Image

Iltahuuto juustotiskiltä



Iltahuuto juustotiskiltä

Kun sukupolvikapinaa ei kuulu, Ruben Stiller suostuu syntipukiksi.
Teksti Ruben Stiller
Kuvat Anja Reponen

"Sinä kuulut postmodernissa arvotyhjiössä kelluvaan sukupolveen.”

Näin Susanna Kuparinen määritteli minut hotelli Pasilassa baarissa. Määritelmä osui kohteeseensa. Myönnän, että pakenen ironiaan heti, kun minulta aletaan vaatia vilpitöntä sitoutumista taisteluun hyvän asian puolesta.

Luonnevikani ilmeni jo 80-luvulla rauhanmielenosoituksessa. Siinä vastustettiin amerikkalaisia keskimatkan ohjuksia, jotka eivät ahdistaneet minua pätkääkään. Minun oli muiden mukana kuitenkin teeskenneltävä ahdistusta ja oikeamielistä ärtymystä. Se stressasi ja lisää stressiä aiheutti tyylitön palestiinalaishuivi, jota käytin valepukuna.

Yritin peittää palestiinalaishuivilla postmodernin arvotyhjiöni. Minua kiinnostivat vain rakkausasiat, joiden tila oli katastrofaalisempi kuin mahdollinen ydinsota. Kun Tšernobylin ydinvoimala räjähti myöhemmin 80-luvulla, suhtauduin mahdolliseen säteilyriskiin välinpitämättömästi, koska parisuhdeasiat olivat taas rempallaan.

Olin vieraantunut ja pinnallinen nuori, joka märehti kohtaloaan ihmissuhdeongelmiensa lätäkössä. Kuuluin niin sanottuun city-sukupolveen, joka oli ilmestynyt taistolaisuuden kuoleman jälkeen julkisuuden näyttämölle juhlimaan sitä, että osasimme käyttää sanaa ”minä”.

Se jää city-sukupolven suurimmaksi saavutukseksi, mutta me ylsimme myös muihin sankaritekoihin.

Opetimme keskiluokkaa masturboimaan omalla maullaan ja vaatimaan kauppoihin laadukasta mozzarellaa. Keskiluokkainen maiskutteleva viininmaistaja on meidän kasvatustyömme tulos. Me keksimme uuden urbaanin nousukkuuden ja surffailimme kehitysoptimistisessa kulutuskarnevaalissa. Töitä riitti, elämä oli keveää.

Ja tämähän se ongelma onkin. En voi kertoa kenellekään kolmikymppiselle vaikeasta elämästäni, koska nuoruus oli yhtä juhlaa ja kaikki oli helppoa.

Voisitteko kuitenkin kiittää meitä city-veteraaneja laadukkaasta mozzarellasta? Juustotiski oli meidän sukupolvemme Tali-Ihantala.

No niin: te tietysti kysytte, miksi setä muistelee mozzarellanhajuista nuoruuttaan?

Koska peilaan itseäni teihin, Y-sukupolven jäseniin. Y-sukupolven määritelmät vaihtelevat , mutta yleensä sillä tarkoitetaan sukupolvea, jonka ensimmäinen ikäluokka syntyi 80-luvun alussa ja nuorin ikäluokka 90-luvun puolivälissä.

Teidän sukupolvenne tulee olemaan vihainen sukupolvi. Pätkätyöt ja työelämän asennepoliisi pitävät teidät kurissa, mutta pinnan alla kuhisee. Teidät on petetty. Kehitysoptimistinen aika on ohi ja monissa Euroopan maissa Y- sukupolvi tulee kärsimään laskevasta luokkakierteestä. Ette yllä vanhempienne elintasoon, ellette peri vanhempien kasvukeskuksessa sijaitsevaa arvoasuntoa.

Jos peritte karstulalaisen omakotitalon, voitte unohtaa luokkanousun, koska junttien omakotitalon vakuusarvo lähentelee nollaa.

Teille on kerrottu, että työsuhteiden epävarmuus on suuri seikkailu ja pienyrittäminen ratkaisu kaikkiin mahdollisiin vaivoihin, mutta ette jaksa enää kuunnella tyhjää liturgiaa. Kun ensimmäinen lapsi huutaa vuokrakaksiossa, markkinatalouden suhdanteiden ihana puuhamaa alkaa näyttää ankealta betonihelvetiltä.

Teiltä tullaan tietysti vaatimaan suhteellisuudentajua. Teidän on muistettava, miten alhainen elintaso oli sotien jälkeen ja miten mahdottomia teidän vaatimuksenne ovat. Se on tietysti puppua, koska jokainen sukupolvi on pyrkinyt nostamaan elintasoaan.

Sukupolvikapina on normaali reaktio tilanteessa, jossa nuorta keskiluokkaa uhkaa laskeva luokkakierre, mutta suomalaisella näyttämöllä ei näytä tapahtuvan mitään.

Sdp:n hiljaisuuden ymmärtää: puolueen ikärakenne muistuttaa geriatrista osastoa, jossa viimeinen sammuttaa valot. Muut ovat hiljaa siksi, että kaikki yrittävät epätoivoisesti olla liikkuvia äänestäjiä houkuttelevia yleispuolueita. Sukupolvikapina on vihreillekin liian suuri riski, koska puolue ei halua kääntää selkäänsä julkisen sektorin varttuneemmille toimihenkilönaisille.

Aloitetaan kapina sitten syntipukista.

Olen Harvey Weinsteinin näköinen valkoinen ja ylipainoinen jamppa, joka puhuu teille ylimielisesti ja holhoavasti. Olen valmis syntipukiksenne, kunhan turvaatte minun eläke-etuni. Tuokaa mozzarellaa saattokotiin.

Julkaistu: 13.3.2018