Image

Jääkuningar. Lämpeneekö kirjailija Taina Latvalan suhde Madonnaan?



Jääkuningar. Lämpeneekö kirjailija Taina Latvalan suhde Madonnaan?

Kirjailija Taina Latvala tutustui Madonnaan neljävuotiaana. Poptähti ohjasi pikkukaupungin tytön kasvua naiseksi merten takaa. Sitten Madonnasta tuli kylmä narttu ja heillä meni bänks.
Teksti Taina Latvala
Kuvat Klaus Welp

Uusi levy antaa kuitenkin toivoa ystävyyden jatkumisesta.

Tämä on Madonna-fanien paratiisi. Valtavalla aukiolla peltojen keskellä on iso, musta lava ja telttoja, joissa myydään Confessions Tour 2006 -paitoja ja helkkyviä Madonna-rannerenkaita.

Minä ja isosiskoni olemme matkustaneet kaukaa kuningatartamme tapaamaan. Matka Kööpenhaminasta Horsensiin on kestänyt yli kaksi tuntia. Aika kuluu hitaasti, helikopteri kiertelee taivaalla. Tilaan olutteltasta Spriten.

Vihdoin, kun aurinko laskee ja pimeys valtaa pellot, kaiuttimista alkaa soida hypnoottinen musiikki. Videolla laukkaavat hevoset, ihmiset hurraavat ja lavalle laskeutuu valtava diskopallo. Pieni ratsastusasuun pukeutunut nainen astuu siitä ulos piiska kädessään.

”Are you ready”, hänen majesteettinsa huutaa tutulla äänellä. 

Olemme odottaneet tätä hetkeä noin kaksikymmentä vuotta.

”Yes!”

Tuona yönä en olisi uskonut, että kun Madonna tulee kolme vuotta myöhemmin ensimmäiselle keikalleen Suomeen, annan lippuni pois.

Kuulin hänestä ensimmäisen kerran neljävuotiaana. Istuin isosiskoni huoneessa Pupu Tupuna -kirja kädessäni ja katselin, kun teinitytöt leikkasivat lehdestä valokuvia. Kaikissa kuvissa oli sama nuori nainen, jolla oli takkuinen tukka, vahva meikki ja mustat pitsihansikkaat.

Sain tietää, että hänen nimensä oli Madonna ja että hän oli julkaissut kaksi levyä: esikoisalbumin Madonna sekä menestyslevyn Like a Virgin, jonka kannessa totinen morsian tuijottaa kameraan tummilla silmillään. Tämän Madonnan muistan oikein hyvin, koska pelkäsin häntä. Kasetti lojui komeroni pohjalla, ja aina kun näin Madonnan katseen, paiskasin oven kiinni ja juoksin pois.

Pelkoni ei estänyt minua rallattelemasta Like a Virgin -hittiä siansaksalla tai katsomasta Material Girl -musiikkivideota. Siinä Madonna ei ollut yhtään pelottava, hän vain flirttaili smokkiasuisten herrasmiesten kanssa ja sai lahjaksi kauheat kasat timantteja.

Oli kiehtovaa, että Madonna näytti jokaisella musiikkivideollaan erilaiselta.

Ketään muuta hänen kaltaistaan ei ollut 1980-luvulla. Lauleskelin Samantha Foxin ja Sabrinan hittejä, mutta en ollut kiinnostunut heidän musiikkivideoistaan. Sade, Whitney Houston, Tina Turner ja Kate Bush olivat aikuisten suosikkeja.

Ahmin vuosien varrella tietoa Madonnan elämästä. Hän oli syntynyt vuonna 1958 autotehtaistaan tunnetun Detroitin kainalossa Bay Cityssä italialais-amerikkalaiseen perheeseen, ja hänet oli kastettu kaimaksi äidilleen, joka oli harras katolilainen. Kun Madonna oli viisivuotias, hänen äitinsä kuoli rintasyöpään. 

Madonnasta kasvoi lahjakas nuori tyttö, joka kantoi sisällään surua ja kapinaa. Hän sai stipendin yliopistoon, mutta jätti koulun kesken ja lähti tanssimaan New Yorkiin.

Lapualaistytöstä alkoi vaikuttaa siltä, että elämässä kaikki on mahdollista.

Seitsemänvuotiaana tartutin Madonna-manian ystävääni Mariin. Se ei ollut vaikeaa: laitoin vain Truen Bluen soimaan, kun barbit menivät diskoon. 

True Blue oli romanttinen ja tyttömäinen levy, jolla olivat Live to Tell, Papa Don’t Preach ja La Isla Bonita. Madonna omisti albumin tuoreelle aviomiehelleen, näyttelijä Sean Pennille. Levystä tuli vuoden 1986 myydyin albumi ja koko 1980-luvun myydyin naisartistin albumi. Se teki Madonnasta ikonin.

Vuosikymmenen lopussa hänen sanomansa alkoi muuttua aikuismaisemmaksi. Like a Prayer -levyn Express Yourself oli jokanaisen emansipaatiolaulu, jossa kehotettiin ottamaan mieluummin hatkat kuin kärsimään huonossa suhteessa: Second best is never enough, you’ll do much better baby on your own.

Madonnan avioliitto päättyi samana vuonna, kun levy julkaistiin.

Seuraavaksi Madonnasta tuli provokaattori. Häntä kiehtoi seksuaalisuuden ja uskonnon mutkikas liitto, mikä tuli näkyväksi vuoden 1990 Blond Ambition -kiertueella. Madonna simuloi Like a Virgin -kappaleen koreografiassa itsetyydytystä ja polvistui seuraavaksi rukoukseen munkinkaavussa.

Paavi vetosi seurakuntaansa, että se jättäisi konsertin väliin. Katolisessa Kanadassa Toronton poliisi uhkasi pidättää laulajan, jos tämä esittäisi kohtauksen.

Kiertueesta tehtiin In Bed With Madonna -dokumentti, jonka siskoni oli nauhoittanut. Katsoimme sen Marin kanssa salaa. ”En aio muuttaa show’ta”, Madonna sanoo dokumentissa. Tapitimme silmät suurina, mitä Madonna tekee, kun Se Kohta tulee.

Ja Madonna teki niin kuin halusi, kiemurteli punaisella samettidivaanilla, liu’utti käden haaroihinsa ja liikehti rajusti strobovalojen välkkyessä.

Juuri sillä hetkellä äitini tuli töistä. Etsin hädissäni kaukosäädintä, mutta äiti ehti nähdä kaiken.

”Pankaa tua liarutes pois mun silimistä”, äiti sanoi.

Madonna tarjosi aivan erilaisen naiskuvan kuin se, johon Suomessa oli 1990-luvulla totuttu. 15 000 asukkaan Lapualla ei kuljeskeltu ympäriinsä Jean Paul Gaultierin tötterörintaliiveissä tai oltu muutenkaan olevinaan.

Madonna otti oman tilansa, oli äänessä aina kun häntä huvitti ja suhtautui avoimesti seksuaalisuuteen.

Hän on sanonut olevansa ”humanisti, ei feministi”, mutta hänen feministinen vaikutuksensa on kiistämätön.

 Uransa alussa Madonna ei ollut yliopistofeministien suosikkiartisti, mutta Blonde Ambition sekä samana vuonna julkaistu  Justify My Love -video muuttivat asian. Eroottinen (mutta nykymittapuulla kesy) video aiheutti Yhdysvalloissa paheksuntaa ja joutui MusicTelevisionin boikottiin. Se herätti monet puolustamaan Madonnaa postmodernin feminismin henkilöitymänä. Madonna rikkoi kuvastossaan sukupuolirooleja ja tabuja. Hän juhli naisellisuuttaan., mutta omilla ehdoillaan alistumatta katseiden valtaan.

Madonna oli muuttuva taideteos, joka sai vuonna 1992 entistä uskaliaampia sävyjä. Madonna julkaisi Erotica-albumin sekä Sex-kirjan, jossa hän esiintyi eroottisissa kuvissa ja paljasti fantasioitaan.

Tätä Madonnaa en ymmärtänyt kovin hyvin, koska olin vasta kymmenenvuotias.

Mutta eivät häntä ymmärtäneet monet aikuisetkaan. Laulajan suosio laski pohjalukemiin, ja Erotican myyntiluvut jäivät alle odotusten.

Madonnan leikkiminen oli monille tytöille kuitenkin osa monimutkaista naiseksi kasvamisen prosessia.

Minä ja Mari aloimme pitää perheenjäsenillemme Madonna-konsertteja, jossa nojailimme autotallin tolppiin trikoot jalassa ja tennissukat rintoina. Kerran kutsuimme katsomoon naapurin papin – emmekä muuttaneet show’ta.

Vain pappi lähti pois kesken esityksen.

Olin koulukirjoja pänttäävä  17-vuotias kympin tyttö, kun karjapaimeneksi muuttuneelta Madonnalta ilmestyi Music-levy. Oli selvää, että What It feels Like for a Girl -kappale oli omistettu minulle: Strong inside but you don’t know it, good little girls they never show it.

Meille molemmille oli tapahtunut paljon. Madonna oli esiintynyt Evitan pääroolissa ja synnyttänyt esikoisensa Lourdesin.  Hänen seitsemäs levynsä Ray of Light oli esitellyt sisäistä voimaa hehkuvan nelikymppisen kaunottaren, joka kantoi ranteessaan kabbala-nauhaa ja lauloi rakkauden merkityksestä. Suhteemme kukoisti, ja  kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, pakkasin Madonnan levyt muuttoautoon.

Madonna alkoi saada vuosituhannen vaihteessa vakavasti otettavaa kilpailua. Tuli uusia supertähtiä, kuten Britney Spears, Pink, J. Lo ja Christina Aguilera.

Popin kuningatar näytti nousukkaille paikkansa vuoden 2003 MTV Video Music Awards -gaalassa. Sulhasena esiintynyt Madonna suuteli lavalla morsiusmekkoihin pukeutuneita Spearsia ja Aguileraa. He  näyttivät Madonnan rinnalla hovineidoilta.

Laitoin suutelukuvan jääkaappini oveen.

Minulla ja Madonnalla oli 17,5 neliön asunnossani selvä työnjako: hän lauloi, minä kirjoitin.

Vuosia myöhemmin järjestin kirjoittajaryhmä Nobelistiklubin jäsenille bileet: olin saanut kustannussopimuksen, ja esikoiskirjani Arvostelukappale ilmestyisi pian. Olin 24-vuotias, samanikäinen kuin Madonna julkaistessaan esikoislevynsä. Puhe kannustusjoukoilleni oli lyhyt ja ytimekäs: I made it through the wilderness. Somehow I made it through. Didn’t know how lost I was until I found you.

Tuona iltana Madonna tuntui vielä läheiseltä.

Hard Candy oli ensimmäinen Madonna-levy, joka ei luonut trendejä vaan seurasi niitä. Vuonna 2008 julkaistun albumin tuottivat sellaiset velhot kuin Justin Timberlake ja Timbaland, mutta jokin taika jäi puuttumaan. Levyllä olisi voinut yhtä hyvin laulaa Rihanna tai Nelly Furtado.

Matkustimme siskoni kanssa kuitenkin Amsterdamiin Sticky & Sweet -kiertueen konserttiin. Se oli Hard Candyn näköinen valoshow ja pirteä bilepotpuri, joka kurkotteli kuuhun mutta ei yltänyt sydämeen.

Vielä paria vuotta aiemmin Horsensissa Madonna oli roikkunut peiliristillä orjantappurakruunu päässään ja murehtinut Afrikan lapsia, nyt hän tanssahteli valkoisen Rolls Roycen kyydissä ja keskittyi hauskanpitoon. 

Lopulta konserttimatkasta jäi paremmin mieleen Anne Frank -museo kuin Madonnan show.

Kun kiertue saapui Helsinkiin, mietin, oliko se välttämätöntä kokea uudelleen. Viime hetkellä annoin lippuni ystävälleni.

Seuraavaa, vuonna 2012 julkaistua MDNA-levyä en kuunnellut kovin paljon. Albumin soundi oli kylmä ja sävytön, ja vaikka Madonnan ero toisesta aviomiehestään Guy Ritchiestä vuoti sanoituksiin, Madonna oli surullisenakin saavuttamaton.

Levyllä Nicki Minaj räppää ”There’s only one queen and that’s Madonna”. Aivan kuin Madonna olisi halunnut jälleen todistella uuden sukupolven naisartisteille, ken on valtakunnassa kaikkein kaunein.

Sitä, kuka nyt on popin kuningatar, on vaikea todentaa. Rihannan Unapologetic-levy vuodelta 2012 on myynyt 7,7 miljoonaa kappaletta, MDNA-albumi vain 2,2 miljoonaa. Rihannalla on Instagramissa yli 15 miljoonaa seuraajaa, Madonnalla kolme miljoonaa.

Toisaalta Rihanna tekee useammin päivityksiä ja Madonnan fanit voivat olla iäkkäämpiä eivätkä niin aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Minäkään en ole tykännyt Madonnan Facebook-sivusta – ehkä siksi, että tunteeni ovat tykkäämistä voimakkaampia.

Niihin sekoittuu myös hämmennystä. Viimeisimmällä kiertueellaan Madonna esiintyi cheerleader-lukiotyttönä, enkä ole varma, oliko se itseironiaa vai kiihkeää kaipuuta menneisiin vuosiin.

Eronsa jälkeen Madonna on seurustellut itseään kolmekymmentä vuotta nuorempien miesten kanssa. Brasilialainen malli Jesus Luz sopi Madonnalle nimensä puolesta mainiosti, mutta häntä seurasivat uudet nuorukaiset.

Myös Madonnan kasvot ovat muuttuneet kummallisiksi, ja netin keskustelupalstoilla arvaillaan, onko kyseessä botox vai kauneusleikkaus.

Olisin odottanut juuri Madonnan julistavan jokaisen kelpaavan sellaisenaan. Jos Madonna ei rakasta ryppyjään, kuinka minäkään voisin omiani?

Uusi Madonna-levy julkaistaan maaliskuussa. Sen nimi on Rebel Heart, ja se sisältää sen nimisiä kappaleita kuin Unapologetic Bitch ja Bitch I’m Madonna.

Syvä huokaus. Tiedän kyllä, että hän on Madonna. Oliko muuta? Luulisi, että poikkeuksellisen paljon nähneellä ihmisellä olisi uutta sanottavaa.

Madonna pystyy herättämään kuitenkin edelleen keskustelua. Elokuussa 2012 hän piti Pietarin-konsertissaan pitkän puheen, jossa hän puolusti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia Venäjän valtiojohdon ja kirkon mutinoista huolimatta.  Madonnan selässä luki teksti ”Älä pelkää”.

Noihin sanoihin kiteytyy hänen uransa tärkein viesti.

Juoksulenkillä merenrannassa kuuntelen uuden levyn biisejä. Voimaannuttava Living for Love kuulostaa gospelkuoroineen tutulta Madonnalta, ja myös Illuminatissa on tarttuva kertosäe.

Kun juoksen venesataman ohi, jotain tapahtuu. Unapologetic Bitch avautuu, sen reggaerytmit sykkivät rinnassa, ja yhtäkkiä alan pitää siitä, etenkin tästä oudon vapauttavasta säkeestä: 

You know you never really knew how much your selfish bullshit cost me. Oh, f*ck you.

Kuinka moni meistä haluaisikaan joskus sanoa noin jollekulle, mutta ei kehtaa. ■

Taina Latvala on kirjailija, jonka novellikokoelma Ennen kuin kaikki muuttuu ilmestyy huhtikuussa.

Julkaistu: 20.3.2015