Ilves otti kuittivihkon esiin – Olli Jokinen piestiin: "Kaksinaamaisuus tuli maksuun"

Ilves maksoi eilisen maalin tappionsa HIFK:lle korkojen kera lyömällä helsinkiläiset näytöstyyliin 6–0. Lukemissa on konkretiaa ja symboliikkaa.

Kostetaan niille ryökäleille tekemällä maaleja. Kostetaan pelaamalla, ei nyrkeillä. Tehdään niille kipeää – maaleilla. Helsingissä ne pelasivat aggressiivisesti, luotetaan me taitotemppuihimme ja tekemisen tekniikkaamme. Luistelutetaan niitä niiden kieli vyön alla. Niiden kaikki pelaajat eivät jaksa. Tuon voisi kuvitella olleen Ilveksen huoneentaulun illan ottelussa HIFK:ta vastaan.

Ilveksen ja HIFK:n back-to-back -otatus osoitti, että juuri nyt Tommi Niemelän Ilves pelaa yksin ja Olli Jokisen HIFK:n kaksin kasvoin, mitä tulee pelitapoihin. Se meni nyt Jokisen puolelta maksuun. HIFK piestiin.

Ilves ei muuttanut peruspelaamistaan käydessään Nordiksella, mutta vuorostaan HIFK oli merkittävästi pelisuunnitelmaltaan erilainen joukkue Nokia-areenassa kuin kotiluolassaan.

HIFK pelasi ensimmäisen suorastaan Meidän peliä Tampereella. Se rytmitti hyökkäyksiään nopeista lähdöistä hitaisiin lähtöihin, oli rynnäkköjä, oli palauttelua, oli ylempiä ja alempia viivelähtöjä. Sama kaksivaiheisuus päti helsinkiläisten puolustamiseen, siinä oli prässiä ja trapia sopivassa suhteessa.

Ilveksen tiiviin viisikon hyökkäys- ja puolustuspelipaketti on kaikkine rytmeineen sellainen, että sitä on hyvä pelata sekä koti- että vieraspelikirjana.

Jos jonkin eron, joka tosin liittyy vain toteutukseen, nostan Ilvekseltä esiin perjantain ja lauantain välillä, oli se lähdöt puolustuspelialueelta riiston jälkeen. Tässä jälkimmäisessä matsissa Ilves muistutti lähes Florida Panthersia noissa pelitilanteissa. Kiekkoa ei roiskittu, vaan viidellä pelaajalla on kollektiivinen ymmärrys siitä, että todella ahtaistakin saumoista lähdetään lyhyin syötöin.

HIFK sai toisen erän alkuun vahvan peliotteen itselleen. HIFK myllytti ja myllytti hyökkäysalueella, mutta Ilves kesti nippa nappa. HIFK oli kakkoserässä oma itsensä pelaamalla siten, mihin sillä on luontainen vaisto ja taipumus: kamppaillen, olemalla aggressiivinen ja aloitteellinen.

Tosin HIFK:n takaa-ajajan katse oli vain pohjoisessa, eteläinen suunta eli puolustusvalmius oli heikkoa.

Ilves pelasi vapautuneesti ja itsevarmasti. Nähtiin tamperelaisten kosto ja maalikimara 2–0, 3–0, 4–0 ja 5–0 maalintekijöinä ulkomaalaiset Simon Johansson (ylivoimalla), John Nyberg, Matic Török (alivoimalla) ja Erik Borg.

Joitakin tärkeitä kertoja Borgin johdolla onnistuttiin ensimmäisessä erässä pimittämään HIFK:n Jori Lehterän ykkösnyrkki.

Jälkikäteen HIFK:lla on sen suhteen jossiteltavaa, että olisiko maalinsuulle pitänyt laittaa muu kuin Niko Hovinen.

Paavo Kohosta ei tohdittu tai arvattu laittaa tolppien väliin ja eilen nollapelin torjunut Rostislav Elias ei ollut loukkaantumisen takia kokoonpanossa.

Olkoonkin, ettei Hoviselle lipsahtanut ilmiselvän helppoja.

Kolmas erä alkoi puolin ja toisin Meidän pelin läpsyttelyllä ja tapailulla. Pidän tuota tyylikkäänä eleenä Olli Jokisen puolelta. Hänen eräs supervoimansa on aistia ja ymmärtää, mitä milloinkin on jääkiekossa tehtävä, mistä tuulee. Perjantaina hän käskytti, lauantaina myönsi tappion.

Uskon, että Jokinen oli jopa alleviivannut toisella erätauolla pelaajilleen, ettei lähdetä mihinkään rettelöhommiin, koska maito oli jo melkein maassa. Että vain jos peli on varannut yllätyksiä ja pari maalia kolmannen erän alkuun helsinkiläisille, sitten aletaan todella rypistää.

Jonkin verran näytti siltä, että HIFK:n raskastekoisempien pelaajien takki oli hieman tyhjä eilisen jäljiltä. Varmemmaksi vakuudeksi Ilves pani kiekon kiertämään lavasta lapaan sillä tavalla, että HIFK joutui jahtaamaan pelivälinettä ja Ilvestä siten, että helsinkiläisten piti luistella ottelussa kolmisen kilometriä enemmän kuin tamperelaisten.

Ilves on hirmuisessa vireessä. Siihen nähden HIFK:n sopii olla back-to-back -rupeamaan tyytyväinen, että pisteet tasattiin 3–3. Juuri nyt HIFK ei pärjäisi pudotuspelisarjassa Ilvekselle, mutta helsinkiläisillä on kosolti aikaa kehittää omaa juttuaan ennen kevään koitoksia.

Odotan suurella mielenkiinnolla jatkaako HIFK kaksilla kasvoilla pelaamistaan – ujona ja fiksuna maalaisserkkujen vieraana, uhovana ja hieman pölkkypäänä Stadissa. Tämä kaksikasvoisuus on Olli Jokista parhaimmin ja pahimmin, se on gaalaedustajan ja katujätkän sekoitusta.

Vaikka Tommi Niemelän Ilves on viikko viikolta vahvempi, on sanottava, että Rikard ”Grandstanding” Grönborgin Tappara on tällä hetkellä vielä vahvempi. Jonkinlaisia merkkejä alkaa olla siitä ilmassa, että vihdoin Tampereella saatetaan finaalissa katsoa, kummalla puolen Nokia-areenan uumenia sijaitsee seuraava kullantekijän kammio.