Pohjolan metsien väriläiskä järripeippo ei jää huomaamatta – se on Suomen kauneimpia pikkulintuja

Järripeippo on kauneimpia tietämiäni pikkulintuja. Koiraalla on rinnassaan ja hartioissaan hehkuvan oranssi höyhenys, ja päälaki on tyylikkään musta. Kokonaisuuden täydentää kirjava selkämys ja valkoinen yläperä, joka näkyy upeasti niin istuma-asennossa kuin lennossa.

Pesimäalueillaan Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa järripeippo on erittäin runsas ja yleinen. Sen ryystävää dsryy-ääntä pääsee keväisin kuulemaan lähes kaikenlaisissa metsissä ja tunturikoivikoissa. Saattavatpa järripeipot intoutua kevätmuuton aikoihin oikein kuorolaulantaan.

Suomessa pesii toinenkin laji, jonka ääni on samankaltaista ryystämistä, nimittäin viherpeippo. Järripeippo ryystää raaemmin kuin viherpeippo, ja usein myös elinympäristö antaa vihjeen lajista.

Mitä etelämmäksi tullaan, sitä harvinaisemmaksi pesivät järripeipot käyvät, mutta muuttoaikoina niitä voi nähdä etelärannikon tuntumassakin.

Järripeippo arkailee ihmistä enemmän kuin etelämpänä pesivä sukulaisensa peippo, mutta värikäs järripeippo ei jää huomaamatta, kun sen kohtaa.

Järripeippo viihtyy siellä, missä havupuiden siemeniä on runsaimmin tarjolla. Talvehtimisalueillaan eteläisemmässä Euroopassa se hakeutuu pyökinsiemenien äärelle. Sveitsissä jopa 50 miljoonan järripeipon on arvioitu yöpyneen pienehköllä alueella.

Leutoina talvina järripeipot saattavat jäädä talvehtimaan Suomenkin eteläosiin lintulautojen antimien turvin. Myös pihlajanmarjat kuuluvat järripeipon ruokalistalle.

Mistä järripeipon nimi tulee? Ylipäänsä nimien alkuperästä ei aina kielitieteilijöilläkään ole yhtä ja ainoaa selitystä, mutta tässä on oman pienen selvitystyöni tulos. Meänkielestä löytyy substantiivi järri. Se tarkoittaa kärkevää, tiuskivaa, juroa tai töykeää henkilöä. Meänkielihän on Ruotsin Lapin itäosissa ja Tornionjokilaakson alueella puhuttava suomen kielen murre, jolla on Ruotsissa vähemmistökielen asema.

Maantieteellisesti ”järri” sopisi teoriaan, koska järripeippo on nimenomaan pohjoisen pesimälaji – toisin kuin samaan heimoon kuuluva peippo.

Järripeipon ääntely on ryystämistä ja töksäyttelyä, mistä voi syntyä jääräpäinen vaikutelma. Ehkäpä suomen sana jääräpää tai jäärä tavoittelee hiukan samaa merkitystä.

Järripeippo on yksi laji peippojen (Fringillidae) heimossa. Peipot ovat pienikokoisia varpuslintuja, joilla on siemenravintoon sopeutunut tukeva nokka. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia, ja ne kuuluvat kahteentoista sukuun.

Peippojen heimon sukupuolet ovat yleensä erivärisiä, koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras. Se pätee erityisen hyvin järripeippoon.

Naaras ja nuori lintu ovat himmeämpiä kuin koiras, ja niiden pää on vaihtelevan ruskea. Talvipuvussa koiraan pään ja selän musta väri on piilossa höyhenten vaaleanruskeiden reunusten alla. Nokka on talvella luunkeltainen ja kärjestä musta.

Suomessa pesii yli miljoona järripeippoparia. Laji on Suomen kymmenen yleisimmän joukossa.

Järripeippo on päivämuuttaja, ja sen muuttoaika on keväisin maaliskuun puolivälin ja vapun välillä, syksyisin syyskuun puolivälistä lokakuun loppuun.

Tunturikoivikoiden, rämeenreunojen ja korpien piilottelevasta asukista tulee muuttoaikoina hyvinkin näkyvä, sillä se liikkuu suurissa parvissa pelloilla, rikkaruohoniityillä ja muilla avomailla. Sen ravintoa ovat puiden ja rikkaruohojen siemenet, mutta syksyn ja kevään välillä sille maistuvat myös hedelmät.

Järripeipon pesä on sammalista, jäkälistä, heinänkorsista ja muista kasvinosista kyhätty malja, joka sijaitsee yleensä koivun oksanhangassa kuten peiponkin pesä. Naaras pyöräyttää kupin pohjalle 3–8 sinertävää, punatäpläistä tai vihertävänruskeaa munaa ja hautoo niitä parisen viikkoa.

Vaikka järripeippo on pohjoisen pesimälaji, se on silti muuttolintu, ja sää saattaa joskus yllättää sen pahastikin. Esimerkiksi viime talvi oli Suomessa pitkä ja luminen, vaikka erityisen kovia pakkasia ei ollutkaan. Se vain oli loputtoman pitkä. Juuri kun kaikki luulivat pakkasherran otteen hellittäneen, vielä huhtikuun loppupuolella maahamme iski eteläisiä osia myöten tanakka takatalvi.

Naapurilla oli onneksi vielä lintulauta täynnä ruokaa, ja Suomeen jo ehtineet muuttolinnut kerääntyivät sen antimien ääreen. Punarinnat ja järripeipot värjöttelivät puiden oksilla vieri vieressä, kun lumentulo vain jatkui ja jatkui.

Jotenkin nuo värikkäät linnut vaikuttivat siltä, että ne eivät olleet hyisessä lumimetsässä ihan kotonaan, mutta kauniilta niiden värikkäät höyhenpuvut silti näyttivät lumenvalkeaa maisemaa vasten.

Mahtoivat linnut olla pöllämystyneitä, sillä ne olivat vielä satojen kilometrien päässä pohjoisilta pesimäalueiltaan.

Runsaslukuisuudestaan huolimatta järripeippo on uhanalaisten kirjoissa luokassa silmälläpidettävä, sillä sen kannat ovat taantuneet takavuosista.

Muokattu 3.12. klo 16.27. Korjattu peippojen heimon tieteellisen nimen Fringillidae alkukirjain isoksi.