Laaja ystäväpiiri ei ole Jarkko Niemelle itsestäänselvyys: Olin lapsena helppo kohde kiusaamisläpälle

Kun Jarkko Niemi täytti 30 vuotta, hän toivoi lahjaksi Ässä-arpoja. Niistä saaduilla voitoilla hän aikoi ostaa koiran.

– Sain varmaan 60 arpaa, ja niistä tuli viisikymppiä. Sen jälkeen en ole ikinä ostanut arpoja, hän nauraa.

Koiran hän silti hankki, vuotta myöhemmin. Niemi päätyi norfolkinterrieriin, sillä hän halusi saada ”ison koiran pienessä paketissa”. Niemen elämään astui ihmisiä rakastava älykkökoira Tove.

Niemi oli poukkoilevien vuosiensa jälkeen asettunut asumaan Helsinkiin, mutta vasta Toven tultua jokin muuttui.

– Helsinki aukesi minulle ystävällisenä.

Lause sai nytkin viivan alleen, kun Niemi ja Tove saapuivat haastattelupaikalle. Ympärillä olevien ihmisten ääniin tulvahti lempeyttä, kun he näkivät pienen häntää heiluttelevan terrierin. Koira vetää ihmiset yhteen epäsuomalaisella tavalla. Se sopii Niemelle, sillä hän tutustuu mielellään uusiin ihmisiin.

Jarkon ja Toven yhteiselämää on takana jo kohta yhdeksän vuotta. Kun Niemi aikanaan hankki Toven, tajuntaan iski kunnolla, että nyt hän on oikeasti ja ensimmäistä kertaa vastuussa elävästä olennosta. Se on opettanut. Niemi on oppinut lukemaan Toven eleistä, miten se voi.

– Itsekeskeisyydelle tekee hyvää, että yhtäkkiä joku koiran kakan koostumus kiinnostaa mua enemmän kuin se, miten mä itse voin sillä hetkellä.

Se koirassa parasta onkin, maadoittava vaikutus. Sekin on ihanaa, ettei Niemen tarvitse enää mennä tyhjään kotiin. Tove on tosin harvoin yksin kotona tai kotona lainkaan. Sillä on nimittäin montakin kotia. Kun työllistetty Niemi on kuvauksissa, Tove saattaa olla hoidossa naapurissa tai vanhemmilla.

– Tove on ollut pennusta asti hoidossa muilla, vaikkei olisi ollut tarvettakaan, Niemi mainitsee ja huomauttaa, että kasvattajalla oli tiedossa koiran tuleva ”monen kodin elämäntyyli” sitä hankittaessa.

Tove on saanut olla hoidossa myös silloin, kun Niemi on lähtenyt satojen kilometrien yksinvaellukselle Espanjaan.

– Olen ollut aika rohkea menemään yksikseni ehkä siksi, että en ole ikinä kokenut olevani yksikseni. En tiedä johtuuko se siitä, että olen syntynyt keskimmäisenä. Mulla ei ole ollut ikinä semmoista, että olisin ihan yksin.

Jarkko Niemi täyttää loppuvuodesta 40 vuotta. Ja olkoon se sitten vaikka merkki muuten olemattomasta ikäkriisistä, hän on opetellut armollisuutta itseään kohtaan. Ikä on ehostanut myös itsetuntoa. On parempi tehdä sellaisia asioita, mitkä tuntuvat hyvältä kuin ajatella, mitä muut niistä miettivät. Näyttelijälle se tarkoittanut myös roolien takana olevan Jarkon tulemista lähemmäksi pintaa.

– Minulle on alkanut aueta ajatus, että jospa esiintyisinkin enemmän omana itsenäni. Mitä jos tekisikin puhekeikkaa välillä? Tanssii tähtien kanssakin meni jotenkin tosi kivasti. Olin yllättynyt, miten kivasti mut otettiin vastaan ja miten hyvin se meni.

Kun on aukaissut itseään muille, siitä on seurannut myös onnistumisen hetkiä. Niemi on onnistunut esimerkiksi luomaan uusia ystävyyssuhteita aikuisiällä.

Viime syksynä hän ystävystyi Sointu Borgin kanssa, kun tämä osallistui Niemen tavoin Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun. Sekin toveruus olisi saattanut jäädä solmimatta, jos Niemi ei olisi viime vuonna päättänyt muuttaa omaa tapaansa elää.

Häntä oli pyydetty mukaan suosittuun tanssiohjelmaan monta kertaa aiemminkin, mutta hän oli kieltäytynyt. Ajatus esillä olemisesta omana itsenä jännitti. Yli 20 vuotta näyttelijän työtä tehneenä Niemi oli tottunut painumaan roolihahmojensa suojaan sekä puhumaan julkisuudessa lähinnä työstään.

Niemi sanoo havahtuneensa muutoksen tarpeeseen viime vuoden kesällä. Hän halusi yksinkertaisesti olla onnellisempi ja ymmärsi, miten se onnistuisi. Keino oli yksinkertainen: piti lopettaa ”sitten kun” -elämä.

Oli ollut kiireistä ja töitä oli ollut paljon. Tulossa oli esimerkiksi joulukuussa ensi-iltansa saanut Syke-sarjan toinen elokuva Särkynyt sydän, jonka pääosaa, omalaatuista kirurgi Petteri Holopaista, Niemi esittää. Modernien miesten neljäs tuotantokausi puolestaan alkoi pyöriä televisiossa tammikuussa.

Mitä seuraavaksi? Ja sieltä se tuli taas, ”sitten kun”.

Niemi havahtui siihen, ettei onni voinut olla kiinni uratavoitteissa tai ulkopuolelta tulevista ajatuksista tai ihmisistä. Hän halusi olla onnellinen nyt.

– Kun mietti niitä juttuja ja rapsutti tuota Tovea siinä sohvalla, mietin, että mulla on tässä se. Mulla on mun koti, mulla on tämä dogi tässä, katto pään päällä, ruokaa kaapissa. Mulla on kaikki hyvin. Mulla on ihana perhe, ihania ystäviä. Mulla on niin sikana kaikkea hyvää elämässä.

Siitä hetkestä se lähti. Niemi päätti alkaa nähdä elämässä enemmän mahdollisuuksia kuin esteitä. Hän alkoi puhua ja tehdä asioita tähdäten siihen, että olisi onnellisempi.

Ja se on toiminut.

– Totta kai olen välillä väsynyt, enkä haluaisi törmätä ihmisiin vaan haluaisin olla yksin kotona ja murehtia ihan kaikkea. Varsinkin tämmöisenä aikana, kun tulee tosi paljon huonoja uutisia ulkopuolelta. Informaatiokulttuuri on sellaista Niskakivusta kolme askelta kuolemaan -lööppejä. Se tuntuu tosi ahdistavalta.

Nyt onni piilee puhelussa ystävän kanssa, tuntemattoman kanssa jaetusta hymyssä, pienessä keskustelussa junassa tai baarissa.

Niemi kertoo, että hänen uudenlainen suhtautumisensa elämään on saanut voimaa myös terapiasta, onhan hän ”terapiasukupolvea”.

– Terapia on parasta, mitä olen itselleni koskaan tehnyt. Suosittelen sitä ihan kaikille, oli syytä tai ei. Olin siitä niin iloinen, että pidin valmistujaiset, kun se loppui. Mä valmistuin aikuiseksi.

Uudet ystävyyssuhteet ja laaja ystäväpiiri ovat erityisen tärkeitä myös siksi, etteivät sellaiset olleet pienelle Jarkolle itsestäänselvyys. Kyllä hänellä kavereita oli, joidenkin kanssa ystävyydestä tuli pysyvää, mutta kaikki eivät halunneet kaveerata hänen kanssaan.

Kiusattiinko sinua koulussa?

– Joo, siis sellaista, että mua pidettiin vähän outolintuna. Harrastin teatteria. Kävin ala- ja yläasteen Tuusulassa, missä pelattiin aika paljon futista ja lätkää. Mä erottauduin siitä porukasta.

Niemi oli myös helppo kohde ”kiusaamisläpälle”. Herkkänä lapsena hän ei hyökännyt takaisin vaan kääntyi sisäänpäin ja mietti, mitä hän oli tehnyt väärin, että hänelle tehtiin niin.

Lukioaikana ystäväpiiri alkoi laajentua, sillä hän siirtyi toisiin maisemiin. Helsinkiläisessä Kallion ilmaisutaidon lukiossa Niemi oli kaltaistensa parissa.

Varhaisten kokemustensa opettamana Niemi vaalii ihmissuhteitaan. Hän ei pidä läheisiä itsestäänselvyytenä, mutta ei myöskään velvoitteena. Kaikkia ihmissuhteita ei vaan ole tehty kestämään tai pysymään syvinä.

Harrastus on yksi Niemen ja hänen ystäviensä välisistä magneeteista. Yhden ystävän kanssa heitä yhdistää saunominen ja avantouinti. Toisen kanssa Niemi kävi pari vuotta sitten puukäsityökurssin.

Joskus tehdään myös jotain kertaluontoista. Viimeksi Niemi kokeili kössiä kaverinsa kanssa. Hän toivoo, että siitäkin saisi vakituisesti yhteisen harrastuksen.

– Haluaisin hurahtaa siihen, se oli sikakivaa.

Ei kaikki silti ole ruusuilla tanssia, Niemi toppuuttelee. Pitää osata yhä katsoa peiliin, kun ongelmia ilmenee. Ehkä sitä onkin itse toiminut väärin? Varsinkin, jos joku tilanne toistuu.

– Paskaa fiilistä pitää sietää itsensä kanssa. Pitää osata pettyä itseensä ja tylsistyä.

Pettymiseen liittyy myös se, että on joskus osattava päästää irti haaveista. Kaikkea ei voi saavuttaa, vaikka kuinka haluaisi.

Niemi on hyväksynyt jo sen tosiseikan, ettei tule päätymään parisuhteeseen, missä saisi kasvaa jonkun kanssa teini-iästä keski-ikäisyyteen. Se juna meni jo.

– Ehkä mä voin kasvaa jonkun kanssa keski-ikäisyydestä vanhuuteen. Se on ihan yhtä pitkä matka. On ainakin helvetin paljon enemmän stooreja jaettavana kuin tähän mennessä.

Niemi haaveilee myös lapsesta, mutta lapsi tulee, jos on tullakseen. Se on yksi toive monien joukossa, eikä varsinainen suunnitelma. Sen hän kuitenkin tietää, ettei halua kokea mahdollista isyyttä yksin.

Lasten kanssa oleminen on Niemelle luontaista, ja lapsia aina ollut Jarkon perhe- ja ystäväpiirissä. Niemi onkin jopa seitsenkertainen kummisetä.

– Mun mielestä lapset ovat mahtavia tyyppejä.

Vaikka Niemi keskittyy nyt hetkessä elämiseen ja onnen rakentamiseen pienistä asioista, hän on sen verran työorientoitunut, että haluaa jatkaa näyttelijäntyötä pitkälle tulevaisuuteen.

Hän haluaisi tehdä näyttelijän töitä niin paljon ja niin monipuolisesti kuin mahdollista.

Jarkko Niemi teki ensimmäisen kerran komediaa Siskonpedissä, ja sen jälkeen työ on lähinnä ollut sitä. Niemeä kiinnostaisi tehdä kuitenkin myös esimerkiksi draamaa tai toimintaa.

– Ja jotain rikosjuttua. Olisin vaikka joku sosiopaattipoliisi. Voihan se olla, että olisin ihan paska poliisina, mutta minusta olisi kamalaa, jos semmoinen mahdollisuus jäisi kokematta vain pelkkää tyytyväisyyttämme.

Niemi on ehtinyt näytellä jo 21 vuoden ajan, ja vasta tänä keväänä hän pääsi Jussi-gaalassa ehdokkaaksi, vuoden suosikkinäyttelijä -kategoriassa. Niemi ei ole kuitenkaan surkutellut asiaa, sillä ei hän ole sellaista osannut odottaa. Ehdokkuus tuntui kuitenkin hirveän hyvältä, vaikka voittoa ei tullutkaan – erityisesti nyt, kun yleisö sai ensimmäistä kertaa äänestää suosikkinäyttelijän palkinnon saajaa.

Jos rooli Holopaisesta toi Jussi-ehdokkuuden, onko hän kenties ajatellut palata takaisin Syke-sarjaan, mistä lähti vuonna 2018?

– Never say never. Mulla ei ole mitään vastausta siihen.

Maskeeraus Maria Kiviaho. Tyyli Matisa Nassir. Vaalea pikeepaita Altea, kengät Buttero, Vaatturiliike Sauma. Housut, R-collection. Korut Sora Design ja Kalevala Koru. Valkoinen t-paita Aarre. Musta hihaton neule Nosh. Mustat housut R-collection. Neuletakki Marimekko.