Juontaja Janne Kataja: ”Kadun yhä, että sanoin nuorempana ystäville ja läheisille kärkkäästi”

Minun olisi pitänyt syntyä 1800-luvun vaudeville-perheeseen. Olen suuri Chaplinin ja Stan Laurelin, näiden mykkäajan koomikoiden fani. Heillä on kaikilla vaudeville-tausta. Se on ollut raadollista ja köyhää elämää, mutta he keksivät länsimaisen komiikan kerronnan perussäännöt. Öljylampulta tuoksuvissa esityksissä tehtiin ihmeitä ihmisille.

Lapsuuteni sitkein haave oli kasvaa aikuiseksi. Monet ihmiset sanovat, että lapsuus on elämän parasta aikaa, mutta minä leikin jo silloin aikuista. Aikuinen saa päättää omista asioistaan, kuten koska syö karkkia tai minne matkustaa. Enkä olekaan lapsuuttani kaivannut, vaikka se oli superkiva ja rakastava.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun äidin isä kuoli. Olin ­seitsemänvuotias ja tajusin ensimmäistä kertaa ­kuoleman lopullisuuden. Etsin vieläkin vastausta ­kysymykseen, miksi olemme täällä ja mihin menemme, kun lähdemme täältä pois. Se on houkuttanut minua tutkimaan esoteeristen tieteiden mystistä maailmaa.

Viimeksi nauroin makeasti Kyllä isä osaa -elokuvan kuvauksissa. Myös Ivalo-sarjan uudella kaudella meillä oli Iina Kuustosen kanssa monta hauskaa hetkeä. Meitä kutsutaan setissä Tiuhti ja Viuhti -koodinimillä.

Vihaan sydämeni pohjasta vihaa. ­Vastakkainasettelua, mikä on kiristynyt kärjistyneen maailman­poliittisen tilanteen vuoksi ihan pienilläkin paikka­kunnilla arjessa. Ihmisiä ärsyttävät toiset ihmiset enemmän kuin koskaan. Se on todella harmillista. Meillä kaikilla olisi helpompaa, jos emme olisi moksiskaan erilaisuudesta tai erilaisista arvoista.

Kadun yhä sitä, että olen nuorempana sanonut ystäville tai läheisille joskus aika kärkkäästi. Olen aina ollut verbaalisesti sanavalmis, mutta ikä on ­pehmentänyt kulmiani. Nuorempana on kuin kalliosta lohkaistu särökivi, onneksi elämä on kuin hiomalaite. Toki nuorena pitääkin olla piirun verran radikaali.

Pyydän anteeksi jo tässä vaiheessa tulevaisuuden ­elokuvien katsojilta tekemiäni vitsihahmoja. Mutta jokainen tekee virheitä, joten on turha jäädä vellomaan.

Join pääni täyteen etenkin nuorempana, mutta en sylje mukiin vieläkään. Nykyään juon vähemmän krapuloidenkin vuoksi, ne ovat tässä iässä niin kamalia. Toinen vaihtoehto on juhlia maltillisemmalla juomamäärällä, pitää hauskaa ilman viinaa vaikka se onkin teeskentelyä.

Ystäväni ihmettelevät minun harrastuksiani, kuten uskontojen tutkimista ja itsensä henkistä kehittämistä. He pitävät sitä huvittavana, sillä olen pohjimmiltani realistinen perusjantteri.

Suomen olisi jo aika luopua turkistarhauksesta, mutta yrittäjiä pitää tukea, jotta he pääsevät uuteen ammattiin kiinni. Kiertotalouden aikaan ihminen tarvitsi turkkeja, mutta ei enää.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, lyhentäisin velkoja ja ostaisin juuri myyntiin tulleen talon Kallenpolulta Riihimäeltä.

Jos olisin nainen, lataisin Tinderin.

Sen päivän haluan nähdä, jolloin vietetään lapsenlapseni häitä. Haaveilen ­pitkästä iästä. Vaikka maailmassa on haasteita, diggaan tästä mestasta.