Raja pysyy vuoden jälkeen yhä kiinni, eikä ihme
Kun kaapelit katkeilevat ja Venäjä ampuu ohjuksia, muistot viisumivapaushaaveista tuntuvat unelta, sisältöpäällikkö Eeva Sederholm kirjoittaa.
Suomen itäisten raja-asemien sulkemisesta tuli juuri kuluneeksi vuosi. Käytännössä rajan ylittäminen ei siis ole onnistunut enää aikapäiviin neljältä vilkkaimmalta rajanylityspaikalta: Vaalimaalta, Nuijamaalta, Imatralta ja Niiralasta.
Kun rajaseudun asukkailta kysytään, harva haikailee auki olevan rajan perään. Näin siitäkin huolimatta, että Itä-Suomen talouteen ratkaisu on iskenyt urakalla.
Siitä ei ole kauaakaan, kun esimerkiksi Lappeenrannan keskustassa myytiin kaikkia mahdollisia muotimerkkejä, torninosturit kasasivat kokoon jatkuvasti uutta ja itäturistien pikkubussit täyttivät Prisman parkkipaikan. Nyt liiketilat tyhjenevät, keskeneräiset rakennusprojektit makaavat, marketin Oltermanni-hyllyllä on tyhjää ja jokaisen investoivan yrityksen eteen me paikalliset levitämme punaisia mattoja.
Maakuntaliiton mukaan Etelä-Karjala menettää päivittäin miljoona euroa sulun takia. Silti juuri rajan pinnassa kannatus rajan kiinniololle taitaa olla suurinta. Samaan tapaan menneinä vuosina täällä kannatus Natoon liittymiselle oli korkeampaa kuin muualla Suomessa.
Naapurin läheisyys pitää realismin lähellä.
”Juuri rajan pinnassa kannatus rajan kiinniololle taitaa olla suurinta.”
Toki parempina aiKOINA vauhti sokaisi. Nyt tuntuu erikoiselta, että vielä 2010-luvulla Suomen ja Venäjän välille kaavailtiin kovaa kyytiä viisumivapautta. Vielä Krimin valtauksen jälkeen Suomen valtiojohto lobbasi tätä ajatusta.
Itärajan bisnekselle se tuntui tietenkin hienolta mahdollisuudelta.
Kuka vielä muistaa, että vuonna 2019 Venäjä helpotti suomalaisten matkailua alkamalla myöntää maksuttomia sähköisiä viisumeita? Siis monta vuotta Krimin valtauksen jälkeen – aikana, jolloin ajatus Ukrainaan hyökkäämisestä lienee jyskyttänyt jo Putinin takaraivossa.
Miten erilaisia aikoja elimmekään. Tällaista on elämä nyt: Kaapelit katkeilevat ja Venäjä ampuu ohjuksia. Rajalle nousee piikkilankaa.
Ei siis ihme, että tuki Suomen turvallisuuspoliittisille panostuksille pitkin rajan vartta on vahvaa. Samaan aikaan olisi tietysti kohtuullista, että talousasioissa itäinen Suomi ei unohtuisi päättäjiltä Turun tunnin junasta kiisteltäessä.
Oikaisu 21.11. klo 20.40: Muutettu ilmaus "mannertenvälisiä ohjuksia" muotoon "ohjuksia" toiseksi viimeisessä kappaleessa.
