Puheenaiheet
Apu

Ilmojen halki käy tie - enemmistö maailman eläinlajeista osaa lentää

Ilmojen halki käy tie - enemmistö maailman eläinlajeista osaa lentää

Lentotaidon kehittyminen on vienyt miljoonia vuosia, ja siitä on paljon hyötyä. Lentävät eliöt ovat pystyneet asuttamaan sellaisiakin paikkoja, joihin ilman siipiä ei olisi mitään asiaa.
Teksti Juho Rahkonen
Kuvat Juho Rahkonen
Mainos

Ihminen on aina haaveillut lentämisestä. Nykyisin se on mahdollista, mutta ei ilman teknisiä apuvälineitä. Suurimmalla osalla maapallon eläinlajeista tuo ihmeellinen taito kuitenkin on ihan luonnostaan.

Maailmasta tunnetaan reilut miljoona hyönteislajia, Suomestakin pitkälti yli 20 000. Kaikista maailman eläinlajeista yli puolet on hyönteisiä, ja lukematon määrä hyönteislajeja on vielä löytämättä.

Jotkin hyönteislajit ovat lentokyvyttömiä, mutta yleisesti ottaen lentotaito on olennainen osa hyönteisten olemusta. Sama pätee lintuihin.

Suurin osa linnuista on jonkin sortin lentotaitureita, mutta jos pitäisi nimetä eläinkunnasta yksi ilmojen eläjä yli muiden, se olisi varmaankin tervapääsky.

Sirosiipinen ja pitkäpyrstöinen tervapääsky on kirjaimellisesti luotu lentämään. Se syö, juo ja jopa parittelee ilmassa – kesken lennon koiras tarttuu naarasta selkäpuolelta, ja pari liitelee muutaman sekunnin ajan onnensa kukkuloilla.

Tervapääskyn ainoaa ravintoa ovat ilmassa lentävät hyönteiset ja hämähäkit; juomavetensä lintu nappaa lentämällä vedenpinnan tuntumassa nokka auki. Eikä tässä vielä kaikki – tervapääsky nukkuukin ilmassa.

Haarapääsky

Myös haarapääsky on sirojen siipiensä ja pyrstönsä ansiosta erittäin nopea ja taitava lentäjä.

Jos taas etsitään maailman nopeinta eläintä, sekin löytyy lentotaiturien maailmasta. Muuttohaukka pystyy lentämään jopa 389 kilometrin tuntivauhdilla.

Nopeus on käsittämätön: saalistaan kohti korkeuksista pudottautuva muuttohaukka etenee yli sata metriä sekunnissa. Sen ei siis tarvitse edes yllättää saalista, koska mikään lintu ei pysty tätä vauhtihirmua pakenemaan, vaikka olisikin havainnut lähestyvän haukan.

Ennen saalistussyöksyä muuttohaukka saattaakin kajauttaa ilmoille varoittavan kimityksensä. Aivan kuin se sanoisi kaikille muille maailman eliöille: pois tieltä, täältä tullaan!

Lentotaidon kiistaton hyöty on se, että mikään maanpäällinen este ei ole pysäyttänyt lintuja ja hyönteisiä levittäytymästä maapallon jokaiseen kolkkaan. Lentotaitonsa ansiosta linnut voivat myös käväistä pesimässä ja ruokailemassa kaukaisissa paikoissa, joissa ilmasto on suuren osan vuodesta elämiseen liian ankara – esimerkiksi Suomessa.

Linnuilla lentämistä säätelevät hermot, jotka välittävät käskyjä siipiä liikuttaville lihaksille. Se vaatii melkoista hermoston ja lihasten yhteispeliä, sillä liikkeet ovat nopeita. Esimerkiksi Amerikassa elävät kolibrit räpyttävät siipiään jopa 80 kertaa sekunnissa. Ne pystyvät pörräämään paikallaan ilmassa ja lentämään jopa taaksepäin.

Toisaalta moni lintu pystyy lentämään nousevien ilmavirtauksien varassa niin, että siipiä ei tarvitse räpytellä juuri ollenkaan.

Hyönteisillä lentämiseen on kehittynyt toisenlainen ratkaisu. Toisin kuin selkärankaisilla eläimillä, hyönteisillä ei ole sisäistä tukirankaa, vaan kova kitiinikuori. Hyönteisillä siivet ovat kiinnittyneet kuoreen, ja lihasten supistelulla hyönteinen saa siipensä värähtelemään ilman, että jokaista liikettä pitää erikseen ohjata hermostolla.

Kukkajäärä

Hyönteisillä siivet siis värähtelevät kuin äänirauta, jota napautetaan. Tämän tekniikan ansiosta hyönteisten siivet voivat liikkua todella nopeasti.

Ruumiinrakenne aiheuttaa rajoituksia sille, miten suureksi lentävä eläin voi kasvaa. Maailman painavin lentävä eläin on kurkilintuihin kuuluva isotrappi, jolla on massaa jopa 22 kiloa.

Maailman painavin hyönteinen lienee Uudesta-Seelannista löydetty jättiläissirkka, joka painaa 70 grammaa, enemmän kuin moni pikkulintu. Tämänkokoinen hyönteinen ei kuitenkaan pysty lentämään, koska sillä ei ole lintujen tapaisia siipiä, joita lihakset liikuttelevat.

Moni on varmaan kuullut vanhan vitsin, jonka mukaan pulskan ja ohutsiipisen kimalaisen ei oikeastaan pitäisi pystyä lentämään – mutta onneksi fyysikot eivät ole kertoneet tätä kimalaisille.

Hokema on tietysti hölmö jo loogisen ristiriitaisuutensa takia. Kaikkihan me olemme omin silmin todistaneet, että kimalainen pystyy lentämään. Lentämiseen tarvitaan vain riittävän suuri nostovoima.

Kun linnun tai hyönteisen siipi liikkuu, ilmanpaine siiven alla kasvaa ja siipi pyrkii nousemaan ylöspäin. Siiven yläpinnalle muodostuu puolestaan alipaine, mikä synnyttää nostovoimaa.

Siipien kärkien kohdalle syntyy myös nostovoimaa aiheuttavia pyörteitä. Tätähän erityisesti isot muuttolinnut hyödyntävät lentäessään auramaisessa muodostelmassa. Edellä lentävän linnun siivenkärjen takana on pyörteen ansiosta kevyempi lentää, ja näin koko parvi säästää kallisarvoista energiaa.

Laulujoutsenia

Muuttoauran kärjessä lentävä lintu joutuu tekemään enemmän työtä kuin peesaajat, mutta joukon vetovastuu osuu kohdalle vuorotellen.

Eläinmaailmassa on myös useita lajeja, jotka pystyvät liikkumaan ilmassa kymmeniä, jopa satoja metrejä, vaikka niillä ei ole siipiä. Suomessakin on tällainen otus, liito-orava. Nimensä mukaisesti liito-orava ei varsinaisesti lennä, vaan se liitää.

Lentäminen edellyttää, että olento pystyy nousemaan ja liikkumaan ilmassa omin voimin. Paperista taiteltu ”lennokki” ei ole lennokki, vaan liidokki. Mutta jos siihen asennetaan lentämisen mahdollistava voimanlähde, siitä tulee lennokki eli miehittämätön ilma-alus.

Ainoita lentäviä nisäkkäitä ovat lepakot. Monilla valtamerten saarilla ne ovat myös ainoita nisäkkäitä, ellei ihmisen mukanaan tuomia rottia ja kotieläimiä lasketa.

Monilla eristyneillä saarilla lintujen siivet ovat surkastuneet, koska siellä ei ole petonisäkkäitä. Lintujen kehityshistoriasta tunnetaan paljon lajeja, jotka ovat luopuneet lentotaidostaan ympäristön olojen muuttuessa vähemmän vihamielisiksi.

Vaikka lentäminen on nopea tapa liikkua paikasta toiseen, lentäminen vie paljon energiaa. Siksi monet linnutkin tallustavat mielellään maata pitkin, jos vain katsovat sen turvalliseksi.

Julkaistu: 14.3.2018