Juha Suonpään kuvissa ilves ottaa selfien – ”Eläin valitsee hetken, jolloin haluaa kuvaan”

Kun Juha Suonpää kuvasi ensimmäisen kerran ilvestä 30 vuotta sitten Urjalassa, hän yhdisti filmikameraan tuohon aikaan vankiloissa käytetyn liiketunnistimen. Yrityksestä huolimatta tekniikka ei toiminut toivotusti ja hyvät kuvat kissapedosta jäivät haaveeksi.

Viisi vuotta sitten Suonpää päätti asentaa riistakameroita eri puolille eteläisen Suomen metsiä. Tämän kuvausprojektin tulokset ovat esillä Metsän kissa -näyttelyssä ja samannimisen kirjan sivuilla.

Vaikka kuvia on kertynyt runsaasti, kuvaaja itse ei ole katsonut tämän projektin aikana ilvestä kertaakaan silmästä silmään. Vain kamerat ovat tallentaneet kissaeläimen. Ihmistä ilves karttaa taidokkaasti.

– Urani aikana olen vähitellen oppinut, miten tunnistaa, kun ilves katsoo sinua. Omat silmät kannattaa tarkentaa noin sadan metrin päähän. Siellä ne korvat törröttävät ja silmät tarkkailevat ihmistä. Se on ilveksen turvaetäisyys.

Riistakameroista Suonpää käyttää mieluummin nimitystä metsäkamera. Niitä hän asensi ilvesten kulkureiteille.

– Kun on enemmän kameroita, kuviakin alkaa tulla, Suonpää tiivistää.

Hän nimittää kuviaan ilveksen ottamiksi selfieiksi.

– Eläin valitsee hetken, jolloin haluaa tulla kuvaan.

Suonpää ei käyttänyt ilvesten houkutteluun haaskoja, koska niihin fiksu eläin ei usein haksahda. Tehokkaampi houkutus on kamera itse: kun kameran valo syttyy, eläin kiinnostuu siitä. Joskus ilves on jopa merkannut kameran virtsalla. Se tarkoittaa, että paikka on eläimelle erityinen.

Tällä hetkellä Suonpäällä on metsissä kymmeniä kameroita. Nopeimmillaan ilves on tallentunut muistikortille muutaman tunnin päästä kameran asentamisesta.

Mutta miksi juuri ilves on valloittanut Suonpään sydämen?

– Ilves on ihmiseen nähden ylivertainen. Huippupeto kuten ihminen, mutta kaikilla tasoilla fiksumpi. Ilves onsaalistaja, joka osaa luonnostaan pitää luonnon tasapainoa yllä.

Tasapainottamisella Suonpää viittaa valkohäntäkauriiseen, metsäkauriiseen ja rusakkoon, joiden kannat ovat kasvaneet jopa riesaksi. Niitä ilves saalistaa.

Suonpään kiinnostus suurpetoihin heräsi jo kaksikymmentä vuotta sitten, kun hän väitteli luontokuvauksesta Taideteollisessa korkeakoulussa.

Viime vuonna Suonpää nousi kansainväliseen julkisuuteen Ilveskuiskaaja-elokuvallaan, jonka päähenkilöön Hannu Rantalaan hän tutustui taannoin Luonnonperintösäätiön 20-vuotisjuhlassa.

Tilaisuudessa Rantala esitteli ilveksistä kuvaamiaan videoita. Suonpää seurasi ihastuneena ja ehdotti Rantalalle yhteistyötä.

– Haistoin, että tässä on kaveri, joka on saavuttanut ilveksiin tunneyhteyden, josta minäkin olen kiinnostunut. Ihmisen ja pedon kompleksinen suhde on äärimmäisen kiinnostava, mutta myös tärkeä. Siinä mitataan meidän kykymme olla empaattinen ja ymmärtää toisia lajeja.

Juuri itsenäistynyt ilves. Ilves synnyttää kesän kynnyksellä, yleensä 2–3 poikasta. Ne kulkevat emon mukana seuraavaan kevääseen saakka.

Pihan poikki rusakkojahdissa. Ilves on lihansyöjä, jolle kelpaavat saaliiksi pikkujyrsijät, jäniseläimet ja kauriit. Ihmisen kimppuun ilveksen ei tiedetä koskaan käyneen Suomessa.

Samettitassu. Ilveksen jalat ovat suhteessa pidemmät kuin kotikissalla, mutta aivan kuin kissa, myös ilves vetää kyntensä tassun sisään, kun ei niitä tarvitse.