Rakkaudesta risteilyihin: tiesitkö, että suomalaiset saavat Itämerellä nauttia hinta-laatusuhteeltaan poikkeuksellisen hyvistä laivamatkoista?

Vuonna 1995 olin tutkintoani viimeistelevä opiskelijanjolppi ja muutin Helsinkiin töihin. Muistan, kuinka kaiken muun kaupungista löytyvän hauskan ohella iloitsin siitä, että nyt pääsisin helposti reissaamaan junalla ja lentäen melkein minne vain.

Puolisoni piti mennä työnsä vuoksi käymään Tukholmassa. Varasimme laivaliput, ensimmäisen reittimatkani Itämerellä. Halvimpiin hyttiluokkiin myytiin silloin vielä mies- ja naispaikkoja.

Muistan sen risteilyn. Oli kesän kaunein aika, laivalla ihmisillä rento olo. Tukholmassa hauska ilta venyi myöhään, ja kävelimme kesäyön valossa hurmaavan kaupungin halki halpaan hotelliimme. Paluumatkalla laivalla söimme ja joimme reippaasti, ja tuo ylenpalttisuus huvitti meitä opiskelijan arkeen tottuneita.

Aloin ymmärtää, että meitä suomalaisia on siunattu erityisellä onnella. Tarjolla on runsasta, edullista ja hauskaa lähimatkailua meriteitse. Voimme milloin vain hypätä laivaan ja nauttia harvinaisen mukavasta reissusta naapurimaahan.

Itämeren laivojen risteily- ja reittimatkat ovat lajissaan poikkeuksellisen hyviä, koko maailman mitalla. Olen matkannut isolla autolautalla esimerkiksi Uudessa-Seelannissa ja samanlaisella laivalla Britanniasta Ruotsiin (reitillä seilattiin pitkälti yli sata vuotta, mutta matkustajien vähennyttyä se jokin aika sitten lopetettiin). Ne olivat mukavia mutta arkisia laivoja ja reissuja.

Aasiassa on toki tarjolla paljon erilaisia laivamatkoja, puhumattakaan Välimerestä ja Karibiasta, joissa puksuttaa paatteja pienistä aluksista tuhansien lomailijoiden luksusristeilijöihin.

Mutta Itämeren risteilyt ovat häkellyttävän hyviä. Väitän, ettei asukasmäärään suhteutettuna missään muualla saa samalla rahalla samanlaisia palveluja. Monilla laivoilla maailmassa on tarjolla kyllä ruokaa, mutta se ei ole yleensä yhtä monipuolista kuin Suomesta kulkevilla aluksilla, jollei maksa matkasta monin verroin enemmän. Viihde-, hytti- ja kauppatarjontakin tuppaa muualla olemaan laivoilla yksinkertaisempaa, kalliita jättiristeilijöitä lukuun ottamatta.

Koska Itämeren laivat ovat monelle meistä tuttuja ja niillä kulkee myös kaikenlaista rellestäjää, osa suomalaisista nyrpistelee risteilyille nenäänsä. No, menetys on yksin heidän.

He eivät todennäköisesti myöskään tiedä, kuinka hyviä asioita laivoilta nykyään löytyy.

Annos on aseteltu kauniisti, ja se näyttää houkuttelevalta pienen, tumman kulhon keskellä. Nappaan siitä haarukalla ensi maun. Voi, kuinka hyvää.

Kulhossa on hiillostettua lohta, friteerattua kaalta, sipulia ja svecia-juustoa. Lohipala on kypsennetty maukkaaksi, koko herkku on erinomainen.

Seuraavalla kierroksella buffetpöytien äärellä haen toisen samanlaisen. Nams.

Söin tuon ruuan Viking Gabriellan buffetissa pari vuotta sitten. Se oli mainio esimerkki siitä, kuinka tasokasta ruokaa Itämeren laivoilla nyt parhaimmillaan saa.

Viking Line tarjoaa selkeästi Itämeren parasta ruokaa, ja erityisesti sen laivoilla ilahduttaa buffetien nousu. Vikingin noutopöydistä löytää tuttujen merenelävien, kasvisten ja lihojen ohella aina keittiömestarien valmiiksi tekemiä pikku annoksia. Tuo lohikulho oli Helsingin fine dining -ravintoloiden ruokien veroinen nautinto.

Kävin viimeksi seilaamassa Vikingillä Ruotsiin tammikuussa 2025, ja buffetissa oli jälleen kerran erinomainen tarjonta. Myös tuo muistiin painunut taidokas lohiannos oli saatavilla, vaikka ruokalistaa vaihdellaankin.

Muilla Itämeren laivayhtiöillä buffetit eivät nouse ihan samalle tasolle, mutta hyvää ruokaa niilläkin saa. Esimerkiksi Eckerö Linen Tallinnaan vievä Finlandia-paatti tarjoaa maukkaan buffetin, jossa myös salaattipöydässä on mukavan runsaasti valikoitavaa.

Tallink Siljan risteilyillä herkkusuu voi satsata laivan à la carte -ravintoloihin. Kasvis- ja vegeruokien tarjonta Itämeren-laivoilla on nykyään tietysti itsestään selvää.

Viking Linen ruokien kehitystyötä vetää yhdessä laivojen pääkokkien ja keittiömestarien kanssa ravintolapäällikkö Janne Lindholm.

”Saamme ideoita ja kokemuksia esimerkiksi ruokamessuilta ympäri maailmaa, ja vierailemme usein eri maiden raaka-aineiden tuottajien luona”, Lindholm kertoo.

Jokaista annosta testataan ja hiotaan kauan, ennen kuin se pääsee laivan valikoimaan. Haasteena on myös se, että keittiötiimin on voitava valmistaa tasalaatuisia annoksia valtavalle asiakasmäärälle. Vikingin kaikki à la carte -annokset tehdään laivoilla tietysti käsityönä, buffetruuista noin 80 prosenttia.

Tärkeitä periaatteita ovat myös lähialueen ainesten käyttäminen ja hävikin vähentäminen. Juuri ne kokkien laivalla tekemät valmiit, kauniit pikkuannokset auttavat myös ruokahävikin karsimisessa.

Satsaus ruuan laatuun näkyy monin tavoin.

”Meillä melkein kaikki asiakkaat, myös reittimatkalla olevat, syövät nyt laivalla ollessaan jossain ravintolassamme. Heidän määränsä on kasvanut”, Lindholm kertoo.

Matkustajalaivoja on seilannut Suomesta naapurimaihin säännöllisesti jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, mutta Itämeren varsinaisten isojen risteily- ja reittialusten aikakausi käynnistyi 1950-luvun lopulla. Ensimmäinen autolauttayhteys Suomen ja Ruotsin välille avautui vuonna 1958 Merenkurkussa, reitillä Vaasasta Uumajaan.

Suurimmat nykyiset laivayhtiöt Tallink Silja ja Viking Line syntyivät molemmat usean varustamon yhteistyöstä. Vielä 1960-luvulla laivojen vetovoima perustui etupäässä edullisiin matkoihin meren yli – moni reissasi kansipaikalla, ilman hyttiä. Nautiskeluun laivoilla alettiin satsata 1970-luvulla, ja 80-luvulla paatit kasvoivat isoiksi huvittelukeitaiksi. Niistä tuli myös keskeisiä kokous- ja muiden ryhmäreissujen pitopaikkoja.

Ei ihme, että kaiken muun matkailunsa lisäksi suomalaiset ovat tällä vuosituhannellakin tyypillisesti tehneet vuosittain yli miljoona risteilyä, jotka sisältävät ainakin yhden laivayöpymisen. Se on 5,5 miljoonan ihmisen maassa paljon. Määrä putosi pandemian aikana roimasti, mutta laivamatkailu on alkanut palautua ennalleen.

Samoin kuin lomat Kanarian auringossa, Itämeren laivat ovat olleet monille suomalaisille ikäpolville suuri kollektiivinen kokemus ja osa kansainvälistymistä. Risteily on melkein kuin pieni kansanjuhla. Näillä matkoilla on aina voinut tavata ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista – ne ovat muistutus siitä millaisessa maassa asumme.

Usein se on erittäin hauskaa. Laivojen istuskeluauloissa ja yökerhoissa elää hyväntuulinen arvostus muita kohtaan. Matkan väliaikaisuus antaa myös ihmiselle luvan nauttia vaikkapa viihteestä, jolle hän ei tavallisesti altistuisi. Ystäväni palasi taannoin iloisena työporukkansa laivareissulta, jolla oli ollut illan tähtiartistina Erika Vikman. Kukaan joukosta ei ollut varsinaisesti Vikmanin musiikin fani, mutta kuinka armottoman hauskaa heillä oli ollut tanssilattialla Erikan johtaessa tahtia.

Toki laivoilla kohtaa myös törppöjä. Sen sietää, koska paatit ovat kuin pikkukaupunkeja: tarpeeksi isoja oman rauhan löytämiseen, viimeistään hytissä.

Samalla laivalla tehdään aina yhtä aikaa kymmeniä erilaisia matkoja, ilman että muut reissaajat välttämättä tietävät kovin paljon toistensa risteilyistä. On pariskuntia ja perheitä, jotka satsaavat laatuhytteihin, parempiin ravintoloihin ja nautiskeluhoitoihin. On bileporukoita, jotka keskittyvät baareihin ja hyteissä röpötykseen. Samalle alukselle mahtuvat niin terveellistä elämää vaalivat joogaharrastajat kuin kaljalaatikoitaan heiluttelevat hevihirmut.

Luin kerran tunnettujen suomalaisten naisnäyttelijöiden ystäväporukasta, joka on tavannut käydä yhteisillä matkoilla juuri ruotsinlaivoilla. Heidän reissujensa pääohjelmana on istua hytissä pelaamassa korttia, tietysti viiniä siemaillen. (Tax-free-kaupoista ostettujen juomien nauttiminen hyteissä on toki kielletty. Silti kaikki tietävät, että sitä tapahtuu. Se on matkailun arkea, lomaelämän suurpiirteisyyttä, jossa ei kaikista säännöistä niin välitetä.)

Olen tehnyt viimeisten 30 vuoden aikana kymmeniä reissuja Itämerellä. Joskus olen toistanut aiemmilla matkoilla hyviksi havaitsemiani asioita – matkailijaa kun ilahduttaa usein se, että voi tietää tekevänsä hyviä valintoja. Toisilla risteilyillä olen nauttinut uusien huvien kokeilusta.

Olen tanssinut kesäyönä laivan ulkokannella isossa, hihkuvassa joukossa, vieressämme Tallinnan vanhankaupungin kaunis siluetti.

Olen skoolannut ystävien kanssa yhteisellä merireissulla hyvällä aterialla, kokenut ikimuistoisia juhlahetkiä.

Olen istunut väsyneenä risteilijän buffassa aamiaisella ja seurannut kuinka viereisessä pöydässä nuorehko, vähän nukkavierun oloinen isä yritti kaitsea kahta lastaan. Pienempi tenavista, kenties 6-vuotias poika, kiersi ison lautasen kanssa buffetin ruokatarjontaa ja palasi pöytään lautanen täynnä yhtä asiaa: valtava pino Jaffa-keksejä.

Isä katsoi jälkikasvunsa ruokavalintaa ja huokasi.

Poika istui paikalleen, otti käsiinsä keksin ja alkoi nuolla sen suklaapintaa. Imeskeltyään suklaakuorrutuksen pois hän heitti keksin takaisin lautaselle.

Isä oli toruvinaan poikaa, ehkä näön vuoksi, siksi että lähellä oli meitä muita: ”Kyllä sun täytyy syödä muutakin. Muuten äiti suuttuu. Pitää syödä vihanneksia.”

Poika tarttui seuraavaan keksiin ja nuoli sen suklaat.

Ajattelin, että ehkä siinä oli viikonloppuisä, joka oli vienyt lapsensa risteilylle. Hienoa, kun heillä oli varaa siihen, siinä luotiin yhteisiä kokemuksia. Ja niin pienellä pojalla oli yllin kyllin aikaa oppia pitämään vihanneksistakin.

On yksi erinomainen syy astua laivaan: se on useimmille ihmisille erittäin rentouttava tapa matkailla. Junassa voi myös nauttia maisemista ja rauhoittua paikalleen, mutta se on silti etupäässä liikenneväline. Laivoihin liittyy aivan omaa kiireettömyyden tunnettaan ja matkailun romantiikkaa.

Väitetään, että vesillä seilaaminen ja meren katselu voivat lisätä ihmisen fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Asiasta ei ole varsinaista tutkimustietoa, varmasti osaksi siksi, että sitä olisi vaikea eksaktisti mitata. Englannissa tehdyssä tutkimuksessa on kyllä havaittu, että meren lähellä elävät kokevat usein voivansa paremmin kuin sisämaan asukkaat. Se voi toki johtua esimerkiksi siitä, että rannikolla asuu vauraampaa väkeä.

On silti selvää, että risteilyissä on monia hyvän olon elementtejä. Lomafiilis, matkalle lähtö ja nautiskelu saavat mielihyvähormonit liikkeelle. Merimaisemassa on usein jotakin meditatiivisen tyynnyttävää, ja oleskelu raikkaassa ilmassa luonnon lähellä tuo tutkitusti mitattavia terveysvaikutuksia.

Ei risteily sentään zen-elämys ole, mutta se antaa ihanan tunteen, että saa olla hetken verran konkreettisesti irti.

Kuinka vastuullisia risteilyt ovat? Vastaus riippuu siitä, millaisiin matkoihin verrataan ja mitä kaikkea lasketaan mukaan. Joitakin vuosia sitten Suomessa ja Ruotsissa kohistiin, kun joidenkin vertailujen mukaan laivamatka Helsingistä Tukholmaan vaikutti tuottavan enemmän päästöjä kuin lento suihkukoneella.

Näiden matkojen tarkempi vertailu on kuitenkin niin monimutkaista, että sitä yrittävä voi tulla hulluksi, totesi Sitran asiantuntija taannoin blogikirjoituksessaan.

Sekä lento- että laivaliikenteessä on viime vuosina tehty paljon uudistuksia, jotka vähentävät päästöjä. Esimerkiksi useat Siljan ja Vikingin laivoista käyttävät laiturissa ollessaan nykyään maasähköä. Kuten lentokoneissa, laivoissakin käytettäisiin nykyistä enemmän biopolttoaineita, jos niitä olisi saatavilla.

Risteilymatkoilla on ekologisuuden kannalta yksi valtti, joka usein unohtuu laskelmista: samalla kun seilataan maasta toiseen, iso joukko matkailijoita saa ruokansa, majoituksensa ja viihteensä samasta paikasta. Siinä kuluu energiaa ja syntyy jätettä, mutta määrät ovat pienemmät kuin jos nuo ihmiset hankkisivat elämyksensä eri paikoista. Lisäksi matkustajalaivoilla kulkee usein merkittävä määrä rahtia ja autoja.

Jotkut vähättelevät Itämeren risteilylaivoja, koska osa niistä on kymmeniä vuosia vanhoja. Hupaisa lyttäys ilmestyi esimerkiksi pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa. Toimittaja kirjoitti tehneensä laivamatkan – ”sillä mitäpä olisi kesä ilman Ruotsin-risteilyä”, hän totesi – mutta haukkui Helsingistä kulkevat laivat nuhjuisiksi ja ränsistyneiksi vanhuksiksi, joissa matkailijaparka joutuu lusimaan. Hän olikin sitten valinnut matkalleen Turusta kulkevan Viking Gloryn, jonka tuore sisustus ja avaruus ihastuttivat.

Muutama ajatus tästä.

Ensinnäkin: kyllä, osa Itämeren laivoista on keski-iässään tai sitä vanhempia. Niin Vikingillä, Tallink Siljalla kuin Eckerö Linella on käytössä 20–35-vuotiaita aluksia. Niitä on kuitenkin säännöllisesti huollettu ja korjattu, ja kun alusten elinkaarta jatketaan mahdollisimman pitkään, se tekee matkailusta vastuullisempaa. Iso, hyvin vaalittu alus ei ole vielä nelikymppisenäkään pelkkä romu – sellainen usein päätyy jonnekin päin maailmaa kevyempään käyttöön tai vaikka asuinlaivaksi, lievittämään jonkin kriisin luomaa asuntopulaa. Olisi typerää tehdä satojen miljoonien eurojen jätti-investointeja uusiin laivoihin lähinnä siksi, että on kivaa katsella tuoreita pintoja. Risteilijän rakentaminen syö myös huikean määrän energiaa ja muita resursseja.

Toiseksi: jos pitää noilla laivoilla matkaamista lusimisena, ei ole taatusti astunut niiden uusittuihin parempien luokkien hytteihin ja maistanut viime aikojen hyviä ruokia. Halpamatkailussa on hyvät puolensa, mutta on naiivia odottaa saavansa muutamalla kympillä huippulaatua ja -palveluja.

Kolmanneksi: Suomesta seilaa naapurimaihin nyt enemmän upouusia tai uudehkoja laivoja kuin koskaan.

Viking Glory ja Tallinkin reittilaiva MyStar aloittivat molemmat liikennöinnin vuonna 2022. Wasaline laski Vaasan ja Uumajan välillä kulkevan Aurora Botnian vesille vuonna 2021. Laivan kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia, ja teknisesti sen ympäristöystävällisyys on kansainvälistä huippua.

Uusimpia tulokkaita ovat Finnlinesin Naantalista Ruotsin Kapellskäriin matkaavat mainiot Finnsirius ja Finncanopus, joista ensimmäinen alkoi seilata vuonna 2023, toinen 2024.

Suomalaisille on nyt tarjolla Itämerellä suorastaan risteilyjen uudenlainen kukoistuskausi.

Suurista, lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista avautuva näkymä on kuin moderni maalaus. Tumman siniharmaat aallot, niiden yllä kalpeankaunis taivas.

Istun Finnsirius-laivan lux-luokan hytin nojatuolissa ja jään yhä uudelleen katselemaan merta.

Tuolla pilkottaa yli sata vuotta sitten tehty, pienen majakan tapainen sektoriloisto. Se on saanut suunnittelijansa mukaan nimen Insinööri Pettersson. Sen kohdalla näiden vesien seilaajat ovat perinteisesti kumonneet rommipaukun.

Uuden Finnsiriuksen tilat monine ravintoloineen ovat viehättävät. Valtavan kokoinen laiva kuljettaa myös rekkoja ja majoittaa yhdessä kerroksessa niiden kuskeja, mutta risteilymatkailija ei rahtiliikennettä edes huomaa. Finnlinesin uusilla laivoilla pääosassa ei ole viihde vaan mukava matkailu, ja se tekee seilaamisesta ihanan rauhallista.

Eniten risteilyistä saakin irti yhtiöllä kuin yhtiöllä, kun satsaa pientä perushyttiä parempaan majoitukseen, nautiskeluun laivan spa-osastolla ja hyvään ruokaan. Parhaiden hyttien hinnat kahdelle hengelle liikkuvat helposti 500–1 000 eurossa, mutta niitä kannattaakin verrata hotellien sviitteihin – ja samalla saa hintaan kuuluvia juomia ja aterioita sekä alati vaihtuvat merimaisemat. Tasokkaan hytin voi löytää usein myös edullisemmin, muutamalla satasella.

Siljan Ruotsin-laivoilla on tarjolla esimerkiksi Commodore-luokka, jossa on komean nimensä veroista laatua. Commodore-matkaaja voi hyttinsä lisäksi viettää aikaa mukavassa lounge-tilassa, jonka yhteydessä on omat saunat. Aamiainen on tarjolla tasokkaassa Bon Vivant -ravintolassa, jonka palvelu on mainiota.

Vikingin premium-luokan hyteissä on mukavaa väljyyttä, ja niiden sisustuksia on uusittu tyylikkäillä kuoseilla. Kuten monilla muillakin yhtiöillä, nämä hytit sijaitsevat laivalla omassa osastossaan, mikä tuo matkaan levollisuutta.

Eckerö Line on ottanut Finlandia-laivalla tämän vuoden alusta huomioon ne matkailijat, jotka haluavat Tallinnaan kulkiessaan työskennellä. Heille on tarjolla kaksi yksinkertaista mutta mukavan rauhallista toimistohyttiä.

Kokeneiden risteilyreissaajien vinkkeihin kuuluu tämä: jos satsaat yön yli -risteilyllä hyttiluokkaan, voit ihan hyvin lähtöselvityksessä kysyä missä kohdassa laivaa hytti on. Saman hyttiluokan sisälläkin niissä voi olla pieniä eroja, nappaa paras.

Sama koskee laivan saunaa ja spa-osastoa. Kysy niiden asiakaspalvelusta, milloin on mukavin aika käydä. Altaisiin ei kannata tunkea samalla hetkellä kuin muutkin, vaan nauttia niistä esimerkiksi jo matkan alussa, kun laiva lähtee.

Suomalaiset ja ruotsalaiset matkailijat erottaa laivoilla yhä siitä, että ruotsalaiset osaavat vaatia vähän enemmän, kertoo Siljan Commodore-luokan emäntänä vuosikymmeniä työskennellyt Jaana Aalto. ”Ruotsalaiset tietävät risteilyllään tarkemmin, mitä haluavat, ja he odottavat saavansa sen”, hän sanoo. ”Suomalainen tyytyy helposti vähän vähempään. Toki se asia on jo paljon muuttunut: suomalaistenkin odotustaso matkoista ja palveluista on noussut.”

Vaikka laivoilla on kiva kokea uutta, oikeastaan niiden parhaita puolia on, että kaikki niillä ei muutu. Risteilyillä saa kokea laivanostalgiaa.

Yökerhoissa on aina esiintyjänä jokin bilebändi tai takavuosikymmeninä noussut tähti, ja hyvä niin. Kokeneet viihdyttäjät osaavat yllättää taidoillaan, ja täsmälleen oman makunsa mukaista musiikkia jokainen voi kuulla muualla.

Ruualla ja juomilla tulee merellä usein herkuteltua vähän enemmän kuin tarvitsisi, ja hyvä niin. Useimmilla meistä ei ole varaa suuriin ylellisyyksiin, nautitaan niistä pienistä.

Risteilijän baareissa kohtaa aina leppoisia ihmisiä, joiden kanssa tulee juteltua, ja hyvä niin. Laivareissut ovat yhteisöllisempää matkailua kuin junissa ja lentokoneissa liikkuminen.

Marras-joulukuussa laivoilla voi nähdä vaikkapa australialaisia, kertoo Siljalla yli 30 vuotta eri tehtävissä työskennellyt Tuula Kolho.

”He ovat ihania asiakkaita, kun he häkeltyvät totaalisesti siitä, kuinka mukavaa Itämerellä on”, Kolho sanoo. Hän muistelee matkoja, joilla mukaan on tullut esimerkiksi juniorijääkiekkoilijoita Kanadasta ja USA:sta vanhempineen ja valmentajineen.

”He nauttivat täysin rinnoin. Sanovat etteivät voi käsittää, että perheille löytyy tällaista matkailua.”

Hyvät ihmiset, stig ombord.