Apu

Järvien vedenkorkeutta on seurattu jo kymmeniä vuosia: tällaista tulevaisuutta povataan


Ilmaston lämpenemisen on ennustettu lisäävän sateisuutta Suomessa, mutta järvien pinnankorkeuksiin sateilla ja poudilla ei ole ollut suurta vaikutusta. Miten on tulevaisuudessa? Tämä on savolaisen järven tarina.
Kuvat Juha Kauppinen

Lankomies soitti ja kertoi, että mökin rannassa on vesi epätavallisen alhaalla.

Appivanhempien mökki on Virmasvedellä, Kuopiossa. Virmas on melko suuri, karu kuikkajärvi. Se on suvun keskuudessa suosittu kesänviettopaikka, ja siellä käydään myös keväisin ja syksyisin. Syksyllä vesi on joskus hyvin alhaalla. Se kuuluu luonnon kiertoon järvillä: vedenpinnat laskevat kesän mittaan ja lopulta laiturit voivat jäädä kuiville. Niin käy Virmaallakin.

Kevättalvella rantakaistaleet ovat oudon leveitä, jos vähävetinen järvi on saanut jääpeitteen. Siihen lankomies kiinnitti huomiota vähälumisessa maaliskuun maisemassa.

– En muista tämmöistä nähneeni, lanko sanoi.

Tuskin on mökkijärveä, jonka rannalla joku ei seuraisi vedenpinnan korkeuden vaihtelua. Monelle luonnonilmiöiden seuraaminen on rituaali, tapa rimpuilla irti arjen kourasta. Silloin vedenkorkeus tulee tarkistettua ensimmäiseksi.

Olisiko Virmaan vesi nyt jo ennätyksellisen alhaalla, pohdin.

Mökin lähistöllä on rantakivi, johon on hakattu ennätyksellisiä vedenkorkeuksia, sekä matalia että korkeita. Näihin vanhoihin viivoihin tulee joskus verrattua vedenkorkeutta. Nuo merkit eivät ole täysin luotettavia, koska Virmaan jääntyönnöt ovat joskus melkoisia. Eräänä vuonna jäät työnsivät venevajan sijoiltaan, joten ne pystyvät siirtämään isojakin kivenlohkareita.

Vaikka tuo mittakivi on suuri ja painava, on mahdollista, että jää on liikutellut sitä. Merkkiviivat sen kyljessä eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Onneksi Suomessa on seurattu pinnankorkeuksia kauan.

Muistan appeni maininneen, että sotavuosina vesi oli joskus hyvin alhaalla. Tietoa pinnan vaihteluista löytyy Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Järven vedenkorkeutta mitattu jo 110 vuoden ajan

Juuri Virmasvedellä ei ole virallista mittauspistettä, mutta naapurijärvestä, Iisvedeltä, sellainen löytyy. Nämä järvet ovat yhteydessä toisiinsa leveän salmen kautta, joten niiden vesi on täsmälleen samalla korkeudella.

Itse asiassa järvien tilastoissa Iisvesi, Virmasvesi ja myös niiden vieressä sijaitseva Rasvanki lasketaan usein yhdeksi ja samaksi järvialtaaksi. Sitä kutsutaan lyhyesti Iisvedeksi, ja se on Suomen 27:nneksi suurin järvi.

– Iisveden vedenkorkeutta on mitattu kesästä 1909 asti, hydrologi Heidi Sjöblom kertoi.

Siis kunnioitettavat 110 vuotta!

Iisveden pinnankorkeutta kuvaavat taulukot ovat mielenkiintoinen kurkistus lähihistoriaan.

Sjöblomin lähettämissä järkälemäisissä taulukossa on tuhansia rivejä. Varhaisin merkintä Iisveden pinnankorkeudesta on heinäkuun seitsemänneltä päivältä vuodelta 1909. Sen jälkeen rekisterissä on lukema jokaiselta päivältä.

Matalimmilleen pinta on painunut mitatun historian aikana maaliskuu–huhtikuun vaihteessa vuonna 1942. Silloin Iisveden – ja Virmasveden – pinta oli useana päivänä 97 metrin ja 59 sentin korkeudella merenpinnan yläpuolella. Normaalisti pinta on 98 metrin korkeudessa ja rapiat päälle. Vuoden 1942 huhtikuun seitsemännentoista päivän jälkeen vesi ei ole koskaan ollut noin alhaalla.

– Silloin vesi oli noin 30 senttiä alempana kuin viime talvena, Sjöblom kertoi.

Vedenkorkeuden vaihteluväli on merkitty metrein meren pinnasta. Eli 9890 = 98 metriä ja 90 sentti' meren pinnan yläpuolella. Taustakuvassa näkyy Niiniveden ja Iisveden yhdistävä Säynätsalmi.

Vuodet ovat hieman erilaisia keskenään, mutta peruskuvio on aina sama: vettä on järvessä eniten alkukesästä, kun lumet ovat sulaneet. Siitä pinta alkaa laskea kohti syksyä, joskus nopeammin, joskus hitaammin.

Iisvedellä noiden muutosten ja eri vuosien vertaaminen keskenään on poikkeuksellisen mielekästä, koska järveä ei ole koskaan varsinaisesti säännöstelty. Sitä ei pato rajoita, kuten lukuisia muita Suomen suuria järviä. Niissä järvissä, joita on vesivoiman vuoksi säännöstelty, vedenkorkeudet ovat vaihdelleet luonnosta riippumatta niin paljon, ettei vuosikymmenten välinen vedenkorkeuksien vertailu kerro luotettavasti mitään.

Koska Iisvettä ei ole säännöstelty, sen kohdalla vuosien vertailu kertoo todellisista muutoksista luonnonoloissa.

Esimerkiksi melko sateisena kesänä 2017 kävi niin, että vedenpinta ei keskikesästä syksyyn laskenut kuin 30 senttiä. Syksyllä vesi oli korkealla. 2011 kesällä ero oli vielä pienempi: Iisveden pinta laski kesästä syksyyn hädin tuskin 15 senttiä.

Sen sijaan 2018 kesällä tapahtui valtavan suuri harppaus: vedenpinta laski alkukesästä syksyyn peräti 90 senttiä.

Tämän kevään alhaiselle vedenkorkeudelle löytyi luonteva selitys Sykestä.

– Viime kesä ja syksy olivat kuivia. Siitä se johtuu, kertoo Syken toinen hydrologi, vesistömalleja tekevän ryhmän päällikkö Bertel Vehviläinen.

Vehviläinen myös esitti ennusteen siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Vedenkorkeutta on seurattu Iisveden–Virmasveden altaassa niin kauan, että sitä pystytään ennustamaan melko tarkasti.

Kuivia vuosia ollut jo melko monta

Kun olin Syken hydrologeihin yhteydessä ensi kerran huhtikuun alussa, vesi oli parisenkymmentä senttiä tavallista alempana. Bertel Vehviläinen arveli mallin perusteella, että Iisveden–Virmasveden tilanne tulee paranemaan kesää kohti lumien sulaessa.

– Pinta voi jäädä silloinkin keskimääräistä alemmaksi, Vehviläinen sanoi.

Vehviläinen lähetti vakuudeksi havainnollisen käppyräkuvaajan, jossa näkyy, kuinka mallin mukaan vedenpinta ei nousisi yhtä korkealle kuin se on keskimäärin noussut 30 viime vuoden aikana.

Tällä vuosituhannella kuivia vuosia on ollut Virmaalla jo melko monta. 2018 syksyllä vesi oli alimmillaan noin kymmeneen vuoteen, mutta vielä alempana Iisveden–Virmasveden vedenpinta kävi vuosina 2003, 2006 ja 2009.

Vedenpintoja on tällä vuosituhannella seurattu ajoittain huolestuneesti. Kaikki juomavesi on viime kädessä peräisin luonnonvesistä. Veden loppuminen on todellinen huoli varsinkin siellä, missä talousvesi otetaan suoraan pohjavedestä, ei esimerkiksi työntämällä sitä hiekkaharjun läpi tekopohjavedeksi.

Veden loppumista on pelätty. Kesäkuussa 2018 Varsinais-Suomen Maskussa rajoitettiin vedenkäyttöä. Vesihuollon johtaja sanoi Turun Sanomien haastattelussa, että autojen pesu ja pensaiden kastelu pitäisi siirtää tuonnemmaksi veden säästämiseksi.

Jokivedet ovat olleet viime vuosina hyvin alhaalla esimerkiksi Saksassa ja myös Yhdysvalloissa. Austra­lian suurissa kaupungeissa rajoitettiin vedenkäyttöä kesän kuumimpina viikkoina. Siellä vuoden kuivin vaihe on helmikuussa.

Voiko 2000-luvun kuivien vuosien ja esimerkiksi menneen vuoden kuivuuden taustalla nähdä jo ilmaston lämpenemisen vaikutusta? Kuten mediasta saadaan taajaan lukea, yksittäisistä vuosista ei voi päätellä mitään. Kaikenlaisten ääri-ilmiöiden todennäköisyys on silti kasvamassa.

– Viime kesän ja syksyn kuivuus sopivat hyvin ilmastonmuutoksen seuraukseksi. Ääritilanteet, kuten kuivuus ja märkyys lisääntyvät, Syken Bertel Vehviläinen sanoo.

Ilmaston lämpenemisen on ennustettu lisäävän sateisuutta Suomessa, mutta ääri-ilmiöiden todennäköisyyden kasvaessa on odotettavissa, että sateet ja kuivat jaksot hallitsevat vuorotellen.

Kun olin toisen kerran yhteydessä Vehviläiseen ja Sjöblomiin 10. toukokuuta, tilanne oli jo korjautunut melko paljon.

– Huhtikuun alusta tähän päivään tilanne on muuttunut niin, että Iisveden pinta on noussut noin 30 senttiä, Sjöblom kertoi.

– Vesisateita on keväällä saatu Iisveden seudullakin melko vähän, joten vedenpinnan nousu on pääosin lumien sulamisvesien ansiota.

Sjöblomin mukaan vesi oli silti vielä tavallista alempana.

– Tänään vesi on 14 senttiä alempana kuin se on ollut keskimäärin 10. toukokuuta vuosina 1961–2018.

Näyttää siltä, että vuoden tilanne on kehittymässä juuri siten, kuin Syken mallit ennustivat huhtikuussa.

– Kesäkuun alussa ollaan noin 10 senttiä normaalia alempana, Vehviläinen ennusti silloin. Tuota kohti ollaan nyt matkalla.

Kuinka vedenpintojen korkeudet eri puolilla lomailevaa Suomea sen jälkeen muuttuvat, se riippuu jälleen sateisuudesta. Kuka tietää, ehkä toinen kuiva kesä ja syksy painaisivat vedenpinnan Iisvedellä historiallisen alhaisiin lukemiin.

Toivotaan siis sadetta!

Julkaistu: 12.6.2019