Apu

Jännittävä kesä: Apu arvioi 10 uutuusdekkaria

Jännittävä kesä: Apu arvioi 10 uutuusdekkaria
Pieni jännitys kuuluu kesään. Avun perinteisessä dekkaripaketissa on tällä kertaa 10 teosta.
Julkaistu: 9.7.2021

1|Todentuntuista rikostutkintaa

Hyvän dekkarin tunnusmerkkeihin kuuluu uskottavin askelin etenevä poliisityö. Keskusrikospoliisissa työskentelevän rikosylikonstaapeli Niko Rantsin Lainvartijat-dekkarisarjaa lukiessa ei tarvitse arvuutella, toimisiko poliisi oikeassa elämässä samoin kuin kirjassa.
Kuka viereesi jää on jatko-osa Rantsin esikoisromaanille Sinun puolestasi vuodatettu (Tammi). Kuten nimistä voi päätellä, kirjoissa kuvataan rikostutkinnan ohella myös poliisien elämänkäänteitä, tunteita ja ongelmia, jotka tuntuvat itse eletyiltä. Kenttäjohtaja Veli-Matti Suojanen on edelleen yksi keskushenkilöistä, ja Jussi Lehdon katoamistapauksen tutkinta jatkuu. Se paisuu vyyhdiksi, jonka ytimessä on kovan luokan tekijä Pertti Mäki ja hänen rikollisliigansa. Juoni toimii ja henkilöt ovat uskottavia. Niko Rantsin nousua Suomen dekkarikentälle tervehtii ilolla.
Arvio: Marja Aarnipuro
  • Niko Rantsi: Kuka viereesi jää (Tammi)

2|Jännittävä murhamysteeri

Seppo Jokisen 26. kirja Siipirikkoiset sijoittuu Tampereelle. Tampereen keskustan tuntumassa sijaitsevalta lintujärveltä kuuluu laukaus ja paikalta löytyy ammuttu mies. Miehen taskussa on komisario Sakari Koskisen yhteystiedot. Tästä alkaa kutkuttava jännitysnäytelmä, joka kietoo lukijan mukaansa.
Jokisen teoksen kieli on helppolukuista ja sujuvaa, jopa humoristista. Kirjan juoni pitää lukijan otteessaan viimeiseen sivuun saakka. Miksi ammutun miehen taskussa on komisarion yhteystiedot ja kuka päätyi näin epätoivoiseen tekoon, ampumiseen?
Arvio: Riikka Jauhiainen
  • Seppo Jokinen: Siipirikkoiset (Crime Time)

3|Mitä sinä tekisit rakkaimpasi takia?

Karenin, yliopistossa opiskelevan kielineron, maailma heittää voltin, kun hän tutustuu sattumalta karismaattiseen ja kauniiseen Bibaan ja tämän boheemiin ja monimuotoiseen lähipiiriin. Hetken elämä on pelkkää onnea ja juhlia Lontoon kesässä, kunnes kaikki katkeaa äkisti kahteen väkivaltaiseen kuolemaan. Karenin elämä hyppää toiselle raiteelle ja uusi suunta tuntuu luontevalta, kunnes 10 vuotta myöhemmin kaikki uhkaa romahtaa. Menneisyyttä voi yrittää paeta, mutta lopulta se saavuttaa meidät kaikki.
Myrkkypuu on trilleri, mutta itselleni se oli ennen kaikkea ihana ajatusretki nuoruuden huolettomiin ja villeihin päiviin.
Arvio: Selina Keränen
  • Erin Kelly: Myrkkypuu (Gummerus)

4|Täydellinen rikos hämmentää

Dekkarivalikoima alkaa onneksi kansainvälistyä myös Suomessa, joten mikäli olet kyllästynyt – karrikoiden – monia skandeja leimaavaan raakuuteen tai brittiläisten teenjuontiin ja sisäänlämpiävään maaseutuidylliin, kannattaa tutustua japanilaiseen tarjontaan. Se ei ole Suomessa vielä kovin laajaa, mutta uusi kustantamo Punainen Silakka korjaa tilannetta julkaisemalla jo toisen teoksen Keigo Higashinolta. Myrkyllinen liitto on paitsi vetävä dekkari myös kiinnostava katsaus japanilaiseen yhteiskuntaan, sen hierarkkisuuteen ja hienovaraisuuteen, jossa mainetta suojellaan tarkasti.
Menestyvä yritysjohtaja ilmoittaa vaimolleen haluavansa eron. Vain päiviä myöhemmin hän löytyy kuolleena. Vaimo olisi luonteva epäilty, mutta hänellä on pätevä alibi. Alkaa jo näyttää siltä, että murhaaja on kyennyt mahdottomaan, mutta poliisia avustava apulaisprofessori Yukawa ei luovuta.
Keigo Higashino on kotimaansa suosituimpia kirjailijoita, eikä ihme. Lukusuositus!
Arvio: Selina Keränen
  • Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto (Punainen Silakka)

5|Kevyttä kesävirustelua

Salaperäinen virus leviää ja tappaa suurimman osan maailman miehistä. Vaikka kirjailija Christine Sweeney-Baird korostaa, että romaani on tehty ennen koronapandemiaa, kertomusta tulee väistämättä verrattua oikeaan asiaan. Se ei tee hyvää valmiiksi huteran juonen uskottavuudelle.
Taudin leviämisen ja etenkin yhteiskuntien reaktion kuvauksessa Sweeney-Baird ei onnistu kummoisesti, eikä oikein saa hyödynnettyä sinänsä kiintoisaa ajatusleikkiä, jossa miehet häviävät maailmasta. Onneksi kirjan pääanti on siinä, miten yksilöt ja yhteisöt selviävät taudin vaikutuksista ja miesten menetyksen surusta. Siinä kirjailija onnistuu paremmin.
Tapahtumia kuvataan usean eri naisen näkökulmasta, mutta henkilöt jäävät turhan samankaltaisiksi. Tämäkin tosin paranee loppua kohti. Kyllä tämä kevyestä kesäviihteestä menee.
Arvio: Sammeli Heikkinen
  • Christine Sweeney-Baird: Viimeiset miehet (Like)

6|Harmaalla alueella

Millainen aikuinen kasvaa lapsesta, joka salakuljetetaan kontissa uuteen kotimaahan, jonka vanhemmat ammutaan ja jonka kasvattajaksi ryhtyy rikollisliiga? Esimerkiksi syyttäjä, joka saattaa silloin tällöin antaa oman käden oikeutta, kuten Jana. Tai kylmäverinen rikollinen, kuten tämän kasvattiveli Danilo. Kissa ja hiiri, jotka eivät voi elää yhdessä – eivätkä ilman toisiaan.
Kuudennessa Jana Berzelius -romaanissa menneisyyden verkko kiristää otettaan Janasta. Hän on tappanut puolustautuessaan hyökkääjiltä ja pelkää paljastuvansa. Samaan aikaan selvitettävänä on jengirikollisuuteen liittyvä murha, joka kietoutuu yhteen Janan kohtalon kanssa.
Emelie Schepp on yksi tämän hetken parhaista ruotsalaisista dekkaristeista. Hän vie, ja lukijan tehtävä on pitää penkistä kiinni ja pysyä mukana. Uusin osa on sarjan tähänastisista paras.
Arvio: Elisa Miinin
  • Emelie Schepp: Yhdeksän elämää (Harper Collins Nordic)

7|Rahakätkön salaisuus

Rikostutkija William Wisting ja hänen journalistityttärensä Line Wisting ratkovat tällä kertaa kuolleen poliitikon mökiltä löytyneen rahakätkön salaisuutta. Mistä rahat ovat peräisin, onko rehtinä työväen edustajana tunnetun vainajan puhtoinen julkisuuskuva valhetta? Entä liittyykö erään kalastajan selvittämätön katoaminen asiaan? Tapausta alkaa selvittää isä-Wistingin vetämä salainen tutkintaryhmä, joka huomaa pian joutuneensa vaarallisen lähelle tekijöitä.
Jørn Lier Horstin laatuun voi luottaa. Kuten aiemmat teokset, myös Korpimaja on vetävä ja loppua kohti vauhtia kiihdyttävä dekkari. Journalistit ja rikostutkijat ovat pääosassa monessa rikosromaanissa, mutta Wistingin isä-tytärpari on hyvä ja raikas valinta. Kaksikosta nähdään luontevasti myös pehmeämpi puoli, kun he hoivaavat Linen pientä tytärtä.
Arvio: Selina Keränen
  • Jørn Lier Horst: Korpimaja (Otava)

8|Mysteeri merikontissa

Komisario Paula Pihlaja kohtaa elämänsä yllätyksen, kun helsinkiläisen mahtisuvun pihamaalta löytyy merikontti ja sen sisältä hukutettu nainen. Pikkuhiljaa uhrin henkilöllisyys selviää ja hänen yhteytensä rahasuvun jäseniin siinä ohessa. Juoni kuljettaa lukijan välillä myös Afrikkaan, missä sukuyrityksellä on ollut liiketoimintaa ja muutakin sutinaa.
Kirjailijapari Milla ja Aki Ollikaisen ensimmäinen yhdessä kirjoittama trilleri voitti Rikos 2019 -kirjoituskilpailun ja on nyt matkalla maailmanmenestykseen. En yhtään ihmettelisi, vaikka siitä tehtäisiin tv-sarjakin, sen verran elokuvallista kerronta on.
Kirjaa kuunnellessa mielestäni tunnistin, mitkä osuudet oli kirjoittanut dekkaristina tunnettu Milla ja mitkä taas maalailevammin kirjoittava Aki. Vetävä ja viihdyttävä dekkari, jolle arvatenkin seuraa jatkoa – ja hyvä niin.
Arvio: Marja Aarnipuro
  • A. M. Ollikainen: Kontti (Otava)

9|Kieputusta

Martta Kaukosen esikoisteos Terapiassa ei ole dekkari, vaikka murhakin kirjasta löytyy. Psykologisen trillerin tapahtumat käynnistyvät, kun nuori sarjamurhaaja Ira hakeutuu julkkisterapeutti Clarissan vastaanotolle pahat mielessään. Aluksi Clarissan aviomies seuraa terapiasuhteen kehittymistä sivusta, mutta pian käy ilmi, ettei hänkään ole sitä, miltä näyttää. Kirjan neljäs kertojaminä Arto, alkoholisoitunut toimittaja, tekee Clarissasta paljastavaa henkilöhaastattelua. Hänestäkin paljastuu yllättäviä asioita.
Martta Kaukonen on elokuvakriitikko, josta aivan varmasti sukeutuu myös kirjailija. Neljä vuotta hiotussa tarinassa ei ole mitään liikaa, eikä siitä mitään puutu. Kirja kiepauttaa lukijan ajatukset kerran toisensa jälkeen uuteen asentoon. Kaukonen onnistuu kietomaan karmeaan tarinaan myös humoristisen pohjavireen. Hieno esikoinen!
Arvio: Marja Aarnipuro
  • Martta Kaukonen: Terapiassa (WSOY)

10|Eläkeläiset ratkovat murhia

Koomikko-juontaja Richard Osman on monille suomalaisille tuttu lähinnä brittiläisten talk show -ohjelmien vieraana. Jatkossa mies tunnettaneen kirjoistaan, sillä Torstain murhakerho on hyvä aloitus dekkarisarjalle. Parhaaseen brittityyliin kirja on lämminhenkinen ja koukuttava, vaikka hahmot ovatkin varsin karrikoituja.
Neljä seniorikylässä asuvaa amatöörietsivää kokoontuu torstaisin ratkomaan vanhoja rikoksia. Panokset kovenevat, kun tapahtuu oikea murha – ja pian toinenkin. Nokkelat murhakerholaiset tuntuvat olevan koko ajan askeleen poliisia edellä, mikä johtunee osaltaan siitä, että he eivät täysin pysy lain paremmalla puolella rikoksia selvitellessään.
Vetävä dekkari ei vaadi raakuuksilla mässäilyä. Kepeä ja hyväntuulinen Torstain murhakerho onkin mitä parhainta kesälukemista.
Arvio: Selina Keränen
  • Richard Osman: Torstain murhakerho (Otava)
Kommentoi »