Jääräpäisyys ja sokeus Ilveksen ja KalPan erinomaisuuden tiellä – Petteri Sihvonen paukuttaa pöytään ison kysymyksen: "Miksi näin on?"
Ilves kavensi KalPaa vastaan voitot lukemiin 3–2 pitkäperjantain ottelussa Nokia-areenassa. Kahdesta tiiviin viisikon joukkueesta toinen lyödään sarjan päätteeksi laudalta. Petteri Sihvonen ihmettelee, miksi välieräsarjan päävalmentajat Petri Karjalainen ja Tommi Niemelä eivät hyödynnä Jussi Tapolan ja Pekka Virran oppeja – ja miksi Ilveksen päävalmentaja syöttää kapuloita oman joukkueensa rattaisiin.
Ilves ja KalPa pelaavat omassa välieräsarjassaan kumpikin hyvää mutta ei sittenkään erinomaista lätkää. Ounastelen sarjalle sellaista lopputulemaa, jossa häviävän osapuolen päävalmentaja esikuntineen – on se sitten KalPan Petri Karjalainen tai Ilveksen Tommi Niemelä – joutuu miettimään, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, miten olisi pitänyt pelata toisin.
Kuten olen aiemminkin sanonut, Ilves ja KalPa pelaavat pitkälti samalla tavalla, eräänlaista nopeaa kiekkokontrollilätkää, jossa merkittävin ero on siinä, että tamperelaiset orientoituvat ripauksen puolustus- ja kuopiolaiset hyökkäysvoittoisemmin.
Sekä KalPa että Ilves jättävät hyödyntämättä koko sitä kirjoa ja skaalaa, jota Meidän pelin tarjoaa. Virhe on siinä, että kiekkokontrollin nopea tai siis ”nopea” pelaaminen muuttuu hitaudeksi, koska puolin ja toisin vastassa on niin tavattoman puolustusnopea viisikko. Kumpikaan osapuoli ei suostu pysäyttämään peliä viidestä yhdeksään kertaa perä erä.
Miksi näin on? Se ei aukea minulle.
”Se osapuoli, joka on sarjan lopuksi lyöty laudalta, pääsee sitten jossittelemaan, että jotain olisi pitänyt pelata toisin.”
Kaksi tiiviin viisikon joukkuetta syövät toistaan elävältä tässä sarjassa. Tosin kahdessa ensimmäisessä pelissä Niemelän Ilves hyökkäsi huolimattomasti ja antoi kahden pelin etumatkan Karjalaisen KalPalle. Antamalla annettu etu saattaa olla kohtalokas. Mutta yhtä kaikki, juuri nyt kaksi tiivistä virtaillen pelaavaa viisikkoa lyö toistaan laudalta mennen tullen.
Se osapuoli, joka on sarjan lopuksi lyöty laudalta, pääsee sitten jossittelemaan, että jotain olisi pitänyt pelata toisin.
Sekin on vielä sanottava, että KalPa todella tarvitsee alun kahden pelin saamaansa Ilves-lahjaa, koska sen ylivoimapeli ilman maestro Jaakko Rissasta on kovin torso.
Kun tässä nuhtelen Niemelää ja Karjalaista, minulla on mielessäni kaksi heitä menestyneempää SM-liigan mestarivalmentajaa: Pekka Virta ja Jussi Tapola.
Virta ja Virran lätkä on toki oma ainutlaatuinen lukunsa. Mutta Tapolaan Tapparaan vertaaminen on aiheellista. Ehkä kaikkien aikojen paras suomalainen seurajoukkue Tappara – siis ne Tapolan kaksi viimeistä kautta Suomessa – ovat mittari, johon vertaan taktisesti Karjalaisen KalPaa ja Niemelän Ilvestä.
Miksi Tapola peluutti Meidän pelin koko kirjoa ja skaalaa, mutta Niemelä ja Karjalainen eivät peluuta? Karjalaisella se saattaa liittyä hänen historiaansa ja jääkiekkomakuunsa. Niemelä taas sijoitti Pelicansin tuolle koko kirjolle ja skaalalle. Vaan nyt ovat tutkimattomat Niemelän tiet ja aivoitukset.
”Niemelä yrittää syöttää KalPalle samaa puolustamisen myrkkyä kuin se syötti Rikard Grönborgin Tapparalle. Näin toimimalla Niemelä syöttää kapuloita Ilveksen omiin rattaisiin.”
Se, miten KalPa ja Ilves nyt ottavat mittaa toisistaan, sataa hieman enemmän KalPan laariin. KalPalla on kokemusta nopeasti kiekkokontrollilätkästä jo vuosin ajan. Sitä koutsasivat Sami Kapanen, Tommi Miettinen ja nyt Karjalainen.
Aivan kuin Niemelä ei olisi hoksannut miettiä, että mitähän KalPa haluaa pelata, ja että sitä mukaa Ilves ei antaisikaan KalPan olla mukavuusalueellaan. Nyt KalPa saa juhlia itseään ja omaa pelitapaansa.
Niemelä yrittää syöttää KalPalle samaa puolustamisen myrkkyä kuin se syötti Rikard Grönborgin Tapparalle. Näin toimimalla Niemelä syöttää kapuloita Ilveksen omiin rattaisiin.
