Apu

Duudsoni Jarppi Leppälä: "Kadun yhä sitä, että en käynyt koulua ­loppuun"

Duudsoni Jarppi Leppälä: "Kadun yhä sitä, että en käynyt koulua ­loppuun"
"Pidän itseäni kansanmiehenä, vaikka ammatikseni saan tehdä hienoja juttuja tv:ssä. Saan olla oma itseni, eikä tarvitse vetää mitään roolia." Näin Jarppi Leppälä jatkaa lauseita.
Julkaistu: 26.3.2022

Lapsuuteni sitkein haave oli, että minusta tulisi ammattilumilautailija. Paljon vietettiinkin aikaa Seinäjoella Jouppilanvuoren laskettelurinteessä ja käytiin perheen kanssa Tahkolla laskemassa melkein joka viikonloppuna. Kun mäessä tai metsässä laskettelee, ei siinä paljon ehdi arjen murheita miettiä.

Teini-iässä karsastin julkisia esiintymisiä. Minua jännitti jopa koulussa, jos piti pitää esitelmä luokan edessä. Toivoin aina, että tunti loppuu, ennen kuin tulee minun vuoroni.

Teini-iässä ihailin erityisesti norjalaista lumilautailijaa Daniel Franckia. Olimme Tahkovuorella EM-­kisoissa katsomassa häntä.

Viimeksi nauroin makeasti, kun pelattiin ystävien kanssa tietovisapeliä. Nauratti se oma tietämättömyyteni. On hysteerisen hauskaa, kun aikuiset ihmiset takkuavat yksinkertaisten asioiden kanssa.

Liikutun yleensä kyyneliin koskettavista tarinoista. Se voi olla vaikka piirretty elokuva, jossa on onnellinen loppu.

Vihaan sydämeni pohjasta sitä, että toisia ihmisiä kohdellaan väärin. Se saa karvat nousemaan pystyyn. Olemme puhuneet esimerkiksi koulu­kiusaamista vastaan. Usein, jos on kiusaaja ja kiusattu, molemmat tarvitsisivat apua.

Viimeksi rakastuin ystäviemme pieneen tyttöön, kun olimme heidän luonaan kylässä. Hän oli niin suloinen.

Kadun yhä sitä, että en käynyt koulua ­loppuun. Opiskelin rakennustekniikkaa, ja minusta piti tulla rakennusinsinööri. Samoihin aikoihin ruvettiin tosissamme kuvaamaan Duudsoneita, ja koulu jäi. Olisi kiva sanoa, että olen insinööri. Se antaisi heti paljon fiksumman kuvan.

Ystäväni ihmettelevät sitä, kuinka voin olla niin jalat maassa. Mutta se on ihan luontevaa minulle. Pidän itseäni kansanmiehenä, vaikka ammatikseni saan tehdä hienoja juttuja tv:ssä. Saan olla oma itseni, eikä tarvitse vetää mitään roolia.

Sukurasitteeni on ylivoimaisuuden lisäksi liiallinen vaatimattomuus.

Hermoni menevät, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisin niiden menevän. Varsinkin kotona!

En enää nykyään suutu, jos ihmiset eivät ole niin ­täsmällisiä kuin haluaisin heidän olevan. Olen itse ­sellainen, että jos on sovittu aika tapaamiselle, menen mieluummin vartin aikaisemmin kuin myöhässä. Kun taas ystäväni Jukka ja Jarno tulevat vartin myöhässä.

Jos olisin nainen, saisin tietää, miltä tuntuu olla se ­viisaampi sukupuoli.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut ruotsin kielen taitoa. Onneksi Seinäjoen lukiossa ei tarvinnut sitä ­pakollisena kirjoittaa. Muuten valkolakki olisi jäänyt ­saamatta.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun 7-vuotias poikani onnistui jouluna laskemaan mäen alas kaatumatta.

Jos elän yli sata­vuotiaaksi, sanon ­kaikille, että mähän sanoin, että elän.

Kommentoi »