Olen ollut alalla 50 vuotta, syksyllä täytän 70. Mutta mieli pysyy samana, se ei vanhene. Olen ollut onnekas saadessani tehdä töitä nuorten kanssa.  Isäni oli säveltäjä, ja häneltä sain musiikkikylvyn kuunnellessani hänen soittoaan flyygelin alla. 4–5-vuotiaana sävelsin isäni auttamana ensimmäisen lauluni.  Äitini kuoli leukemiaan, kun olin kahdeksan. Hän oli hyvin lempeä ja hyväsydäminen.  Lapsuudenkodissani oli kissoja, nyt minulla on viisi shetlanninlammaskoiraa. Eläimet opettavat ihmisyyttä. Ne heräävät aina iloisina eivätkä valittele kipujaan.  Siinä meille on opittavaa. Dramaattisin hetki elämässäni oli, kun kolmivuotiaana menetin näön toisesta  silmästäni. Serkkuni oli saanut syntymäpäivälahjaksi puukon. Hän heilutteli sitä minulle esitellessään, ja se lensi suoraan silmääni. En muista verta, mutta muistan ihmisten kauhistuneet ilmeet. Olin vaarassa sokeutua. Kuin ihmeen kaupalla molemmat silmät säilyivät, mutta toisella en näe. Säveltäjäisäni antoi minun tehdä omat ratkaisuni ja valita kevyen musiikin. Omien lasteni olen myös antanut valita itse. Omaa elämäänsä ei pidä tyrkyttää muille.  Iloisimpia hetkiä ovat kolmen lapseni syntymät. Nyt lastenlapsia on seitsemän ja lastenlastenlapsiakin kolme. Identiteettiäni muuttamatta olen kaikille Irina. Vastikään katraan nuorin, kolmivuotias, kysyi: ”Irrrrina, tuletko sinä viisivuotiassyntymäpäivilleni”. Vastasin, että ”juu, jos ensin pääsen nelivuotispäivillesi”.  Harjoittelen Tampereen Teatterissa syksyksi musikaalia Cats. Ohjaaja Georg Malvius tarjosi roolia eikä hyväksynyt ei-vastauksia. Ymmärsin, että tarjolla on rikkaita kokemuksia ja saan laulaa ihanan Memory-kappaleen. Nuorena halusin näyttelijäksi, mutta kun teatterikouluun olisi pitänyt hakea, olin aivan liian ujo ja vetäytyvä. Laulajan ura alkoi, kun menimme tyttökaverini vinkistä koelauluun Westerlundille. Pääsin tekemään ensimmäisen levyni. A-puolella oli Vaikka paljain jaloin ja B-puolella Missä olit silloin, jonka lauloin studiossa ensin. Sitä kysytään yhä eniten. Olen opettanut nuorille laulun tulkintaa sen syvimmässä merkityksessä. Esiintyjän on tärkeää aina tietää, kuka hän on, kun laulaa. Ettei seiso itsensä vieressä. Aikanaan sain rytmimusiikin puolelta hyödyllisimmän opin kuuntelemalla muita. Parhaita olivat Nancy Wilson, Shirley Bassey, Ella Fitzgerald ja Stevie Wonder. Kaikista rakastamistani ihmisistä on jäänyt jotain minuun.  En koskaan suutu. Inhimillisyyttä ihmisten kesken haluan edesauttaa. Epäoikeudenmukaisuutta en kestä lainkaan. Elämän yksi tarkoituksista on auttaa muita. Olisimmepa täällä enemmän toistemme tukena.

Teksti Hannu Koskela, kuva Kari Kaipainen