Kansanedustaja Jani Toivola (vihr) työntää tottuneesti tyttärensä rattaita pitkin puiston hiekkakäytävää. Tyttö nukkuu päiväuniaan, ja peiton alta vilkkuvat vain punapilkulliset, pikkuruiset tossut.
Toivolalla on ollut yhdeksän kuukautta aikaa oppia isäksi, mutta nyt edessä on paluu arkeen ja eduskuntatyöhön.
Toivolan syksy alkaa näyttävästi, sillä hän on lupautunut seurakuntavaalien kampanjakasvoksi. Vaalit pidetään isänpäivänä 9. marraskuuta, ja kampanjassa Jani Toivola nähdään sekä julisteissa että tietoiskussa videolla.
– Oli kuin lahja, että minua pyydettiin mukaan. Vain moniäänisyyden ja uusien ihmisten kautta kirkko voi muuttua.
Jani Toivolan suhde kirkkoon oli nuoruudessa juuri sellainen kuin monilla nuorilla on, löyhä. Oli silti itsestäänselvää, että hän kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon kuten äitinsä.
Sitten tapahtui jotain. TV2 järjesti vuonna 2010 keskusteluillan homoseksuaalien yhteiskunnallisista oikeuksista.
– Erosin saman tien kirkosta kuten moni muu. Se oli primitiivinen tunnereaktio, koska keskustelussa kyseenalaistettiin yhden ihmisryhmän olemassaolo. Minunkin.
Studiokeskusteluun osallistuivat muun muassa kansanedustaja Päivi Räsänen (kd), Tampereen piispa Matti Repo ja kirkkovaltuutettu Sonja Falk. Ohjelmassa pohdittiin homojen ja lesbojen adoptio-oikeutta sekä nais- ja miesparien vihkimistä avioliittoon.
Lasku kirkolle tuli kalliiksi, pelkästään ohjelman ja sitä seuraavan yön aikana kirkosta erosi 18 500 ihmistä. Koko vuoden saldoksi tuli 83 097 eronnutta. Se oli ennennäkemättömän paljon, varsinkin kun ottaa huomioon, että eroamisen taustalla vaikuttivat eniten yksittäisen kansanedustajan, Päivi Räsäsen jyrkät mielipiteet.
Kukaan ei ole tutkinut, millaista ahdistusta keskustelu aiheutti homoseksuaalisuutensa kanssa kamppailevien nuorten ja myös aikuisten joukossa ja millaisiin epätoivoisiin tekoihin syyllistäminen ja tuomitseminen voivat johtaa.
Jani Toivolaa loukkasi eniten se, että kirkko oli tilanteessa hiljaa.
Eroaminen ei vienyt Jani Toivolaa kauaksi evankelisluterilaisesta kirkosta. Kävi aivan päinvastoin. Irtautumisen myötä hän tuli lähemmäksi kirkkoa.
– Yhtäkkiä minua pyydettiin puhumaan eri puolille Suomea. Kävin kertomassa elämästäni, identiteetistäni ja näkemyksistäni seurakunnissa, kirkoissa ja kouluissa. Löysin kirkosta moniäänisyyttä, jota television keskusteluilta ei ollut välittänyt.
Kouluissa Jani Toivola sai kuulla kysymyksiä tyyliin ”miten voit haluta lapsia, kun olet homo”. Jani Toivola sanoo nähneensä, miten teini-ikäisiä askarruttavat monet seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat, ja he osaavat kysyä niistä aikuisia suorempaan.
Uudessa tilanteessaan Toivola tutustui Helsingin piispaan Irja Askolaan ja keskusteli kirkon muunkin ylimmän johdon kanssa.
Sitten syntyi hänen tyttärensä, nyt yhdeksän kuukauden ikäinen isänsä silmäterä. Biologisen tyttären syntymä oli niin tärkeä tapahtuma Jani Toivolan elämässä, että hän liittyi takaisin kirkkoon.
– Halusin kastetilaisuuden, joka järjestettiin kotonani. Harras toiveeni oli, että Irja Askola kastaa tyttäreni ja niin tapahtui. Olin pohtinut asiaa aidosti ja pitkään. Omaa elämänkaartani ajatellessani tuntui luonnolliselta liittyä takaisin kirkkoon.
Jani Toivola haluaa, että hänen perheensä on kirkon kautta osa kristillistä perinnettä. Hän sanoo, että traditio yhdistää ihmisiä. Se antaa myös perspektiiviä menneisyyteen.
Tänä kesänä hän ilahtui arkkipiispa Kari Mäkisen puheesta Porissa Suomi-Areenan tilaisuudessa. Mäkinen pyysi anteeksi sitä, miten kirkko on kohdellut homoseksuaaleja.
– Se oli hyvä ulostulo ja arvokas puheenvuoro. Jotkut ovat moittineet puhetta ulkokohtaiseksi, mutta minä en halua nähdä sitä sellaisena. Minulle kirkko on tärkeä, ja siksi oli hyvä kuulla, mitä Kari Mäkinen sanoi.
Isyys on ollut Jani Toivolan unelma nuoresta lähtien. Kun hän tajusi oman homoseksuaalisuutensa, isyys tuntui mahdottomalta haaveelta. Mielen valtasi hämmennys, jota hän ei osannut ratkaista.
– Homoseksuaalisuus ja haave isyydestä aiheuttivat mielessäni suuren ristiriidan. Isyys tuntui mahdottomalta yhtälöltä.
Se, ettei hän päässyt Teatterikorkeakouluun Suomessa, oli loppujen lopuksi oman elämän kannalta hyvä ratkaisu. Pyrittyään kouluun kahdesti Jani Toivola päätti lähteä opiskelemaan näyttelijäksi New Yorkiin. Hän pyrki ja pääsi HB Acting Studioon.
– Ristiriitani ratkesi New Yorkissa, kun näin siellä, miten miespareilla oli lapsia. Siellä viettämäni vajaat neljä vuotta antoivat minulle vaihtoehtoja, joita en Suomessa asuessani ollut löytänyt.
Hän mietti pitkään adoption vaihtoehtoa, mutta saikin biologisen tyttären. Tytön synnyttäneeseen äitiin hänellä on läheiset välit, ja hän kutsuu heidän keskinäistä suhdettaan vanhemmuuskumppanuudeksi.
Jani Toivola kertoi jo keväällä Inhimillinen tekijä -tv-ohjelmassa, miten hän halusi lähivanhemmuutta, tytön äiti etävanhemmuutta.
– Keskustelimme hänen kanssaan monta kuukautta arvoista ja kasvatuksesta. Lopulta totesimme keittiön pöydän ääressä istuessamme, että meidän täytyy vain luottaa ja uskaltaa hypätä.
Toivola on yksinhuoltajaisä, mutta tytär tapaa äitiään säännöllisesti.
– Tiedän, miten onnekas olen ollut saadessani biologisen lapsen. Olen puhunut monien lapsettomuudesta kärsivien kanssa, ja ongelma on avautunut minulle aivan uudella tavalla tehdessäni yhteistyötä Lapsettomat ry:n kanssa.
Jani Toivola on ollut lapsen syntymästä lähtien hänen kanssaan.
– Tulimme synnytyssairaalasta yhdessä kotiin, ja siitä isyyteni lähti kehittymään. Kukaan ei ole heti valmis äiti tai isä. Nyt lapsi on jo sen ikäinen, että hän näyttää ilonsa minut nähdessään. Tyttö nukkuu hyvin, ja olen saanut viettää hänen kanssaan hienon isyysloman.
Toivola on kokenut lapsen myötä myös oman äitisuhteensa kehittymisen.
– Äiti on tukenut ratkaisuani. Hän sanoi minulle, että tärkeintä on se, että lasta rakastetaan, ja sen sinä osaat.
Hän kertoo olleensa nuorempana kriittinen joitakin äitinsä tekemiä valintoja kohtaan, mutta on tajunnut nyt, miten äiti on ollut samassa tilanteessa pienten lasten kanssa kuin Jani Toivola nyt itse.
– Olen perheeni esikoinen, ja äiti oli parikymppinen minut saadessaan. Minun jälkeeni syntyi vielä kaksi siskoani, jotka nyt melkein kilpailevat siitä, kumpi saa hoitaa tytärtäni.
Hurja, ihana ja intensiivinen aika vastasyntyneen ja kasvavan lapsen kanssa on nyt siinä pisteessä, että Jani Toivolan isyysloma päättyy.
Hän haluaa avoimesti kertoa myös siitä, miten hänellä on ollut taloudellisesti mahdollisuus olla poissa töistä yhdeksän kuukautta.
– Koska kansanedustajan työ on luottamustehtävä, ei palkanmaksu katkea äitiys- tai minun kohdallani isyyslomaan, ja siinä mielessä olen etuoikeutetussa asemassa. Yhteiskunnallinen epäkohta on isien oikeus isyyslomaan ja vanhempainvapaaseen. Tällä hetkellä lainsäädännön mukaan minun kaltaisessani tilanteessa oleva isä ei ole oikeutettu kumpaankaan, koska ei asu lapsen äidin kanssa. Tuet ovat laissa sidottu äitiin. Ongelma koskee myös erillään asuvia heteroperheitä. Olen tehnyt tästä kirjallisen kysymyksen ministerille.
Jäätyään isyyslomalle eduskunnasta hän kävi keskustelemassa puhemies Eero Heinäluoman kanssa. Eduskunnasta ei ole ennen häntä jäänyt yksikään isä näin pitkälle isyys- tai vanhempainlomalle, eikä tilanteeseen ollut olemassa mitään linjausta.
– Kysyin Heinäluomalta, voinko tulla joihinkin kokouksiin mukaan. Yksityishenkilönä ja isänä hän kannusti kuitenkin minua nauttimaan elämäntilanteestani pienen lapsen kanssa, koska se aika menee niin nopeasti ohitse. Kokouksissa ehtii istua myöhemminkin!
Töihinpaluu eduskunnan istuntokauden alkaessa on iso muutos isän ja pienen tyttären arjessa.
– Olen helpottunut siitä, että ystävien kautta löysin hyvän lastenhoitajan. Hän on työskennellyt pitkään päiväkodissa ja on jo tutustunut tyttäreeni.
Tutustumista on helpottanut se, että Jani Toivola on liikkunut paljon lapsensa kanssa. Tämä on tottunut ihmisiin, eikä ainakaan vielä vierasta ketään.
– Kun on yksin lapsen kanssa, ovi ulos pitää avata pian. Tein sen, enkä sulkeutunut neljän seinän sisälle.
Liikkuessaan lastenvaunujen kanssa Jani Toivola on saanut paljon onnitteluja ja rohkaisevaa palautetta ratkaisustaan. Kielteisistä kommenteista hän ei puhu, sillä negatiivisuus ei kuulu hänen elämänasenteeseensa.
Heteromiehetkin ovat antaneet Jani Toivolalle kannustusta hänen yh-isyydestään.
– Miehen vanhemmuus ja hoivatarve ovat nousseet saamissani kommenteissa esille. Olen itsekin kasvanut yhteiskunnassa, jossa on vallinnut vain yksi perhemalli, mutta nykyään perinteisen ydinperhemallin lisäksi on olemassa monenlaisia, erilaisia perheitä.
Teema on syksyllä vahvasti esillä eduskunnassa, kun suuressa salissa äänestetään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Jani Toivola on varovaisen toiveikas lain läpimenosta.
– Eduskunnassa kuulemissani keskusteluissa muun muassa viisi aiemmin lakia vastustanutta kansanedustajaa kertoi kannattavansa lakia. Sellaista kuulee harvoin, ja se antoi minulle toivoa siitä, että laki tulee voimaan.
Jani Toivola on eduskunnassa lakivaliokunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen. Se on hänelle luonteva tehtävä. Kenialaisen isän ja suomalaisen äidin jälkeläisenä ja homoseksuaalina tasa-arvokysymykset ja oikeudet omaan identiteettiin ovat hänelle tärkeitä.
– Jokaisen pitäisi voida tiedostaa omat oikeutensa. Esimerkiksi Ruotsissa ihmisoikeustietoisuus on enemmän esillä kuin meillä. Suomessa on totuttu vaikenemaan. Se johtaa helposti siihen, että identiteettinsä kanssa kamppaileva jää ilman tukea.
Palatessaan eduskuntatyöhön Jani Toivola ei vielä anna vastausta, hakeeko hän jatkokautta ensi kevään vaaleissa. Sen hän kuitenkin myöntää, että neljä vuotta on lyhyt aika tehdä työtä, jonka tulokset näkyvät yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä hitaasti.
Blogissaan viime kesäkuussa Jani Toivola kirjoitti uudesta elämänvaiheestaan ja lopetti sen tyttärelleen esittämäänsä toivomukseen: ”Elämäsi polulle toivon yhteiskuntaa, joka katsoo silmiin. Ettet koskaan joutuisi kokemaan, että perheesi on jotain vähemmän tai vääränlainen. Ettei mieleesi koskaan hiipisi ajatusta, että vaihtamalla asiat paranisi ja olemalla hiljaa, kertomatta omasta taustastaan, pääsee helpommalla välttäen vihan ja ulkopuolisuuden. Meitä on kaksi. Me ollaan perhe.
Teksti: Liisa Talvitie
Kuvat: Petri Mulari
