Mitä tapahtuu, kun romantiikka lakkaa kiinnostamasta? Japanilaisten uudet parisuhdemallit haastavat länsimaisen kulttuurin pyhintä tavoitetta

Japani on ollut vuosikymmeniä tulevaisuuden laboratorio. Oli kyse sitten maailman nopeimmin ikääntyvästä yhteiskunnasta, uusimmasta teknologiasta tai ihmisiin liittyvistä sosiaalisista muutoksista.

Olen seurannut Japanin kehitystä yli kolmekymmentä vuotta. Kiinnostavinta on ollut seurata, miten japanilaisten käsitykset elämästä sekä parisuhteesta ovat muuttuneet.

Yhä harvempi japanilainen kokee tarvetta solmia perinteistä avioliittoa rakkaudesta, harrastaa seksiä tai hankkia lapsia.

Vielä vuonna 2000 Japanissa solmittiin reilusti yli 700 000 avioliittoa. Mutta määrä on laskenut lähes puoleen 2020-luvulle tultaessa. Avioliiton solmimisikä on noussut ja yhä useampi ei mene koskaan naimisiin.

Japanista on tullut sinkkuuden ja selibaatin yhteiskunta.

Vuoden 2021 väestökyselyn mukaan noin joka kuudes nuori mies ja joka seitsemäs nuori nainen torjuu avioliiton idean. Asennemuutos on tapahtunut vain muutamassa vuosikymmenessä.

Tuoreiden kyselyjen mukaan vain noin neljännes naimattomista nuorista aikuisista seurustelee aktiivisesti. Vain joka viides 18–34-vuotiaista japanilaisista miehistä ja kolmannes naisista oli kyselyhetkellä parisuhteessa.

Kaikkein pysäyttävin tieto on ehkä se, että noin kolmannes nuorista aikuisista japanilaisista ei ole edes kiinnostunut seurustelusta tai seksistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Joka kolmas sanoo suoraan, ettei romanttinen suhde kiinnosta.

Myös monien avioparien välisissä suhteissa intohimo katoaa. Vuoden 2024 kyselyn mukaan yli 60 prosenttia japanilaisista aviopareista määritteli liittonsa seksittömäksi. Eli seksiä harrastettiin harvemmin kuin kerran kuussa.

Länsimaistyylinen romanttinen rakkaus elämän täyttymyksenä on menettänyt monen nuoren japanilaisen silmissä vetovoimaansa. Kun lännessä popkulttuuri, viihde ja sosiaalinen paine kannustavat yhä etsimään sitä oikeaa, sitä romanttista rakkautta ja pariutumaan, niin Japanissa yhä useampi ajattelee voivansa elää täyttä elämää ilman rakkaustarinaa.

Romantiikan hiipuessa jotkut japanilaiset ovat olleet luovia ja kehittäneet uudenlaisia sosiaalisen kumppanuuden malleja. Viime vuosina on kasvanut ilmiö nimeltä ystävyysavioliitot. Kyse on järjestelyistä, joissa kaksi ihmistä menee naimisiin ilman romanttista suhdetta ja rakkautta. Vain ystävinä tai kumppaneina.

Ystävyysavioliitoissa ei tyypillisesti ole romanttista seksuaalista ulottuvuutta, vaan suhteet perustuvat käytännöllisiin hyötyihin, ystävyyteen ja keskinäiseen tukeen. Ystävyysliitoissa perustetaan perheitä, hankitaan lapsia, asutaan yhdessä, mutta romantiikan korvaa keskinäinen arvostus, selkeä arjen työnjako ja yhteinen sopimus.

Ilmiö muistuttaa jossain määrin menneiden vuosisatojen järkiavioliittoja, mutta nyt nuoret itse solmivat ystävyysliittoja omasta tahdostaan, eikä vanhempien järjestäminä.

Yhä useampi keski-ikäinen ja ikääntyvä japanilaispari on alkanut toteuttaa järjestelyä nimeltä ’sotsukon’, jonka voisi kääntää vähän hassusti ’avioliitosta valmistumiseksi’. Kyseessä on viime vuosina Japanissa ja osin Etelä-Koreassa vakiintunut ilmiö, jossa pariskunta yhteisestä päätöksestä ’päättää valmistua’ avioliitostaan. Vaikka ei virallisesti eroakaan.

Käytännössä sotsukon-järjestely tarkoittaa, että aviopari luopuu perinteisestä avioliittoon liittyvästä yhteisestä elämisen mallista. Enää ei koeta velvollisuutta elää tiiviisti yhdessä vanhana pariskuntana. Saatetaan muuttaa erilleen ja toteuttaa kumpikin omilla tahoillaan unelmia ja uusia suhteita.

Mutta juridisesti pysytään usein naimisissa. Sotsukonissa ei nimenomaan ole tarkoitus virallisesti erota, ellei ole pakko. Tunteiden tasolla ja käytännössä pariskunta elää itsellisinä yksilöinä – ja yllättävän usein hyvinä ystävinä.

Japanilainen avioliittoneuvoja Atsuko Okano on todennut, että avioliiton uusi vaihe tavallaan mahdollistaa puolisoiden pysymisen sosiaalisessa mielessä naimisissa ja näkemään toisensa uusin positiivisin silmin. Sen sijaan että ajauduttaisiin katkeraan eroon.

Japani on matkalla kohti post-romanttista yhteiskuntaa, jossa yksilön on mahdollista valita monesta suhdepolusta, ja suhteet ilman romantiikkaa ja intohimoa on sosiaalisesti mullistava trendi.

Japanilaisten uudet parisuhdemallit haastavat länsimaisen kulttuurin pyhintä tavoitetta, jossa rakkauden tavoittelu ja etsiminen on elämän suurimpia päämääriä. Mutta entä jos se ei olekaan? Entä jos yhä useampi ihminen, kuten Japanissa, ei vain jaksa romanttista rakkautta, sen tuomaa draamaa, sen epävarmuutta, sen emotionaalista painolastia?

Toistaiseksi romanttisella rakkaudella on meillä lännessä vahva asema, ja moni katsoo Japanin ilmiöitä hämmentyneenä.

Nuoret japanilaiset näyttävät asettaneen tärkeysjärjestyksessä korkeammalle oman vapauden, elämänhallinnan ja vakauden sekä ehkä työuran tai harrastukset kuin perinteisen parisuhteen.

Eivät japanilaiset vihaa rakkautta ja romantiikkaa mutta ei niitä enää kauheasti kaivata. Rakkaus ei enää ole sosiaalinen ja moraalinen velvoite.

Japanin parisuhteiden uusia trendejä seuratessa miettii, onko kyse jonkinlaisesta vapautumisesta. Kun romanttinen rakkaus lakkaa olemasta sosiaalinen normi, voi se muuttua aidoksi valinnaksi. Rakkaus ei enää olekaan yhteiskunnan ja kulttuurin painostama päämäärä, vaan yksi mahdollinen elämäntie muiden joukossa.

Samalla herää kysymys onko romanttinen rakkaus universaali ja ajaton arvo, vai historiallistaloudellinen ilmiö, joka voi muuttua? Jos meillä yksilökeskeisyys ja uudet elämäntavat vahvistuvat entisestään, niin ehkä vuosien päästä länsimaissakin romantiikan perässä juokseminen ei ole enää itsestäänselvyys.

Teppo Turkki on strategisen ennakoinnin asiantuntija ja tutkija.