Apu

Ison Inarin lumoissa – Inari vetää puoleensa turisteja ja uusia asukkaita

Ison Inarin lumoissa – Inari vetää puoleensa turisteja ja uusia asukkaita
Inari on pinta-alaltaan Suomen suurin kunta. Sen erämaiset metsä-, tunturi- ja järvimaisemat ovat säilyneet harvinaisen koskemattomina. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – Inari on harvoja pohjoisen Suomen kuntia, joiden väkiluku kasvaa.
Kuvat Juho Rahkonen

Jos voisin valita asuinpaikkani Suomessa pelkästään maiseman ja luonnon perusteella, Inari olisi listani kärkipäässä. Olen käynyt tässä Suomen suurimmassa kunnassa toistakymmentä kertaa ja aina olen jaksanut ihailla sitä, miten hyvin sen maisemat ovat säilyneet modernisaation ja metsätalouden paineessa.

Useimmilla muilla Suomen paikkakunnilla, jopa maan johtavana luontokaupunkina itseään mainostavassa Kuusamossa, metsissä näkyy voimakkaasti ihmisen toiminnan jälki, ja oikeaa kirveenkoskematonta aarniota saa hakemalla hakea. Järven takaa tai tunturin huipulta maisemaa katsoessa horisontissa on lähes aina ikäviä säröjä ja haavoja, hakkuuaukkojen pirstomaa siluettia.

Inarissa metsänraja on lähes kaikkialla ehjä, ja tuuheat tummanvihreät männiköt peittävät maisemaa niin pitkälle kuin silmä kantaa. Tänne ei ole teräksen ja öljyn murska ja saasta, Pentti Linkolaa lainatakseni, kovin pahasti iskenyt.

Inarin alueelta löytyy Suomen vanhimpiin kuuluvia puita. Esimerkiksi Lemmenjoen kansallispuiston 600-vuotiset kilpikaarnaiset männyt ovat niin paksuja, että yhden isonkaan ihmisen kädet eivät riitä rungon ympäri, vaan tarvitaan kaksi.

Näin pohjoisessa metsä kasvaa hitaasti, joten Inarin männyillä ei olisi pitkäaikaista metsätaloudellista merkitystä. Jos puut kaadettaisiin, kestäisi ainakin sata vuotta, ennen kuin kunnon puusatoa alkaisi seuraavan kerran olla korjattavaksi.

Kulmakuru on jylhä ­L-kirjaimen muotoinen kanjoni Hammastunturin erämaa-alueen laidalla Inarin eteläosassa.

Rauha kiehtoo tulijoita

Kohtasin viime talvena kaksi sveitsiläistä vaeltajaa yhdessä Inarin monista erämaisista alueista, Hammastunturin erämaassa. Ajattelin mielessäni postikortinkaunista alppimaata, jossa huikeat maisemat eivät lopu kesken.

Ihmettelin ääneen, miksi sveitsiläiset tulevat tänne kauas pohjoiseen, kun heillä on niin upeat vaellusmaastot omasta takaa.

Heidän vastauksensa kuului: Sveitsissä joka paikka on täynnä ihmisiä, missään ei ole oikein kunnon rauhaa. Siksi he tulevat tänne Euroopan pohjoiskolkkaan. Toki jostakin Venäjältä, Kuolan niemimaalta, Siperiasta puhumattakaan, löytyy vielä paljon erämaisempia alueita, mutta ne ovat normaalien retkeilijöiden näkökulmasta liiankin syrjäisiä ja lähes vailla palveluita.

Suomen Lapissa on hyvät edellytykset matkailulle sekä kulkuyhteydet, joiden varrelta voi lähteä useiden päivien erämaavaellukselle. Suomen erikoisuus on veronmaksajien rahoittamat Metsähallituksen autiotuvat, joissa voi yöpyä ilmaiseksi.

Juho Rahkonen tutkii Karhun­pesäkiven luolaa.

Järviä ja kansallispuisto

Inari on niin laaja ja luonnoltaan monipuolinen kunta, että tuntuu melkein vääryydeltä yrittää tiivistää sen kaikkia puolia yhteen juttuun. Tunnetuimpien nähtävyyksien luettelo on hengästyttävä.

On Saamenmaan mereksikin sanottu yli tuhannen neliökilometrin laajuinen Inarijärvi ja sen kuuluisa saari Ukko, joka on saamelaisten pyhä paikka eli seita.

Inarijärven saaressa on Korkia-Mauran luola, jossa jää pysyy ympäri vuoden. Järven rannan korkealla mäellä seisoo puolestaan Karhunpesäkivi. Sen sisällä on Suomen suurin tafoni eli rapautumalla syntynyt onkalo, jonka seinissä ja katossa erottuu hunajakennoa muistuttavia muodostelmia.

Inarissa on peräti 8 033 järveä – enemmän kuin missään muussa Suomen kunnassa. Jotakin kunnan koosta kertoo sekin, että kokonaan sen rajojen sisäpuolella lainehtii Suomen kolmanneksi suurin järvi. Suurimmilla selillä vastaranta miltei katoaa näkyvistä. Inarin kunta halkaisee koko Suomi-neidon niin, että sen länsirajalla on Norja ja Itärajalla Venäjä.

Yhdysvaltalainen televisiokanava CNN nosti viime vuonna Inarijärven Euroopan kauneimpien luontokohteiden joukkoon.

Inarin kauneus on huomattu myös muualla Suomessa: vaikka eteläisen Suomen Twitter-eliitti keuhkoaa kilvan kaupungistumisen ihanuudesta ja vääjäämättömyydestä, Inarin väkiluku on kasvussa. Samaan pystyy muista Lapin kunnista vain Rovaniemi.

Inarissa sijaitsee myös Suomen suurin kansallispuisto. Lemmenjoki tunnetaan uskomattoman erämaaluontonsa lisäksi kullankaivajista ja heihin liittyvistä legendaarisista tarinoista, joista kullankaivajaäijät hurmannut hollantilainen Petronella lienee kuuluisin.

Kullankaivu on läsnä myös muualla kunnassa: esimerkiksi Inarin hallinnollisen keskuksen, noin 3 000 asukkaan Ivalon, liikenneympyrässä on iso vaskoolin muotoinen patsas. Ivalossa sijaitsee Suomen pohjoisin lentoasema. Sieltä on suoria yhteyksiä Helsingin lisäksi myös Keski-Euroopan kaupunkeihin, ja tilauslennot tuovat sinne kasvavia määriä turisteja etenkin Kiinasta.

Inarin luontoylivoimaa muihin Suomen kuntiin verrattuna selittää yksinkertainen asia: kunnan pinta-ala on niin valtava, että väkisinkin sinne on osunut kiehtovia kohteita enemmän kuin pienempiin kuntiin – onhan Inari yli 17 000 neliökilometrin laajuisena lähes yhtä suuri kuin Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnat yhteensä. Sen lisäksi Inarin luonto on poikkeuksellisen hyvin säilynyttä.

Ukonjärven rantamaisemat saavat erämaan ystävän haukkomaan henkeään.

Saamelaisten maa

Tärkeä osa Inaria ovat tietysti saamelaiset, Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Inarin noin 6900 asukkaasta 6,6 prosenttia on saamenkielisiä. Inarissa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea.

Inarin kirkonkylä on saamelaiskulttuurin keskus. Siellä muun muassa kokoontuu Saamelaiskäräjät, ja siellä on saamelaiskulttuuria esittelevä museo, Siida.

Nykypäivänä matkailu ja luontoon liittyvät elämyspalvelut ovat luonnollisesti Inarin talouden kivijalka, joskin myös auto- ja rengastestaus on merkittävä elinkeino. Kunnan eteläosassa sijaitseva Saariselkä on Inarin matkailun suurin keskittymä.

Inarin koillisosassa, Sevettijärven ja Nellimin alueella, asuu kolttasaamelaisia. Jo 1500-luvulla ortodokseiksi kääntyneet kolttasaamelaiset ovat Kuolan niemimaan alkuperäiskansa. Kun Suomi menetti sodissa Petsamon alueen, kolttasaamelaisia muutti evakkoina nykyisen rajan tälle puolen.

Tuntuu uskomattomalta ajatella, että Inarin rajalta on vain parikymmentä kilometriä Jäämeren vuonoille.

Yhtä huikeilta tuntuvat vuodenkierron ääripäät; kerran uudenvuoden aikaan olin hiihtoretkellä Lemmenjoen kansallispuistossa yli 40 asteen paukkupakkasessa. Siitä alle puoli vuotta aikaisemmin, heinäkuun lopulla, olin seikkaillut Inarijärven rantamaisemissa. Olin sukeltanut suurjärven kirkkaassa vedessä etsimässä vilvoitusta, sillä järven yläpuolella paahtoi kirkas aurinko korkealta taivaalta, ja lämpömittari näytti varjossa yli 30 astetta.

Julkaistu: 5.4.2020
Kommentoi »