Jalkapallon EM-kisojen numerot pitävät sisällään myös yllätyksiä ja pettymyksiä: Kaukolaukausmaaleja, pelotonta lähestymistapaa ja Jordan Pickfordin potkushow

Viisi päivää takana. Nyt on nähty jokaisen joukkueen ensiesiintymisen EM-estradilla, kaikkiaan yhteensä 12 ottelua. Heti alkuun on korostettava, että yhden ottelukierroksen otoskoko on kovin pieni, jotta siitä voisi tehdä kauaskantoisia johtopäätöksiä. Joukkueiden ja pelaajien esiintymistä voimme silti arvioida ja samalla seurata tänään alkavalla toisella alkulohkokierroksella, kenellä avausottelun suoritustaso jatkuu, kenellä ei.

Saksan-kisojen pelillinen ensivaikutelma on positiivinen, suorastaan raikas. Kuten ennen kisoja tutkin, oli jo edellinen EM-lopputurnaus pääosin hyökkäävän jalkapallon juhlaa kesän 2016 varovaisten kisojen jälkeen. Sama suunta näyttää jatkuvan, ja mikä hienointa, Saksassa on tykitelty kunnolla heti alusta alkaen.

Avauskierroksen jälkeen on nähty 34 maalia, mikä tekee ottelukohtaiseksi keskiarvoksi 2,82. Lukema on korkeampi kuin edellisten kisojen lopuksi (2,79) ja pitkällä perspektiivillä tarkastellen korkein sitten vuoden 1976 EM-lopputurnauksen, jolloin maaleja ammuttiin valtavasti (4,75/ottelu). Silloin mukana oli vain neljä joukkuetta.

Maalitahdista erityisen rohkaisevan tekee se, että EM-lopputurnauksille tyypillistä on ollut varovainen alku. Etenkin 24 joukkueen formaatissa usean lohkokolmosenkin jatkaessa on nähty käyttäytymistä, jossa halutaan lähinnä välttää tappio, ellei jopa olla tyytyväisiä yhden maalin sellaiseen. Näin ollen maalitahti on alkanut kasvaa vasta turnauksen edetessä, etenkin viimeisissä alkulohko-otteluissa joukkueiden tietäessä, millainen tulos heiltä vaaditaan.

Ensimmäisen kisaviikon aikana asia ei ole ollut näin. Enemmistö joukkueista on halunnut ottaa hyökkäysaloitteen omiin käsiinsä, ja heti otteluiden alusta. Maaleista peräti 59 prosenttia on syntynyt otteluiden avausjaksoilla. Kun ottelu jaetaan 15 minuutin sykleihin, ovat maalirikkaimmat sellaiset olleet avausvartti (kuusi maalia) ja 15-30 minuutin jakso (kahdeksan maalia). Vertailuna, kesän 2021 EM-kisoissa vain 39 prosenttia maaleista syntyi avausjaksolla (jatko-ottelut datasta poistettuna).

Avauskierroksen selvästi merkittävin, ja ansaitusti huomiota herättävin, maalinteon trendi ovat olleet rangaistusalueen ulkopuolelta tehdyt maalit. Käsitteelle “kaukolaukaus” ei ole täydellisen tarkkaa, yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta puhun tässä kaukolaukauksista maalintekoyrityksinä, jotka ovat lähteneet boksin ulkopuolelta (tiedostaen, että esimerkiksi Turkin viimeinen, tyhjiin tehty maali hieman vääristää).

Turnauksen 34 maalista peräti 12 on tehty boksin ulkopuolelta, siis noin 35 prosenttia kaikista maaleista, keskimäärin yksi tällainen maali ottelua kohden. Osuus on todella suuri, sillä edellisissä kisoissa nähtiin 51 ottelussa yhteensä 18 tällaista maalia, osuuden ollessa 13,4 prosenttia. Vuoden 2016 EM-kisoissa osuus oli 15,7 prosenttia. Vielä yhtenä tuoreena huippujalkapallon verrokkina voidaan nostaa päättyneen kauden Valioliiga, jossa boksin ulkopuolelta syntyi vain 11,5 prosenttia maaleista.

Rohkeimmalla kokeile!-mentaliteetilla liikenteessä ovat olleet Ukraina, jonka maalintekoyrityksistä 62 prosenttia lähti boksin ulkopuolelta viisi kertaa sieltä kokeilleen Georgiy Sudakovin johdolla, Romania, jonka yhdeksästä laukauksesta kuusi lähti kyseiseltä alueelta ja Serbia saldolla viisi kuudesta. Lupaavan Sudakovin vanavedessä seuraa iso joukko pelaajia, jotka kukin laukoivat kolmesti boksin ulkopuolelta. Mainittakoon heistä Trent-Alexander Arnold, Leandro Trossard ja Hakan Çalhanoğlu.

Otoskoko kaukolaukausasiassa(kin) on, kuten sanottua, vielä pieni ja keskiarvoon palautumista varmasti tapahtuu. Silti, voi hyvin olla että tämän kesän kaukolaukausmaalien osuus tulee olemaan selvästi aiempia kisoja suurempi. Sitä puoltaisi myös avauskierroksen kaikkien maalintekoyritysten 44 prosentin osuus boksin ulkopuolelta. Moni joukkue on laukonut todella hanakasti kauempaa, kuten tiedämme, nykytrendien vastaisesti.

Esimerkiksi Valioliigassa boksin ulkopuolelta lauottujen maalintekoyritysten osuus putosi alle 40 prosenttiin kaudeksi 2017-18 ja on jatkanut laskuaan sen ollessa päättyneellä kaudella 32,8 prosenttia.

Isona syynä kisoissa nähtyyn kaukolaukausmäärään voi olla joukkueiden tiivis maalinestopelaaminen, jossa rangaistusalueen keskusta, niin kutsuttu kultainen maalintekoalue miehitetään tiukasti. Sinne halutaan, mutta se on koko ajan vaikeampaa. Tila ja sitä myöten avoimemmat laukaisumahdollisuudet löytyvät yhä useammin 16-20 metristä keskeltä. Uskon kaukolaukausmaalien osuuden lähtevän kasvuun lähivuosina myös isolla otoskoolla tarkasteltuna. Peli kehittyy koko ajan; syntyy uusia trendejä, jotka synnyttävät niille vastatrendejä.

Mielenkiintoinen havainto avauskierrokselta on myös se, että rangaistuspotkumaaleja nähtiin vain yksi ja päällä tehtyjä täysosumia neljä. Seurataan tilanteen kehittymistä.

Avauskierroksen hyökkäysjuhliin osallistui useita eri joukkueita. Maaliodottamaa keräsi eniten Turkki (3,07), jonka ottelu Georgiaa (senkin xG oli 2,19: viidenneksi korkein!) vastaan vie heittämällä kisojen tähänastisen hulinaottelun tittelin. Mielipuolista päästä päähän hyökkäämistä, boksin miehittämistä useilla pelaajilla, kaukolaukauksia ja myös aika kehnoa puolustamista. Yhteensä 37 maalintekoyritystä. Neutraali katsoja ei varmasti jäänyt kylmäksi Dortmundin kuumassa alkuillassa! Ottelusta esiin nousi odotetusti Napolin tähtilaituri Khvitša Kvaratskhelia, joka keräsi maalisyöttöodottamaa avauskierroksen kolmanneksi (0,71) ja yksi vastaan yksi -ohitusyrityksiä toiseksi (11) eniten. Turkin Samet Akaydin yritti neljää läpisyöttöä, kisojen jaettu ykköspaikka niissä.

Toiseksi eniten maaliodottamaa loi tuloksellisesti ruman ottelun pelannut Kroatia (2,67). Tämän jälkeen seuraavina tulevat Sveitsi (2,56), Saksa (2,51) ja Georgia (2,19). Kahden ylittäjiin pääsivät myös Belgia (2,10), Ranska (2,07) ja Tanska (2,07).

Kisäisäntä Saksan esitystä on hehkutettu estoitta ja täysin ansaitusti. Se loi hyökkäysuhkaa johtaen joukkoa, jossa viimeiseen linjaan halutaan luoda ylivoimaa ja peliä avataan täten pienemmällä pelaajamäärällä. Tähän kerhoon voidaan nimetä myös ainakin Italia, Itävalta ja Portugali. Hyökkäysvoittoisesta kentän täytöstä näyttäisi tulevan yksi näiden kisojen pelillisistä trendeistä. Alun perusteella vaikuttaa siltä, että tällainen lähestymistapa voisi myös tuoda menestystä. Avauskierroksen jälkeen näen oikeastaan Ranskan ainoana joukkueena, joka voi mennä päätyyn varovaisemmalla lähestymistavalla. Se antoi tuttuun tyyliinsä Itävallan pitää palloa eikä juuri prässännyt, mutta ottelu oli kuitenkin melko hyvin sen kontrollissa ja vastahyökkäysuhka koko ajan olemassa.

Isäntä Saksa laukoi avausottelussaan 20 kertaa ja Portugali 19. Nämä kaksi joukkuetta olivat myös eniten pallossa: Portugali 69- ja Saksa 68-prosenttisesti. Vähiten pallonhallintaa näimme Tšekillä (31 prosenttia), Skotlannilla (32 prosenttia) sekä Romanialla ja Albanialla (34 prosenttia). Huomionarvoinen havainto on Espanjalle historiallisen pieni pallonhallintaprosentti (46, vasta 17. suurin), mikä toki kertoo joukkueen uudistetusta, aiempaa suoraviivaisemmasta pelityylistä. Tiki-taka on lopullisesti kuopattu.

Vaikka Portugali oli paljon pallossa, joutui se tekemään täyden päivätyön Tšekin 5-5-0-bussia vastaan. Se keskitti avauskierroksen eniten, peräti 31 kertaa, mutta omille vain neljästi. Vaikka joukkue sai keskityksestä lopulta palkinnon ison volyymin kautta, tuntuivat sen keskityssulkeiset paikoin hätäiseltä valinnalta Tšekin pitkien tornien johtamaa matalaa blokkia vastaan. Bruno Fernandes vastasi seitsemästä keskityksestä. Portugali otti myös kosketuksia vastustajan boksissa avauskierroksen eniten, 33.

Avauskierroksen vaarattomimmat joukkueet on helppo listata. Skotlannin esitys Saksaa vastaan menee EM-historian surkeimpien joukkoon. Nolla maalintekoyritystä ja kaksi kosketusta vastustajan boksissa. Toiseksi vähiten maalintekoyrityksiä kirjautti Tšekki (4) ja kolmanneksi Englanti (5). Gareth Southgaten miehistön hyökkäysuhka oli materiaaliin nähden säälittävä: maaliodottamaa 0,52 (20. eniten kaikista joukkueista) ja kosketuksia boksissa kymmenen (18. eniten). Positiivista esityksessä sentään oli Serbian totaalinen nollaaminen ja sitä myöten vaivaisen 0,17 xG:n vastaanottaminen. Englannin ja Serbian kohtaamisessa nähtiin vähemmän yhteis-xG:tä kuin yhdessäkään päättyneen kauden Valioliiga-ottelussa.

Pelaajista eniten maaliodottamaa keräsi Slovenian hyökkäyksessä pahemman kerran tuhnuillut Andraž Šporar (1,33) ja hänen jälkeensä jo tässä vaiheessa melkoista gorillaa selkäänsä keräävä, joskin kahta hylättyä maalia varmasti pitkään sadatteleva Belgian Romelu Lukaku (1,16). 39-vuotias Cristiano Ronaldo haki hanakasti lisää kaulaa EM-lopputurnausten maalipörssin kärkisijalleen laukoen viidesti ja keräten maaliodottamaa 0,93 verran. Ronaldo näytti, että taso riittää yksilönä edelleen tälle näyttämölle.

Seuraan kuitenkin jatkossa tarkasti sitä, onko jatkuva Ronaldon hakeminen välttämättä se kaikkein optimaalisin strategia Portugalin taitureille. Myös loisto-ottelun pelannut Tanskan Christian Eriksen laukoi viidesti, jaettu ykkössija määrässä.

Vaikka Kevin De Bruyne saikin paljon kritiikkiä piilossa olemisesta, oli hänen maalisyöttöodottamansa (0,95) kaikista pelaajista korkein. Kertoo miehen perustasosta paljon. Kakkosena Slovenian laitapuolustaja Erik Janža (0,89).

Yksi vastaan yksi -ohitusyrityksiä nähtiin eniten Cody Gakpolta (12), Kvaratskhelialta (11), Federico Chiesalta, Jamal Musialalta ja Rafael Leãolta (kultakin 10). Kolme viimeisintä olivat ohituksissaan myös murhaavan tehokkaita 80 prosentin onnistumisellaan. Jokaisen tässä tilastossa loistaneen pelaajan pelaaminen myös näytti siltä, että heistä voi tulla varteenotettavia kandidaatteja turnauksen parhaiden hyökkäyspään pelaajien joukkoon. Leão otti myös kaikista pelaajista eniten kosketuksia vastustajan boksissa, kymmenen.

Turnauksen toistaiseksi kovimman huippunopeuden on mittauttanut vaihdosta kentälle tullut romanialaislaituri Valentin Mihăilă, 35,9 kilometriä tunnissa. Perässä seuraavat tutummat nimet: Jeremy Doku ja Rasmus Højlund (molemmat 35,3) sekä viimeisenä kolmevitos-kerhoon kiihdyttävä Kylian Mbappe (35,2).

Eniten kilometrejä ovat tahkonneet Serbian Sergej Milinković-Savić (13,9 km), Albanian Ylber Ramadani ja Englannin Phil Foden (13,2) sekä Kroatian Marcelo Brozović (13,1).

Syöttämistä tarkastellessa tilastoissa erottuvat luonnollisesti peliä pallolla kontrolloineet joukkueet ja koko ottelun hyökkäyksiä vastaanottaneet. Italia nakutti omille 763 syöttöä, Saksa 657 ja Portugali 622. Huomionarvoisena pidän Tanskan sijoittumista tässä listassa neloseksi (590 syöttöä omille). Toisesta päästä löytyy Tšekki, joka syötti omille 178 kertaa 68 prosentin tarkkuudella. Romania puolestaan näytti, että jalkapallo-ottelun voi aivan hyvin voittaa kolmella maalilla syöttämällä 182 kertaa omille 76-prosenttisesti.

Pitkiä syöttöjä lähettivät eniten Slovenia (55), Unkari (52) ja Englanti (52), jonka pitkistä syötöistä 38 prosenttia lähti maalivahti Jordan Pickfordin jalasta. Ei liene valtaisa yllätys, että tavaramerkkinsä, jatkuvan pitkien pallojen sarjatulen, jälleen esittänyt Pickford on pitkien syöttöjen listan ykkösenä kaikista pelaajista 20 pallollaan.

Bruno Fernandes ei pettänyt odotuksia neljällä läpisyöttöyrityksellään. Kärkisijan hänen kanssaan jakavat Sveitsin Granit Xhaka ja Turkin Samet Akaydin. Arvokisoihin palannut Toni Kroos toimitti Saksalle sen, mitä tilattiin: avauskierroksen eniten syöttöjä vastustajan hyökkäyskolmannekselle (27). Lisäksi isäntien quarterback syötti 24 progressiivista syöttöä, joista yksi ei mennyt omille. Kyseinen harhasyöttö jäi Kroosin koko ottelun ainoaksi yhteissaldon ollessa 102/103.

Italian pelin keskiössä näimme tuplaklinikan Jorginhon syöttäessä 132 kertaa 92 prosentin ja Giovanni Di Lorenzon 125 kertaa 94 prosentin tarkkuudella. On myös mainittava Tanskan Andreas Christensenin 88 syöttöä 100 prosentin tarkkuudella.

Yksi turnauksen aikana tarkasteltavista ja usein koko kisojen kuvaa määrittävistä pelillisistä asioista on joukkueiden prässääminen. Sen aggressiivisuutta voidaan tarkastella PPDA-arvolla, joka kertoo vastustajan antamien syöttöjen määrän ennen puolustavan joukkueen kontaktiin pääsyä. Arvo lasketaan syvyyssuunnassa 60 prosentilla kentästä pallollisen joukkueen omasta päätyviivasta katsottuna. Tässä terävimpiä olivat Saksa (5,4: pienempi on parempi), Portugali ja Hollanti (6,6) sekä Ukraina (7,3). Vähiten korkealta prässänneitä olivat Skotlanti (27,9), Albania (26,6) ja Serbia (23,3).

Sekä data että havainnot pelistä korostavat ennakkoon kovista joukkueista etenkin Saksan ja Italian vahvuutta. Myös Portugali, Belgia ja Hollanti tuottivat aivan riittävästi hyökkäysuhkaa, vaikka niiden peli ei vielä valmista olekaan. Ranska teki tarvittavan. Musta hevonen -kisassa vahvimman startin ottivat Turkki ja Sveitsi.

Kroatian on turha painaa päätä pensaaseen, vaikka tulostaulu näyttikin karuja lukemia. Sama koskee Itävaltaa ja Ukrainaa. Näiden kolmen esitys kertoi, että niillä on vielä kaikki mahdollisuudet jatkaa lohkostaan.

Skotlanti, Unkari ja Albania (tietyin varauksin myös Tšekki) näyttivät avauskierroksella joukkueilta, joiden taso ei näissä karkeloissa riitä. Mahdollisuuksia toki vielä on, mutta näiden joukkueiden on parannettava peliään valtavasti.

Muutaman päivän päästä olemme taas paljon viisaampia. Ensivaikutelmat on annettu. Nyt katsotaan, ketkä ovat niiden veroisia, ketkä paljastuvat alussa hurmaaviksi pettureiksi ja ketkä toisen mahdollisuutensa käyttäviksi sisupusseiksi.