Ilveksen päävalmentajalla kamala ilta – sai armottoman löylyn: "Pestiin todella rumasti!"

Tampereen keskiviikkoilta Nokia-areenan kirkkaissa valoissa päättyi lopulta Kiekko-Espoon dramaattiseen 7–5-vierasvoittoon Ilveksestä. Ilveksen sormenpäät koskettivat jo voittoa, kun Simon Johansson vei joukkueen 5–3-johtoon kolmannen erän puolivälissä. Mutta Kiekko-Espoo ei ollut tullut kylään luovuttamaan.

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen osasi odottaa jo ensimmäisistä vaihtokierroista alkaen, että nyt pelataan poikkeuksellisen laadukasta liigailtaa.

– Lempo soikoon, miten huikeaa lätkää Ilves ja Kiekko-Espoo pelasivat läpi ensimmäisen erän Nokia-areenassa. Luvalla sanoen, nyt mentiin täysimääräistä Meidän peliä puolin ja toisin! Sihvonen lausuu.

Yksi ajatus juolahti Sihvosen mieleen, kenties ennenaikaisesti.

– Olisiko niin, että Tommi Niemelä on sittenkin tullut järkiinsä? Sitä mietin.

Ilves näytti ensimmäisen erän aikana jotain sellaista, mitä ei ole nähty hetkeen, mutta Kiekko-Espoo pisteli vieläkin paremmaksi.

– Jyrki Ahon Kiekko-Espoo se vasta kehut ensimmäisestä periodista ansaitseekin. Espoolaiset aloittivat pelaamalla, kiekkokontrollia piripinnassa, Samuli Ratinen teki ylivoimalla Ilvekselle 1–0, mitä tekivät espoolaiset, lisäsivät kiekkokontrollia, Erik Borg teki 2–0 nopeasta vastahyökkäyksestä Ilvekselle, mitä teki Kiekko-Espoo, lisäsi edelleen kiekkokontrollia ja sai erän lopussa palkinnon 2–1-kavennusmaalin Kasper Kulonummen upealla puolilämärillä pitkän syöttöketjun päätteeksi.

Ydin tulee tässä. Sihvonen näki, että Aho ja Niemelä pelasivat samaa peliä – mutta eri vaiheissa sen syvällistä ja kollektiivista ymmärrystä.

– Ensimmäisen erän kulku kielii siitä, että päävalmentaja Aho on todella ymmärtänyt, mitä on kiekkokontrollilätkä. Mitä enemmän tulee vaikeuksia ja takkiin, sitä visummin on pyrittävä sekä puolustamaan että hyökkäämään kiekon kanssa. Aho on aivan kuin tullut uskoon asian kanssa, tiedän mistä puhun, on elämys oppia valmennuskonsti, joka antaa kaikissa olosuhteissa joukkueella konstin selvitä ja jatkaa eteenpäin.

Sitten Sihvonen teki havainnon, joka kuin enteili koko ottelun tarinaa.

– Niemelän siirtyminen peluuttamaan Meidän peliä yllätti minut niin isosti, että jäin odottamaan ensimmäisen erän jälkeen toista erää, että onko tämä edes totta, että jatkuuko se toisessa periodissa. Ensimmäisessä erässä Ilveksellä oli ihan vain muutama kerta, jolloin hyökkääjät prässäsivät turhaan myöhästellen. Ilveksellä oli hyvä puolustusvalmius ja sijoittumiset h2 ja h3 -pelaajien osalta, he pitivät hyvin varansa eivätkä sortuneet espoolaisten kiekottelun juoksutettavaksi.

Ensimmäinen erä antoi jo lupauksia Ilveksen ja Niemelän kannalta, mutta toisessa erässä toivo haihtui silkaksi höyryksi. Samassa Ilveksen peli alkoi sulaa.

– En suotta ounastellut toisen erän tapahtumia ennalta. Se perustuu siihen, että minulla on kaikki tieto Meidän pelistä ja kaikki kuviteltavissa oleva ymmärrys kiekkokontrollilätkästä. Erä oli liki totaalisesti Kiekko-Espoon! Miksi? Siksi, että espoolaiset ovat menneet Meidän pelin rytmiä ja kiekkokontrollia elokuusta lähtien, Ilves on sitä vain etäisesti tapaillut jos edes sitäkään tällä sesongilla.

Espoo otti pelin haltuunsa tavalla, joka teki vaikutuksen jopa kriittiseen Sihvoseen – ja se on jo paljon se.

– Kiekko-Espoo on tällä hetkellä aivan SM-liigan kärkijoukkue sillä erotuksella, ettei sen ylivoimapeli toimi. Ilves teki toisessa erässä yhden alivoimalla, Sihvonen aloittaa.

– Ilveksen viisikko hajosi etelä-pohjoinen-suunnassa kakkoserässä. Niemelällä on vielä valtava työ kuroa kassaan tämä Meidän pelinsä, jos hän nyt sitä edes jatkaa. Ei voi tietää, sen verran erikoinen ihminen hän on.

Tässä kohtaa moni katsoja vielä uskoi Ilveksen vievän pelin, mutta Sihvonen ei. Hän näki Ilveksen rakenteen rakoilevan.

– Kiekko-Espoon toinen erä oli niin vahva, että teen siitä erään kaikkien aikojen huomion. On varmaa, että toisen erän voi pelata lähes täysin samoin kuin ensimmäisen ja kolmannen erän kiekkokontrollia. Ahon Espoo näytti sen nyt toteen. Nostan hattuani!

Kolmannen erän alkaessa Ilves johti vielä 4–3, mutta Sihvonen tiesi, että Kiekko-Espoon voitto olisi kiven takana – niin taitavia pelaajia Ilveksellä riveissään kuitenkin on. Nyt pelitapa otti kuitenkin lopulta niskalenkin materiasta.

– Arvelin, että kolmannessa erässä, johon mentiin Ilveksen johdossa 4–3, jatkuisi espoolaisten operointi vallan välineen kanssa, mutta yhtä hyvin olisi voinut käydä niin, että kaksi kaukalon taitavinta pelaajaa Lukas Jasek ja Matic Török ratkovat pelin Ilvekselle. Myös Ilveksen kiekkokontrollin pelaamisen määrä ja laatu kiinnosti minua päätöserässä, Sihvonen arvioi.

– Oletin väärin, en nähnyt, että kolmannesta erästä tulee ylivoimamaalien rallattelu. Niitä tehtiin yhteensä kolme.

Kun ottelu kääntyi Kiekko-Espoolle, se ei tapahtunut sattumalta vaan rakenteen kautta.

– Espoon voitto oli todella ansaittu. Se tuli kaksi kertaa ottelussa kahden maalin takaa-ajosta rinnalle ja lopulta ohi. Ja aina samalla konstilla, omalla peli-identiteetillä.

Tämä on se lause, johon koko Sihvosen ajattelu kiteytyy: peli-identiteetti voittaa yksilöt, kunhan sitä viljellään sellaisella pieteetillä kuin Kiekko-Espoo nyt sitä viljeli.

– Suuri oppi tästä pelistä on se, että tiettyä pelitapaa kannattaa valmentaa sitä koko ajan edistäen kauden alusta asti. Tässä valmentajien välisessä väännössä Jyrki Aho pesi todella rumasti Tommi Niemelän. Aholla on heikommat pelaajat kuin Niemelällä, mutta Aho parempi valmentaja kuin Niemelä.

Lopuksi Sihvonen nostaa hattunsa vieläkin korkeammalle Kiekko-Espoon tekemisen puitteissa. Daavid voi voittaa kömpelön Goljatin, kunhan suunnitelma ja taktiikka on kunnossa.

– Espoolaisten asema SM-liigassa on tällä hetkellä siksikin sensaatiomainen, ettei sillä ole kovinkaan hyvät ulkomaalaiset pelaajat. Joukkueen heikoin pakki Ilvestä vastaan oli Arvid Aronsson, Sihvonen sanoo.

– Koko ottelun paras pelaaja oli lopulta espoolaisten Arttu Tuomaala, myös Iikka Kangasniemi oli hyvä, samoin pakki Kulonummi, kuten myös muut Kiekko-Espoon suomalaiset puolustajat.

Lopuksi Sihvonen antaa vielä yhden hienovaraisen sivaltavan iskun Ilvekselle, jonka alkukausi on ollut toistaiseksi pannukakku.

– Ilveksen urheilujohtaja Timo Koskela oli löytänyt joukkueelle jonkun maalivahdin tapaisen. Mantas Armalikselle ei koppi tarttunut, myös tyylissä oli lennokkuutta.