Apu

Ismo Alanko jatkaa äitinsä työtä: ”Runous on ollut läsnä pienestä pitäen – Kävin katsomassa äidin esityksiä aina, kun se oli mahdollista”

Ismo Alanko jatkaa äitinsä työtä: ”Runous on ollut läsnä pienestä pitäen – Kävin katsomassa äidin esityksiä aina, kun se oli mahdollista”
Marraskuussa 60 vuotta täyttäneen Ismo Alangon työhuoneessa Helsingin Kruununhaassa on laite, joka on vaikuttanut hänen uravalintaansa ehkä enemmän kuin mikään muu. Puhutaan siis äidin Singeristä ja Ismon elämän muista tärkeistä merkkipaaluista.
Julkaistu: 1.12.2020

Kyseessä ei ole piano eikä sähkökitara, ei vahvistin eikä levysoitin. Laite on kotelossaan nurkassa. Säilössä, vähän piilossa katseilta. – Se on äidin vanha ompelukone. Piano ja muut instrumentit kuluvat käytössä useammin, mutta 1970-luvulla juuri ompelukone oli Ismo Alangolle tärkeä laite. Singeriä tarvittiin ensimmäisiin rokkihousuihin.

– Farkut piti kaventaa tuolla. Just oikealla tavalla, että ne olivat samanlaiset kuin Hurriganesilla: reidestä koko matka polveen saakka oli tosi tiukkaa, ja sitten lahje oli muuten leveä. Itse kavensin. Ei äiti suostunut tuhoamaan uusia farkkuja. Mutta ei hän myöskään varmaan tajunnut, mitä niille pitää tehdä.

Aikansa Joensuun Sokokselta hankittuja farkkuja kavennettuaan Alanko sai Beaversit – samanlaiset kuin Hurriganesillakin oli. Ne olivat suuri ylpeyden aihe, niitä lähdettiin Joensuusta hakemaan Helsingin Kruununhaassa sijainneesta Masa Majavan Beavers-kaupasta. Monilla ei ollut Pohjois-Karjalassa samanlaisia. Alanko on kertonut juttua, että ne Beaversit olivat peräti koko Joensuun ensimmäiset.

Vuoden ainoa keikka

Ismo Kullervo Alanko täytti 60 vuotta 12.11.2020. Tämän vuoden piti olla yhtä juhlaa. Kevät valmistautumista Hassisen Koneen ensimmäisiin keikkoihin 20 vuoteen, kesä bändin paluun hurmaa huipentuen esiintymiseen Ratinan loppuunmyydyllä stadionilla ja syksyn huipentumana keikkaputki Helsingin Tavastialla. Siellä Alangon piti esittää 40 laulujen vuotta -konserttisarjassa peräti 150 kirjoittamaansa ja levyttämäänsä biisiä. Keikkaputkeen piti mahtua myös syntymäpäivän juhlakonsertti. Mutta sitten tuli korona – ja keikat peruuntuivat.

Hän jaksoi pitkään olla myönteisellä mielellä ja ottaa tyynesti vastaan peruuntuneet Hassisen Koneen keikat ja tähdätä syksyyn. Mutta kun alkoi näyttää siltä, että vanhojen bändikokoonpanojen kymmenien soittajien tavoittelua ja ”kaikenlaista säätämistä” vaatinut ennakkotyö valui hukkaan tämän vuoden osalta, Alanko ei enää yhtenä päivänä jaksanutkaan kävellä Kruununhaassa muutaman korttelin matkaa kotoaan työhuoneelleen.

Hän jaksoi pitkään olla myönteisellä mielellä ja ottaa tyynesti vastaan peruuntuneet Hassisen Koneen keikat ja tähdätä syksyyn. Mutta kun alkoi näyttää siltä, että vanhojen bändikokoonpanojen kymmenien soittajien tavoittelua ja ”kaikenlaista säätämistä” vaatinut ennakkotyö valui hukkaan tämän vuoden osalta, Alanko ei enää yhtenä päivänä jaksanutkaan kävellä Kruununhaassa muutaman korttelin matkaa kotoaan työhuoneelleen.

– Jäin kotiin peiton alle. Katsoin Netflixistä Better Call Saulia jakso toisensa perään. Välillä nukuin ja jatkoin. Seuraavana päivänä menin taas työhuoneelle.

Kaikki meni, paitsi syntymäpäiväkonsertti. Sen hän teki lopulta syntymäpäivänään Tavastian lavalla yksin, seuranaan vain Yleisradion kuvausryhmä, joka välitti konsertin suorana kotikatsomoihin. Hän juhli polkupyörämatkan päässä kotoaan. Töiden merkeissä.

– Vuoden ainoa keikkani, Alanko naurahtaa.

– Boheemien taiteilijoiden kohtalot koskettivat teini-ikäistä, joka oli kiinnostunut ennen kaikkea kirjallisuudesta ja musiikista. Ja juuri sitä minä olin, Alanko kertoo.

Nuoruuden romanttinen angsti

Yli 40 vuotta Suomea kiertänyt muusikko pohti ikääntyvän taiteilijan olemusta viime vuonna julkaistussa kappaleessaan Nuorena nukkuneet.

Nyt olen liian vanha kuolemaan

Ja liian nuori muuttumaankaan

Suurmiehet poistuvat näyttämöidensä takaovista

Eikä kukaan jää heitä kaipaamaan

Hän sanoo, että hänen aloittaessaan uraansa vallalla oli rokkiklisee live fast, die young eli elettäköön kiihkeästi, kuoltakoon nuorena.

Hassisen Kone voitti keväällä 1980 Rock SM:n. Alanko oli 19-vuotias. Samana vuonna julkaistiin yhtyeen esikoisalbumi Täältä tullaan Venäjä.

Pohjoiskarjalaista vimmaa, sanomisen pakkoa ja punk-inspiroituneen bändin harvinaisen laadukasta musiikillista osaamista ihailtiin. Kun Alanko lauloi rappiolla on hyvä olla, joku närkästyi.

"Oli kavereita, jotka julistivat 17-vuotiaina, että kunhan nyt pysytään kymmenen vuotta tolpillaan. 27-vuotiaina olivat jo silloin kuolleet Janis Joplin, Jim Morrison, Jimi Hendrix ja Brian Jones."

Ajattelitko parikymppisenä, että et tulisi täyttämään 60 vuotta?

– En ajatellut asiaa ollenkaan. Mutta oli kavereita, jotka julistivat 17-vuotiaina, että kunhan nyt pysytään kymmenen vuotta tolpillaan. 27-vuotiaina olivat jo silloin kuolleet Janis Joplin, Jim Morrison, Jimi Hendrix ja Brian Jones.

Myös Timo K. Mukka, Marilyn Monroe ja Eino Leino jäivät kauas 60-vuotispäivistään.

– Boheemien taiteilijoiden kohtalot koskettivat teini-ikäistä, joka oli kiinnostunut ennen kaikkea kirjallisuudesta ja musiikista. Ja juuri sitä minä olin. Koin silloin jotain romanttista siinä kaikessa angstisuudessa – ja siihen sitten liittyi se nuorena kuoleminenkin.

Ihan kuin Alangon ensimmäinen yhtye 1970-luvun puolivälissä olisi soittanut nuoteista Suomen kirkkohistoriaa! Kuvassa Reijo Heiskanen (vas.), Jukka Räsänen, Jyrki Tuunanen ja Ismo Alanko. Kuva: Ismo Alangon kotialbumi.

Vaikka kuolemista Alanko ei kohdalleen ajatellutkaan, ajassa yleinen nuorena kuolemisen romantisointi tarttui.

– Nykymaailma on kyllä siinä mielessä terveempi, että tuota asiaa ei enää romantisoida, ei ainakaan juuri tällä hetkellä. Alanko sanoo.

Hän perustelee:

– Elämme niin rajua aikaa, että dystopia-fiilikset punkevat ihmiset tietoon muualta koko ajan: elokuvista, tv-sarjoista – ja uutisista. Luulen, ettei nuorten tarvitse nykyisin keksiä enää mitään romanttista ahdistusta reaalimaailman lisäksi. Nyt ongelmia on ihan oikeasti.

Ismo Alanko jätti alkoholin kokonaan viisi vuotta sitten. – Kaikki muuttui ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun sain ensimmäisen lapsen.

Runonlausujan poika

Tänä päivänä taiteilijaelämä ympäröi Alankoa kovin eri tavalla kuin hänen samannimisessä laulussaan, jossa hän ironisoi taiteilijoiden päihteiden huurruttamaa luomistyötä.

– En väheksy boheemielämää. Enkä sitä, miten se jossain vaiheessa määritti persoonaani. Mutta kaikki muuttui ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun sain ensimmäisen lapsen, Alanko muistelee vuotta 1992 ja tarkentaa:

– Tai ehkä jo 1980-luvulla alkoi silloin tällöin haluta maailman kokemista kirkkain silmin.

Alkoholin Alanko jätti kokonaan viisi vuotta sitten. Nykyisin häntä voi pitää alkoholittomien oluiden kokemusasiantuntijana.

Pelkästään boheemina muusikkona, tyyliniekkana hän tuskin olisi tehnyt 40 vuoden uraa suomalaisten rakastamana artistina.

Tärkeämpää on ollut säveltäminen ja sanoittaminen. Nuorena sellonsoitosta alkanut musiikkiharrastus ja jo varhain lapsuuskodissa tarttunut rakkaus suomen kieleen ja runouteen antoivat pohjan, jolle oli hyvä rakentaa.

Sellon soittoa Alanko harjoitteli nuoruusvuosina tosissaan. Sello soi myös Ryhmäteatterin avajaisissa 1989. Kuva: Lehtikuva

Malli tuli vanhemmilta. Voitto-isä työskenteli pankinjohtajana, mutta harrasti innokkaasti kuorolaulua. Lausuntataiteilija-kulttuurivaikuttajaäiti Anna-Liisa harjoitteli kotona lausumista – ja pyysi varhaisnuoren Ismon keikoilleen huolehtimaan äänitehosteista. Oli siis luontevaa alkaa ilmaista itseään musiikin keinoin, suomen kielellä.

Luontevaa taiteen kautta ilmaisu oli myös perheen kolmelle muulle lapselle: Ilkka Alangosta oli tuleva sanoituksiaan laulava rocktähti ja Neljä Ruusua -yhtyeen keulakuva, Satu Alanko-Rautamaasta Helsingin Kaupunginorkesterin viulisti ja Petri Alangosta Radion sinfoniaorkesterin huilisti.

Isä Voitto Alanko kuoli, kun Ismo oli vain 22-vuotias. Hautajaispäivän iltana hän oli jo Sielun Veljet -yhtyeen keikalla toisessa kaupungissa. Suru jäi käsittelemättä vuosiksi, niin kiire 1980-luvulla Sielun Veljillä oli. Kysyntää oli Suomessa ja maailmalla.

Legendaarinen Sielun Veljet 1985: Jouko Hohko (vas.), Alf Forsman, Jukka Orma ja Ismo Alanko. Kuva: Riitta Sourander.

Äiti Anna-Liisa Alanko kuoli 83-vuotiaana tammikuussa 2018. Hänen kuolemaansa ja omaa lapsuuttaan Ismo Alangon voi tulkita käsittelevän 2019 julkaistulla albumillaan Minä halusin olla kuin Beethoven. Levyltä, jonka kansikuvassa on Ismosta seitsemänvuotiaana tehty kipsiveistos, löytyy kappale Vihaan Kalevalaa. Aika kovaa tekstiä runonlausujan pojalta.

Mun on pakko lukea Kalevalaa

Vaikka Kalevala vituttaa

Väinämöinen on perseestä

Enkä siedä Kalevalamittaa

"Kotona oli seinällinen runoteoksia. Niistä oli hyvä hakea inspiraatiota, kun alkoi teininä kirjoittaa biisejä itse."

Milloin tajusit jatkavasi äitisi työtä?

– Tavallaan reittimme ovat kohdanneet aina. Lapsena kuulin harjoittelua koko ajan. Runous on ollut läsnä hirveän pienestä pitäen. Kävin myös katsomassa äidin esityksiä aina, kun se oli mahdollista. Kotona oli seinällinen runoteoksia. Niistä oli hyvä hakea inspiraatiota, kun alkoi teininä kirjoittaa biisejä itse.

Alangon mukaan ”mutsi oli kauhean kannustava tätä laulunkirjoittamistani kohtaan”.

– Kerran olimme yhdessä keikalla suorassa tv-lähetyksessäkin: Bomba-talolta tuli joku pohjoiskarjalaista kulttuuria käsittelevä ohjelma. Mutsi lausui siinä jonkun runon, minä esitin Muoviruusuja omenapuissa säestäen itseäni sähkökitaralla. Menimme keikalle yhtä matkaa.

– En ole millään tavalla halunnut vaikuttaa lasteni valintoihin. He ovat saaneet tehdä mitä haluavat. Kannustanut olen toki. Ja tietysti vanhempana on lapsistaan ylpeä.

Alanko pudottaa pienen uutispommin: hän ja äitinsä eivät varsinaisesti ole karjalaisia.

– Äiti oli Hankasalmelta ja isä Toholammilta. He tapasivat Helsingissä, ja minä synnyin Kätilöopistolla. Asuimme silloin Keravalla – ja papereissa se mainitaan synnyinpaikakseni. Tosin muutin jo vauvana Joensuuhun, jossa asuin 25 ensimmäistä vuotta ennen kuin tulin Helsinkiin. Joensuulainenhan minä olen ikuisesti. Ei siitä mihinkään pääse – eikä ole tarvettakaan päästä.

Biisit syntyvät aamuisin

Ismo Alanko asuu puolisonsa, kuvataiteilija Johanna Sipilän kanssa Helsingissä. Alangon ja hänen ex-puolisonsa, näyttelijä Kirsti Kuosmasen kahdesta lapsesta esikoinen opiskelee Helsingin Kuvataideakatemiassa, kuopus musiikintekemistä Berliinissä.

– En ole millään tavalla halunnut vaikuttaa heidän valintoihinsa. He ovat saaneet tehdä mitä haluavat. Kannustanut olen toki. Ja tietysti vanhempana on lapsistaan ylpeä.

Nyt hän kuvailee tarkasti, miten kokee elämänsä. Hän ei usko rooleihin. Ei siihen, että lavalla ja levyllä laulaa joku hänen alter egonsa, jonka suojissa voi tehdä eri asioita kuin Ismo Alanko tekisi.

– On se lavalla oleva Ismo Alanko sama Ismo Alanko kuin muuallakin. Mutta se on eri tilassa kuin olen kotona tai missä tahansa muualla.

Hän vähättelee soittotaitoaan ja sanoo, ettei voi lavalla piiloutua instrumentilla briljeeraamisen taakse. Kuten runo-äitinsä Anna-Liisa aikanaan, Ismo-poika seisoo lavalla yksin – ja koettaa valloittaa yleisöä suomeksi, omalla äänellään.

– Laulutulkinta on ihmistä paljaimmillaan. Kaikki sanoitukseni eivät kerro suoraan elämästäni, mutta kyllä niissä on paljon omaelämäkerrallisuutta. Kaikki välitettävät tunteet ovat aitoja, kokemiani.

Hän sanoo, että paras tapa tutustua Ismo Alankoon on perehtyä hänen lauluihinsa.

– Niitä kuunnellen ei välttämättä tiedä, mitä kotonani on tapahtunut. Mutta tietää kyllä, miltä minusta on tuntunut.

Sellainen voi tulla eteen vaikka laulutekstissä, kun hän joutuu heräämään ennen seitsemää kolinaan, kun roskakuskit tyhjentävät jäteastioita.

– Tuntuu, että se tapahtuu joka päivä! Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että roskakuskit tekevät työtään, mutta niin aikaisin!

Onko sinusta tullut herkempi tällaisille häiriötekijöille?

– Voihan se olla. Nykyisin kun herää, ei enää saa uudelleen nukahdettua! Vaikka ainahan minä olen ollut aamuvirkku. Aina olen tehnyt biisit aamulla.

– Laulutulkinta on ihmistä paljaimmillaan, Alanko sanoo.

Intohimona pöytätennis

Keikkailu oli 1980-luvulla niin raskasta ja vaativaa, ja keikkoja oli niin paljon, että nuori Ismo ei huolehtinut kunnostaan muuten kuin esiintymällä.

Sittemmin arkeen tuli uinti ja satunnaisesti myös lenkkeily, mutta niiden parissa Alanko väsytti itseään voidakseen paremmin, ei intohimosta altaaseen tai lenkkipolkuun. Nyt elämässä on uusi urheiluharrastus.

– Mutta nyt pelaan pöytätennistä, koska en malta pysyä poissa hallilta. Pelaan ja treenaan tullakseni paremmaksi pelaajaksi. Olen mielestäni vielä ihan surkea aloittelija, mutta pelaaminen on hirveän hauskaa. Pingis on myös siitä hyvä laji, että sitä voi pelata vielä vaikka kuinka vanhana.

Miltä tuntuu täyttää 60 vuotta?

– Ei miltään. Enää. Kun kaverit taannoin alkoivat täyttää, se tuntui paljolta. Mutta nyt tähän on tottunut enkä mieti asiaa lainkaan, Alanko vastaa.

Tietoisuus elämän rajallisuudesta on kasvanut. Ei halua hukata päiviä, vaan elää koko ajan. Mahdollisimman täysipainoista elämää. ●

Ismo Kullervo Alanko

  • Syntyi: 12.11.1960 Keravalla.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: kaksi aikuista lasta edellisestä liitosta, naimisissa kuvataiteilija Johanna Sipilän kanssa.
  • Ajankohtaista: täytti 60 vuotta 12.11.2020.
Työryhmä
Teksti ja kuvat
Pasi Kostiainen
Verkkotaitto
Miikka Järvinen
Tekninen toteutus
Genero
3 kommenttia