”Täytyy hyväksyä, että joskus on se ärsyttävä vanhempi” – Isä, toimi näin teini-ikäisen lapsesi kanssa
Aleksi Varis tuli isäksi 21-vuotiaana. Nyt hän koordinoi Kamalat isät -vertaistoimintaa. Varis kehottaa etsimään kasvatusoppeja omien kokemusten pohjalta.
Ei ole täydellistä nuorta eikä täydellistä vanhempaa. Vanhemman on hyvä kohdata se, että joskus nuori tietoisesti toimii vanhempaa vastaan.
Näin Aleksi Varis vastaa, kun häneltä kysyy, miten kannattaa reagoida, jos teini palaa kotiin vasta kotiintuloajan jälkeen.
– Totta kai, jos tapahtuu radikaaleja irtiottoja, täytyy reagoida jämäkästi, mutta sopivalla lempeydellä.
Aleksi Varis, 39, toimii koordinaattorina Suomen Nuorten naisten kristillisten yhdistysten liiton (NNKY) Kamalat isät -vertaistoiminnassa. Murrosikäisten lasten isille tarkoitettu toiminta käynnistyi ryhmächateilla verkossa tänä keväänä. Ensimmäinen kasvokkainen vertaisryhmä aloitti toimintansa toukokuussa. Vertaistoiminta on poliittisesti ja katsomuksellisesti sitoutumatonta.
NNKY on järjestänyt Kamalat äidit -vertaistoimintaa jo 20 vuotta ja auttanut tuhansia murrosikäisten äitejä. Motivaatio saada samanlaista toimintaa isille kumpusi havainnosta, että isien kokemus usein sivuutetaan yhteiskunnassa.
– Vanhemmuuskeskustelussa painotus tuntuu olevan äideillä, ja äitien roolia kasvattajana huomioidaan enemmän.
Aleksi Variksen omat ajatukset isyydestä ovat aina olleet positiivisia. Varis sai lapsuudessaan kannattelevan, rakentavan ja rauhallisen miehen ja isän mallin.
– Isä on ollut joku, johon on voinut luottaa.
Varis tuli isäksi 21-vuotiaana. Vanhemmaksi tulo tuntui isolta muutokselta, mutta vankka turvaverkko kannatteli.
– Erosimme, kun poika oli kolmevuotias. Siitä lähtien olen ollut etävanhempi noin 40–60-järjestelyllä. Poika on ollut hieman enemmän äidillään.
Eron jälkeen poika muutti äitinsä kanssa takaisin molempien vanhempien synnyinpaikkakunnalle Lohjalle. Varikselle 60 kilometrin matka Helsingistä Lohjalle ja takaisin ei tuntunut pitkältä, kun sai viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Varis on halunnut, että oma poikakin voi luottaa siihen, että isä ei katoa.
Variksella ei ole ollut isyytensä kanssa suuria kriisejä. Lapsen tullessa murrosikään isä alkoi asettaa itseään uuteen rooliin, jota Varis kuvaa sanoilla mentori ja ohjaaja.
”Joskus on helpompi pyytää nuorta kirjoittamaan ajatuksistaan.”
Murrosiässä fyysiset muutokset tapahtuvat nopeasti. Hormonitoiminnan lisääntyminen muuttaa kehoa kohti sukukypsyyttä ja nuori kasvaa pituutta. Joskus muuttuvaa kehoa on vaikea hallita ja se voi tuottaa hämmennystä sekä nuoressa että vanhemmassa, Varis sanoo.
– Psyykkinen ja neurologinen kehitys on hidasta, se jatkuu reilusti yli 20-vuotiaaksi. Tunteet ailahtelevat nopeastikin, kun niitä ei osaa vielä sanoittaa. Tunteiden myllerrykseen vaikuttaa hormonaalisten muutosten ohella moni muukin seikka, kuten oman identiteetin etsiminen ja vanhemmista itsenäistyminen.
Varis ajattelee, että vanhemman tehtävä on ohjata murrosikäistä kohti itsenäistä ajatusprosessia. Silti erityisesti tunteiden sanoittamisessa nuori voi tarvita yhtäkkiä enemmän apua kuin ennen. Omalle vanhemmalle puhuminen ei välttämättä ole nuorelle helppoa, eikä sitä kannata aina vaatiakaan.
– Joskus on helpompi pyytää nuorta kirjoittamaan ajatuksistaan.
Monesti ajatellaan, että perheissä tunnekasvatus on äitien vastuulla, ja miehet puhuvat tunteistaan vain pakon edessä. Tämä on Variksen mielestä muuttumassa. Hän on nähnyt, kuinka nuoret miehet ja murrosikäiset pojat puhuvat tunteistaan rohkeasti.
– Tunteista puhuminen on yksilöllistä. On miehiä, jotka puhuvat tunteistaan avoimesti, mutta joillekin se on vieraampaa.
Teinin ja vanhemman välisessä kommunikaatiossa voi auttaa, jos vanhempi muistelee lapselle omaa murrosikäänsä. Tai jos vanhempi myöntää, että hänelläkin on uudessa elämäntilanteessa hankalia hetkiä.
Oma lapsi toimii usein triggerinä omien, tiedostamattomien mallien nousemisena pintaan, sanoo Varis.
Esimerkiksi näitä kysymyksiä hän kannustaa vanhempia kysymään itseltään: Millaisia malleja omassa lapsuudenkodissa on ollut? Mitä hyviä juttuja voisi tuoda mukaan omaan vanhemmuuteen? Jos on ollut huonoja kokemuksia, kuten puhumattomuuden kulttuuria, väkivaltaa tai päihteiden käyttöä, heijastuvatko ne omaan tapaan olla vanhempi? Onko niitä käsitelty tarpeeksi?
”Teinin huumori on notkeaa ja nopeaa, se tulee laatikon ulkopuolelta.”
Myös sinä kasvat tässä ja se voi olla positiivinenkin asia. Näin Varis muistuttaisi teinien vanhempia. Häntä harmittaa, että murrosikää leimaa negatiivisuus, jossa kaikki muutokset nähdään kielteisessä valossa. Saatetaan esimerkiksi sanoa ääneen, että kiltistä ja rauhallisesta lapsesta on tullut pyörremyrsky.
– Nuoren kautta aikuinen voi saada itselleenkin uutta näkökulmaa. Tai oppia jotain, mitä on unohtanut matkan varrella.
On tärkeää muistaa, että murrosikään sisältyy myös paljon hyvää. Varis nostaa omasta isyydestään esimerkiksi teinin tarttuvan huumorin.
– Teinin huumori on notkeaa ja nopeaa, se tulee laatikon ulkopuolelta.
Kohtuulliset rajat pitää asettaa. Teini tarvitsee niitä.
Varis myöntää, että murrosikä tarkoittaa vanhemmalle potentiaalisia shokin paikkoja. Siihen liittyvät omat odotukset ja toiveet nuorta kohtaan sekä pettymyksen kokemus.
Joskus murrosikäinen kyseenalaistaa vanhemman asettamia rajoja. Silloin voi kuulua ovien paiskomista ja nuori lataa vanhempaansa kohtaan ikäviä sanoja.
– Täytyy hyväksyä, että joskus on se ärsyttävä vanhempi. Silti kohtuulliset rajat pitää asettaa. Teini tarvitsee niitä.
Isien tukemisessa voittavat kaikki, ajattelee Varis.
– Kun huomioidaan kaikkia vanhempia, se edesauttaa kasvatusvastuun tasaisempaa jakautumista ja tasa-arvon kehitystä. Sillä on suora vaikutus yksilöihin, perheisiin, yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan.
