Janne Saarikivi piti bonuslapsen lähellä myös eron jälkeen – ”Haluan säilyttää läheisen ihmisen elämässäni”

Viisi vuotta sitten Janne Saarikivi ja Pessi Mizohata matkustivat yhdessä New Yorkiin. Lähtiessä lentokentällä Saarikivi kertoi eroavansa Mizohatan äidistä.

Tuolloin 18-vuotias Mizohata oli aistinut äitinsä ja Saarikiven välien huonontuneen. Vaikka Saarikivi oli ollut Mizohatalle yli kymmenen vuotta isäpuoli, modernein termein bonusvanhempi, Mizohatalle Janne oli ennen kaikkea Janne.

– Janne on vapaamielinen ja avoin. Hän on aina osoittanut mielenkiintoa kaikkea sitä kohtaan, mitä minä teen, Mizohata kertoo.

New Yorkin matkalla Mizohata tatuoi itseensä punkki-sanan etymologian, jonka suomalais-ugrilaisten kielten tutkijana Helsingin yliopistossa työskentelevä Saarikivi oli luonut. Saarikivellä oli Mizohatalle muutama ehdotus etymologioista ja ilman suurempaa syytä punkki viehätti Mizohataa eniten.

Niin kauas kuin Mizohata lapsuudessaan muistaa, toivoi hän pikkusisarta. Äiti oli töissä teatterialalla, ja Mizohata kulki usein mukana produktioissa ja tottui erilaisten aikuisten seuraan. Hartaista toiveista huolimatta pikkusisarta leikkikaveriksi ei kuitenkaan kuulunut.

8-vuotiaana Mizohata tapasi ensimmäisen kerran äitinsä uuden kumppanin, Saarikiven. Alusta lähtien yhteiselämään on kuulunut paljon matkustamista. Muun muassa lomailua Venetsiassa, autolla ajoa ympäri Eurooppaa ja pitkin Norjan rannikkoa.

– Mulla ei ole ollut koskaan ongelmaa Jannen läsnäolon kanssa, Mizohata kertoo.

Koti perheelle löytyi puutalosta Helsingin Toukolasta, jossa Saarikivi asuu edelleen. Saarikiven muistikuvissa Mizohata oli itsenäinen lapsi eikä kovin usein kaivannut aikuisten seuraa. Tämä uppoutui huoneeseensa rakentamaan legoja, piirtämään tai soittamaan rumpuja tai kitaraa.

Kun Mizohata oli 11, perheeseen alettiin odottaa pikkuveljeä.

– Pessi suuttui mulle hirveästi ja kiukutteli pari kuukautta, Saarikivi muistelee.

Mizohata myöntää, ettei hän aluksi ollut asiasta innoissaan, ei, vaikka hän oli aiemmin toivonut pikkusisarusta. Äiti ja Saarikivi hankkivat hänelle koiranpennun perheenlisäyksestä aiheutunutta mielipahaa pehmittämään.

– Keskityin sitten muihin asioihin, kuten koiraan, Mizohata kertoo.

Kun vauva syntyi ja tuore isoveli sai hänet syliinsä, kiukku unohtui nopeasti.

Saarikivelle asia näyttäytyi niin, että samaan aikaan pikkuveljen syntymän myötä Mizohata kasvoi pienestä lapsesta vähän isommaksi, eikä tullut enää öisin äidin viereen nukkumaan. Muutamaa vuotta myöhemmin syntyi myös pikkusisko.

Tilastokeskuksen mukaan uusperheitä oli vuoden 2023 lopussa 8 prosenttia kaikista lapsiperheistä. Uusperheeksi on luettu perhe, jossa on ainakin yksi alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi. Luvussa ovat ensimmäistä kertaa mukana myös samaa sukupuolta olevien parien uusperheet. Koska tilasto kattaa vain samassa asunnossa kirjoilla olevat perheet, jää osa uusperheistä todennäköisesti tilaston ulottumattomiin.

Johanna Sassali työskentelee Väestöliiton perhepulmapalvelun asiantuntijana. Hän ohjaa kaikenlaisia perheitä yhden vanhemman perheistä uusperheisiin ja ydinperheisiin. Ajoittain häneltä kysytään, mikä on entisen bonusvanhemman ja -lapsen suhde eron jälkeen.

– Erotilanteessa on hyvä kuulostella sekä lapsen toiveita ja tarpeita että aikuisten toiveita ja tarpeita. Kyseenalaistan päätöstä, jos se on täysin aikuisista lähtöisin.

Sassali muistuttaa, että bonussuhteessa lapsen kiintymystaso bonusvanhempaan on usein ikätasosta riippuvaista. Mitä pienempänä lapsi on tutustunut bonusvanhempaansa, sitä lujempi kiintymyssuhde voi muodostua. Teini sen sijaan hakee jo etäisyyttä vanhempiin ja pystyy enää harvoin kiinnittymään uusiin aikuisiin.

Myös sillä on merkitystä, millainen bonussuhde on ollut. Jos suhde on ollut lämmin ja läheinen, on Sassalin mielestä lapsen etu, että se jollain tasolla pyritään säilyttämään eron jälkeenkin. Jos suhde taas on ollut etäinen, turvaton, ahdistava, fyysisesti tai henkisesti väkivaltainen, on suhteen katkaiseminen paras ratkaisu. Tuolloin suhde usein katkeaa myös luonnostaan.

– Ihmisillä on myös erilaisia valmiuksia eron jälkeen. Jos ero on tuore ja aikuisissa on paljon vihaa ja katkeruutta, se voi heijastua lapseen. Toisinaan uusien kumppanien on vaikea ymmärtää suhdetta exän lapsiin.

Tärkeintä olisi Sassalin mukaan se, ettei lapsi koe tulleensa hylätyksi tai syyllistä erosta itseään. Lapsi voi syyllistää itseään myös siitä, jos entinen bonusvanhempi ei eron jälkeen pidäkään mitään yhteyttä: olinko liian äänekäs tai jotenkin huono? On myös hyvä muistaa, että lapsi voi myös olla helpottunut erosta ja saattanut toivoakin sitä.

Sassali tietää, että joskus aikuisen roolin ottaminen erotilanteessa on vaikeaa, mutta tärkeää olisi aina muistaa lapsen etu.

Jos suhdetta ei aiota eron jälkeen enää ylläpitää, voi sen laimentaa vähitellen. Jos taas suhde säilyy, voi entinen bonusvanhempi ottaa tietynlaisen kummin roolin.

– Turvallisia aikuisia ei voi olla lapsen elämässä liikaa. Parhaimmillaanhan entisestä bonussuhteesta jää pitkäkestoinen, hyvä ihmissuhde, Sassali sanoo.

Toisaalta bonusvanhemmuuteen voi liittyä paljonkin odotuksia, vastuita ja velvollisuuksia, mutta oikeutta lapseen siihen ei kuulu. Joskus bonuslapsen menettäminen voi olla aikuiselle suuri suru.

Vuosien aikana Toukolan taloon on mahtunut elämää. Saarikivi muistelee, että välillä talossa on ollut käynnissä oikea rumba. Mizohatan ollessa teini-ikäinen talossa majaili tämän tyttöystävä ja kavereita sekä irakilainen Mahmud, joka asui Saarikivillä 4 ja puolen vuoden ajan. Lisäksi oli kaksi pientä lasta, koira, pupuja ja Mizohatan vaihtuva kokoelma matelijoita käärmeistä liskoihin.

– Broidi on biologi ja matelijat ovat sen ja Pessin yhteinen juttu, Saarikivi selventää.

Saarikiven mielestä Mizohata on monella tapaa erilainen kuin hän. Saarikiven silmin Mizohata on boheemi, siisti, esteettinen ja yrittäjähenkinen. Mizohata kuvailee Saarikiveä avoimeksi ja ihmisläheiseksi tyypiksi, joka on aina jaksanut kiinnostua hänen jutuistaan.

– Jannea ei koskaan haitannut, että talossa oli ihmisiä. Se oli lähes kommuunimaista elämää, Mizohata sanoo.

Mizohata on puoliksi japanilainen, ja Saarikivi innostui japanin opiskelusta yhdessä entisen bonuslapsensa kanssa. Matkoilla käytiin niin ulkomailla kuin Suomessa, varsinkin ennen pikkusisarten syntymää.

Toukolan talo on yhdistänyt myös eron jälkeen. Kerran vuodessa Saarikivi järjestää nykyisen puolisonsa kanssa talolla monitaidefestivaalit. Festivaaleille 24-vuotias Mizohata on tuonut myös omia ystäviään ja tatuoinut osallistujille Saarikiven tekemiä etymologioita. Festareiden lisäksi aika usein on yhteisiä projekteja tai jelppaamisia puolin ja toisin.

Se, että Mizohata on jo aikuinen, helpottaa yhteydenpitoa siitä näkökulmasta, ettei viestejä tarvitse lähettää entisen puolison kautta. Toisaalta se voi tuoda väliin myös etäisyyttä.

– Monesti tuntuu, etten halua häiritä aikuista ihmistä, Saarikivi sanoo.

Johanna Sassali kertoo, että bonussuhteisiin liittyy uskomuksia tai oletuksia. Ne voivat olla myös haitallisia.

– Jos ajattelee, että näin pitää tehdä, ei se useinkaan ole niin. Ihmissuhteet ovat moninaisia ja monitasoisia.

Sassali pitää hienona tilanteena sellaista, jossa molemmat osapuolet, sekä entinen bonusvanhempi että -lapsi, haluavat pitää yhteyttä.

– Se on jotain, mitä on syntynyt juuri heidän välilleen. Ainutlaatuinen suhde, jossa on omat jutut, ilot ja haasteet. Entisetkin bonusvanhemmat voivat olla isoja tukihenkilöitä kehityksen ja kasvun vuosina.

Sassalin mukaan on myös asioita, jotka voivat tehdä hyvän tuntuisesta suhteesta hankalia lapsen aikuistuessa. Sellaisia ovat esimerkiksi ihmisten erilaiset temperamentit. Jos on paljon kohtaamattomuutta, voi olla haastavaa rakentaa pysyvää suhdetta entisen bonusvanhemman ja -lapsen välille, kun yhdistävä tekijä on poistunut.

Hieman yllättäen Mizohata kertoo näkevänsä Saarikiveä useammin kuin isäänsä tai äitiään.

– Se johtuu aika lailla siitä, että Janne laittaa säännöllisin väliajoin viestiä, että tuu kaljalle ja lapset haluaa nähdä sua. Kun se pommittelee tiuhaan tahtiin, en kehtaa aina sanoa, etten ehdi.

Mizohata tekee yövuoroa pikaravintolan vuoropäällikkönä, työskentelee tatuoijana ja tekee musiikkia. Usein hänen vuorokausirytminsä on päinvastainen kuin päivätyötä tekevällä Saarikivellä.

– Myös aikakäsitys on välillä erilainen, Saarikivi sanoo.

Mizohata ei kuitenkaan koe, että Saarikivi häiritsisi häntä. Hänelle suhde Saarikiveen on ihmissuhde muiden joukossa. Yleensä aika luonteva ja helppo sellainen.

Mizohata ottaa Saarikiveen yhteyttä, jos mieleen tulee jannemainen juttu. Sellainen voi esimerkiksi olla jonkun sanan, esimerkiksi tuolin, alkuperän selvittäminen. Yhdistävä tekijä on myös Toukolassa edelleen asuva Manta-koira, joka välillä vaihtaa kotia hetkeksi Mizohatan luo. Pikkusisaret asuvat vuoroviikoin äitinsä ja isänsä luona, ja heitä Mizohata on Toukolassa myös hoitanut.

Hankaliakin hetkiä on yhdessä jaettu. Mizohata on esimerkiksi soittanut Saarikivelle ajettuaan auton jumiin pirkanmaalaiselle pellolle, kun tarvitsi apua hinaamisen ja taksin tilaamisessa. Siitä Saarikivi oli vain mielissään.

– Bonusvanhemmuudessa on se kiva juttu, että on ehkä helpompi puhua vaikeista asioista, kun emotionaalinen suhde ei ole yhtä vahva. Myös odotuksia toista kohtaan on vähemmän, Saarikivi sanoo.

Saarikivelle yhteyden säilyttäminen Mizohataan eron jälkeen on ollut asia, jonka kanssa ei ole tarvinnut kamppailla. Hän ei nähnyt vaihtoehtona, että Mizohata olisi kadonnut elämästä, vaikka parisuhde tämän äitiin päättyi.

– Haluan säilyttää läheisen ihmisen elämässäni, Saarikivi kertoo.