Terveys ja hyvinvointi
Apu

Iskikö hiuskato? Tukka, tule takaisin!

Iskikö hiuskato? Tukka, tule takaisin!

Sairaudet, ikääntyminen ja hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa runsasta hiustenlähtöä. Ongelman selvittely on usein työlästä ja vaatii pitkää pinnaa. Parhaita hoitoja on tarjolla miestyyppisen kaljuuntumisen hoitoon.
Teksti Riitta Heimonen
Kuvat Fotolia
Mainos

Voi ei, kampaan tarttui taas tukku hiuksia! Kun hiuksia lähtee epätavallisen paljon, nousee huoli. Tuleeko minusta kalju? Eikö tätä voi pysäyttää?

Ihotautien erikoislääkäri Laura Rehnin mukaan poikkeavan runsas hiustenlähtö ja hiusten harveneminen on yllättävän yleistä kummallakin sukupuolella, ja osa siitä liittyy ikääntymiseen.

Joka toisella naisella esiintyy naistyyppistä kaljuuntumista ja joka toisella miehellä miestyyppistä kaljuuntumista 50 ikävuoteen mennessä. Eron entiseen huomaa, kun vilkaisee nuoruudenkuvaansa.

Jos hiuksia on paljon ja ne ovat vahvoja, ulkopuoliset eivät juuri huomaa harvenemista. Ohuempi hiuslaatu aiheuttaa tuskaa, kun hiuskato saa päänahan vilkkumaan sieltä täältä.

Monilla saattaa olla elämän aikana diffuusia hiustenlähtöä, kuin sulkasatoa, joka korjaantuu jonkin ajan kuluttua spontaanisti. Keski-ikäisillä naisilla voi esiintyä myös kroonista telogeenista hiustenlähtöä, jolloin hiuksia siirtyy normaalia enemmän lepovaiheeseen ja niitä irtoaa paljon useiden kuukausien ajan. Ilmiö ei kuitenkaan vie kaikkia hiuksia päästä.

– Siitä ei pääse mihinkään, että hiusten harveneminen ja hiuslaadun muuttuminen on myös fysiologinen ilmiö. Ymmärrän kyllä huolen, kun tilanne alkaa näyttää huonolta. Hiuksilla on oma merkityksensä ulkonäössämme, Laura Rehn sanoo.

Ongelma kartoitetaan alusta alkaen

Kun Rehnin vastaanotolle saapuu poikkeavasta hiustenlähdöstä huolestunut potilas, hän aloittaa ongelman kartoituksen käymällä läpi oireiden alkamisen, yleisvoinnin, ruokavalion, sairaudet ja lääkityksen. On hyvä tietää myös, onko lähisuvussa ollut samanlaista ongelmaa. Genetiikka antaa hiustenlaadulle rajat, joita vastaan taisteleminen on turhaa.

Verikokeet paljastavat muun muassa raudan, ferritiinin eli raudan varastoproteiinin ja B12-vitamiinin puutokset. Kun puutostila hoidetaan, sen voidaan olettaa vaikuttavan myös hiuksiin.

– Jotkut potilaistani ovat kertoneet, että hoidon jälkeen hiukset eivät välttämättä ole kasvaneet yhtä runsaina takaisin.

Hormonitoiminnan muutokset näkyvät myös hiuksissa. Esimerkiksi raskauden aikana hiuksia ei lähde yhtä paljon kuin muulloin. Hiustenlähdön aika on usein parista neljään kuukautta synnytyksen jälkeen. Viittäkymmentä ikävuotta lähestyviltä naisilta voi lähteä hiuksia tavallista enemmän. Se johtuu estrogeenin vähenemisestä elimistössä.

– Jotkut yhdistävät hiustenlähdön myös e-pillereiden käytön aloittamiseen tai lopettamiseen. Toisinaan syy on hormonikierukka.

Kilpirauhasen toimintahäiriöt, tavallisimmin vajaatoiminta, voivat aiheuttaa hiustenlähtöä. Asia korjaantuu lääkityksellä. Osa ihmisistä kuitenkin tuntee, että hiukset eivät ole enää niin paksut kuin ennen sairastumista.

Joskus ongelma katoaa itsestään

Hiuskatoa voi aiheuttaa myös kova henkinen tai ruumiillinen stressi – iso leikkaus, keuhkokuume tai raju ja nopea laihdutus. Asia yleensä korjaantuu itsestään, kun elimistö toipuu.

Joskus epäillään, että jokin lääkeaine aiheuttaisi hiustenlähtöä. Jos hiustenlähtö kiihtyy muutaman kuukauden kuluttua uuden lääkkeen aloittamisesta, lääke on mahdollinen syy.

Fysiologia voi myös yllättää iloisesti. Tiedetään, että esimerkiksi rintasyöpähoitojen jälkeen hiukset saattavat kasvaa takaisin vahvempina tai hiukset kihartuvat tai niiden väri muuttuu. Toisaalta, jos myöhemmin saa toisen kerran sytostaattihoitoja, hiukset eivät välttämättä enää kasva takaisin.

Perintötekijät säätelevät

Sekä nais- että miestyyppinen kaljuuntuminen on perintötekijöiden säätelemää ja usean geenin aikaansaamaa. Jos suvun miehillä hiusraja alkaa kohota ylöspäin ja päälaki paistaa, voi olla lähes varma, että niin käy myös pojille ja pojanpojille.

Naisilta hiukset eivät lähde kokonaan, vaan ne harvenevat päälaelta ja molemmilta sivuilta. Lääketieteellä on muutama keino sekä mies- että naistyyppisen kaljuuntumisen taltuttamiseksi.

Parhaita hoitoja on tarjolla miestyyppiseen kaljuuntumiseen. Minoksidiililiushoidolla on saatu hyviä tuloksia, samoin finasteriditablettihoidolla. Jälkimmäistä käytetään tavallisesti eturauhasen hyvälaatuisen liikakasvun hoitoon. Molemmista hoidoista hyötyy noin 70 prosenttia käyttäjistä. Sivuvaikutukset ovat harvinaisia.

Päivittäin päänahkaan hierottava liuoshoito tepsii parhaiten, kun harvenevalla alueella on vielä kohtuullisesti hiuksia jäljellä.

– Varsinkin nuorten ulkonäköpaineet ovat kovat. Tunnen aina iloa, kun hoito auttaa. On ainakin yksi huolenaihe pois nuoren elämästä.

Minioksidiilia voi käyttää myös naistyyppisen kaljuuntumisen hoidossa. Lisäksi tarjolla on spironolaktoni, verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytetty nesteenpoistolääke. Lääke on heikko antiandrogeeni, se vähentää testosteronien määrää elimistössä.

– Osalla lääkkeet toimivat, toisilla taas eivät. Jotta hoidolla saisi pitkäkestoisen tuloksen, sitä on käytettävä jatkuvasti, Rehn toteaa.

Pälvikalju on tulehduksellinen autoimmuunisairaus

Pälvikalju eli alopecia areata on ikävä ja taudinkulultaan arvaamaton tulehduksellinen autoimmuunisairaus. Se saa hiukset lähtemään läiskittäin soikeina tai pyöreinä, kolikonkokoisina laikkuina. Läiskät voivat laajentuessaan yhdistyä suuremmiksi hiuksettomiksi alueiksi.

Pahimmassa muodossaan alopecia karkottaa hiukset ja ihokarvat silmäripsiä ja kulmakarvoja myöten, jolloin kyseessä on alopecia universalis. Siihen tautimuotoon ei ole onnistuttu kehittämään tehokasta hoitoa, mutta se on onneksi harvinainen. Joskus hiukset ja ihokarvat voivat kuitenkin kasvaa spontaanisti takaisin.

Kolmas pälvikaljun muoto, diffuusi pälvikalju, on vaikeampi todeta. Siinä hiuksia lähtee tasaisesti kaikkialta. Usein joudutaan ottamaan ihosta näyte diagnoosin varmistamiseksi. Kolmasosalla potilaista hiukset alkavat kasvaa takaisin muutamassa kuukaudessa, ja asia saattaa korjaantua kokonaan vuodessa tai parissa.

Pälvikaljuun liittyy usein muita autoimmuunitauteja, muun muassa vitiligoa eli valkopälveä, atooppista ihottumaa ja kilpirauhasen toimintahäiriöitä.

Yleensä taipumus alopeciaan säilyy

Pälvikaljun hoito aloitetaan usein paikallisella kortisoniliuoshoidolla. Joskus kortisonia käytetään tabletteina. Myös minoksidiilia voidaan käyttää, ja se toimii lapsilla paremmin kuin aikuisilla.

DCP-herkistyshoito auttaa 50–60 prosenttia pälvikaljupotilaista. Hoidolla aiheutetaan päänahkaan allerginen reaktio: sen sijaan, että valkosolut taistelisivat hiusnystyjä vastaan, ne harhautetaan reagoimaan allergisoivaan aineeseen.

Pälvikalju voi myös parantua spontaanisti. Hiukset kasvavat takaisin noin 60–70 prosentille vuoden kuluessa. Yleensä taipumus alopeciaan kuitenkin säilyy, ja noin puolelle potilaista ilmestyy pälvialueita uudestaan viidessä vuodessa.

– Pälvikalju on psyykkisesti raskas sairaus. Koskaan ei tiedä, loppuuko hiustenlähtö tai katoaako riemulla vastaanotettu uusi hiuskasvu jälleen. Arvaamattomuus on rankkaa, Rehn sanoo.

Stressi ei tiettävästi voi saada tautia puhkeamaan, mutta se voi pahentaa sairautta. Pälvikaljuun on pitkään yritetty kehittää tehokasta ja turvallista lääkitystä, sillä hiuskasvun ylläpitämisessä lääkkeiden käytön on oltava jatkuvaa.

Peruukista apua

Laura Rehn suosittelee potilailleen peruukkia siinä vaiheessa, kun pälvikaljun läikät lisääntyvät runsaasti tai kun ne suurenevat. Peruukki on hyvä ratkaisu, jos joutuu laittamaan hiuksia aamuisin tunnista kahteen, ennen kuin voi lähteä kotoa.

Niin pälvikalju- kuin syöpäpotilaatkin saavat peruukin hankintaan maksusitoumuksen kunnalta. Pälvikaljupotilailla on oikeus maksusitoumukseen, kun omilla hiuksilla ei enää pysty peittämään pälviä.

Atooppisista oireista kärsivillä keinokuituperuukki voi aiheuttaa voimakasta kutinaa ja ihottumaa hiuspohjaan, jolloin potilas voi saada maksusitoumuksen aitohiusperuukkiin. Ne ovat reilusti kalliimpia kuin keinokuituiset, ja niiden käyttöikä on kulumisen vuoksi lyhempi. Peruukkeja tehdään myös mittojen mukaan.

Peruukkiin sopeutuminen vie aikansa. Se lienee helpointa syöpäpotilailla, sillä peruukin käyttöaika rajoittuu usein lyhyeksi.

Jos hoito ei auta, se kannattaa lopettaa

Täsmäkeinoja kaikkiin hiustenlähtöpulmiin on vaikea löytää, vaikka kääntäisi kaikki kivet.

– Lääketieteellä on rajalliset auttamiskeinot. Jos tehdään diagnoosi, hoidon suuntaaminen on helpompaa. Hoito voi auttaa yhdelle, mutta se ei välttämättä tepsikään toiselle, Laura Rehn sanoo.

Kun lääkäri nostaa kädet pystyyn, potilas saattaa etsiä apua vaihtoehtoisista hoidoista. Tarjolla on monenlaisia lisäravinteita ja hoitoja, ja rajana on usein vain lompakon kestokyky.

– Monipuolisesti syövät suomalaiset tarvitsevat purkista D-vitamiinia ja kasvissyöjät B12-vitamiinia. Muiden vitamiinien ja hivenaineiden lisätarpeesta ei ole tieteellistä näyttöä.

Elämä kuluttaa meitä kuitenkin aika ajoin raskaammin, ja joskus vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät huonommin. Moni saattaa saada liian vähän esimerkiksi rautaa, B12-vitamiinia, magnesiumia tai D-vitamiinia, jolloin hoitokuuri voi olla paikallaan. Parhaiten asia selviää verikokeella.

Erilaiset hoidot voivat saada päänahan ja mielen voimaan paremmin, kun apua hakeva tuntee tulevansa kuulluksi. Toivo herää, mutta jalat kannattaa silti pitää maassa, Rehn muistuttaa.

Rehnillä on yksi ohje hoitoihin: ne kannattaa lopettaa, jos tuloksia ei ole tullut kolmen neljän kuukauden jälkeen.

Hiusten lyhyt kasvuoppi

  • Hiukset elävät oman elämäkaarensa hennoista lapsen hiuksista vanhuksen hapsiin. Jos hiukset harmaantuvat, niiden laatu muuttuu karheammaksi. Sen sijaan suru ei voi harmaannuttaa ­ketään yhdessä yössä. Se on legenda.
  • Yhdysvaltaistutkimuksen mukaan hiukset kasvavat ­tiheimmillään, kun ihminen on 20–30-vuotias. Ikääntyessä ­hiusten kasvutiheys laskee ja yksittäisen hiuksen läpimitta pienenee.
  • Ihmisellä on alunperin noin 100 000 hiusta. ­Ne kasvavat päänahassa olevasta karvatupesta. ­Normaalisti hiuksia irtoaa niiden elinkaaren ­mukaisesti noin 50–100 päivässä.
  • Suurin osa hiuksista, noin 85 prosenttia, on ­kasvu- eli anageenivaiheessa, jolloin ne kasvavat noin senttimetrin kuukaudessa. Kasvuvaihe ­kestää 2–6 vuotta. Sen jälkeen hius siirtyy ­katageenivaiheseen, jolloin kasvu tyrehtyy ­muutaman päivän tai viikon aikana.
  • Noin 10–15 prosenttia hiuksista on telogeeni- eli lepovaiheessa, jolloin hius irtoaa hiusnystystä ja viimein tippuu pois. Kun hiuksia lähtee tavallista enemmän, niistä on suhteellisesti suurempi osa ­lepovaiheessa, jolloin kadon huomaa selvemmin.
  • Päänahan karvatuppi alkaa kasvattaa uutta hiusta, kun edellinen hius on irronnut.
  • Kun ikää tulee lisää, hiusten kasvukausi lyhenee. Voi olla, että hiukset kasvavat pituutta vain ­vuoden tai pari. Sen vuoksi harvalla keski-­ikäisellä naisella on pitkät hiukset, vaikka nuorena palmikkoa riitti.

Lähde: kaljuuntuminen.fi

Julkaistu: 29.8.2018