Ilmiömäinen Indiana Pacers murskaa todennäköisyyksiä NBA-finaaleissa – joukkue muistuttaa supervoimallaan urheilun lainalaisuuksista

“Ilman loukkaantumisia, mikään ei puolla Indianan voittoa finaalisarjassa.”

“Oklahoma City Thunder on historiallisen hyvä joukkue, joka tulee tyrmäämään Pacersin finaalisarjassa.”

Muun muassa näin kirjoitin artikkelissani viime viikolla, kun ennakoin NBA:n finaaleja. En ollut mielipiteeni kanssa yksin, sillä ennakkoasetelma tämän kauden huipennukseen oli hyvin selvä.

Esimerkiksi pohjoisamerikkalaiset vedonlyöntiyhtiöt tarjosivat rahat takaisin jopa yli kuusinkertaisena, jos Indianaa veikkasi mestariksi ennen loppuottelusarjan alkua. Nyt, kun kolme ottelua on pelattu, Indiana Pacers on voittanut niistä kaksi ja pelaa seuraavan kamppailun kotonaan.

Neljännestä ottelusta on muodostumassa sarjan kulminaatiopiste, joka keikauttaa voimasuhteet vahvasti suuntaan tai toiseen. Kävi tulevan yön kamppailussa miten tahansa, Indiana on tarjonnut finaalien alkajaisiksi vielä yhden näpäytyksen kaikille ryhmää tänä keväänä epäilleille.

Pacers tarjosi vieraskentällä shokkihoitoa Thunderille heti ensimmäisessä loppuottelussa. Kotijoukkue johti ottelua yli 46 minuuttia. Indiana johti 0,3 sekuntia ja voitti.

Pacersin tähtitakamies Tyrese Haliburtonin voittoheitto oli yksi upe ratkaisuhetkien suoritus lisää hänen tämän kauden ansioluetteloonsa. Haliburton on muun muassa ensimmäinen pelaaja, oletettavasti koskaan, joka yksissä pudotuspeleissä tekee voitto- tai tasoituskorin jokaisella pudotuspelikierroksella, kun ottelua on jäljellä korkeintaan kolme sekuntia.

Koko kaudella 25-vuotias takamies on yrittänyt otteluissa voitto- tai tasoitusheittoa viimeisen kahden minuutin aikana yhteensä 15 kertaa. Hän on osunut heitoista 13. Saldo on absurdi. Supertähti on joukkueensa itsevarmuuden ruumiillistuma.

Thunder marssi toisessa ottelussa selvään voittoon, kuten se oli tekemässä pitkän aikaa avausottelussakin. Aavistuksen täsmällisempi toteuttaminen niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä sekä esimerkiksi Aaron Wigginsin ja Alex Caruson vahva peli siivittivät sarjan tasoihin.

Ottelu vahvisti tunnetta siitä, että Oklahoma Cityn peruspelaamisen taso, läpi kauden nähty laadukas intensiivisen pelitavan toteuttaminen, olisi pidemmän päälle liikaa Indianalle. Riippumatta siitä, miten hyvin Indiana pelaa. Kolmas ottelu ei kuitenkaan tätä käsikirjoitusta seurannut.

Indiana kesti kamppailussa vierasjoukkueen vahvan alun. Avausjakson puolivälissä Thunder johti jo yhdeksällä pisteellä ja Pacers oli menettänyt pallon neljä kertaa. Alku ei olisi juuri enempää voinut thundermaiselta näyttää.

Pacers ei pudonnut kyydistä ja toisella neljänneksellä vaihtopelaajat sytyttivät infernaalisen kotiyleisön hurmokseen. Muun muassa takamies T.J. McConnellin kolme riistoa ja nuoren Bennedict Mathurinin 14 pistettä nostivat kotijoukkueen 64–60-puoliaikajohtoon.

Kolmas neljännes oli Thunderin, mutta päätösneljänneksellä Pacers nousi viiden pisteen takaa 116–107-voittoon. Kevään hurmosjoukkueen taktisesta osaamisesta ja pelaajien yksilötaidoista voi puhua loputtomiin, mutta keltapaitainen ryhmä erottuu edukseen jollain muulla.

Indiana on mykistävän tasapainoisessa henkisessä tilassa. Näin voi sanoa jopa yli 7000 kilometrin päästä.

Ennen finaaleja joukkue nousi yksittäisissä otteluissa voittoon loppuhetkillä niin Milwaukee Bucksia, Cleveland Cavaliersia kuin New York Knicksiäkin vastaan. Jokainen nousu, tiukan pelin voitto ja ratkaisukori on luonnollisesti vahvistanut ryhmän itseluottamusta ja uskoa oman joukkueen mahdollisuuksiin.

Puheenvuorot voisivat olla sanahelinää, mutta teot kentällä osoittavat ne todeksi.

Indiana on tyyppiesimerkki palloilujoukkueesta, joka on enemmän kuin osiensa summa. Se on kuin viime Liiga-kauden SaiPa. Sitkeä ja flow-tilassa pelaava altavastaajaryhmä.

Jos ennen finaalisarjaa olisi pyydetty vertailemaan pelipaikkakohtaisesti Indianan ja Oklahoma Cityn avausviisikoita, useimmat olisivat sanoneet, että Thunderilla on jokaisella pelipaikalla parempi pelaaja. Samoin olisi käynyt todennäköisesti ensimmäisten vaihtomiesten kohdalla.

Tuntuu, että Pacers-pelaajat ovat kevään aikana toistuvasti ylittäneet itsensä. Ikään kuin siirtäneet pelaamisensa ylärajaa hieman ylemmäs aina, kun vastustaja on sitä vaatinut. Jossain kohtaa on kysyttävä, onko tämä pelaajien todellinen taso?

Indianan pelaajisto on näyttänyt hyökkäyspäässä pallollista ja pallotonta yksilötaitoa laajemmin kuin yksikään toinen joukkue Oklahoma Cityn puolustuksen käsittelyssä. Mikään muu joukkue ei saanut ulosmitattua pelaajistostaan samaa määrää onnistumisia kautta linjan, kun pelin vaatimus nousi huippuunsa. Aikaa ja tilaa oli niin Denverin kuin Minnesotankin roolipelaajille aivan liian vähän.

Idän mestareilta esiin nousee Haliburtonin ja Pascal Siakamin taustalta kerta toisensa jälkeen joku muu. Kolmannessa finaalissa eturiviin astuivat McConnell ja Mathurin. Kummankaan itseluottamuksella ei ollut rajoja, kun kaksikko huudatti euforiassa kylpenyttä kotiyleisöä.

McConnell piti yllä hurjaa tempoa heti kentälle päästyään. Hän liikkui ja haastoi pallollisena jatkuvasti sekä puolusti väsymättä itseään isompia vastustajia. Vastustajan päätyraja-avauksista haetut riistot kuvastivat amerikkalaisen energiatasoja täydellisesti – hän oli kaikkialla, kuten aina.

Samalla Mathurin toi kentälle omat vahvuutensa. Hän hamusi koreja epäröimättä hetkeäkään. Nuorukainen osui vaikeita heittoja kaukaa, keskimatkan etäisyydeltä ja korilta. 12 pelitilanneheitosta ohi meni vain 3.

Avausfinaalissa penkkipelaajista 17 pistettä nakutti Obi Toppin, joka menetti kyseisen ottelun alussa pallon kolme kertaa ja näytti laiturilta, jota ei voi pitää ottelusarjassa kentällä. Kannatti pitää. Kolmannessa finaalissa hän pelasi lähes 28 minuuttia ja plus-miinus-tilaston lukema +18 oli joukkueen paras.

Kokenut päävalmentaja Rick Carlisle peluuttaa säännöllisesti, edelleen finaaleissa, yhdeksää pelaajaa. Hän ei vain sano luottavansa pelaajiinsa, vaan hän näyttää sen.

Kolmannen finaalin jälkeen valmentajalta kysyttiin McConnellin upeasta ottelusta ja takamiehen merkityksestä joukkueelle.

– Tarvitsemme jokaista pelaajaamme tuomaan heidän vahvuutensa peliimme ja olemaan sillä tavoin osa peliämme. Olivat vahvuudet sitten mitä tahansa, Carlisle vastasi.

65-vuotias valmentaja on saanut jokaisen pelaajan pelaamaan taitojensa ylärajoilla uskomalla heihin. Usko ei ole ollut kivoja sanoja lehdistölle, vaan peliaikaa ja vastuuta tiukimmissa mahdollisissa paikoissa. Jokaisen taidoille on tarvetta, kun pelien vaatimukset muuttuvat.

Luottamus ja usko kantavat nyt hedelmää. Kun Oklahoma City edellisessä finaalissa nakutti kolmannen jakson ensimmäiseen pariin minuuttiin kahdeksan pistettä ja piti Indianan nollilla, peli näytti kääntyvän. Tyrmäysisku vaikutti tulevan, mutta Pacers venyi, vaan ei katkennut. Kaksi minuuttia ja Pacers johti jälleen.

Samanlaiselta selkärangan musertajalta tuntui Thunderin tähtipelaajan Jalen Williamsin kolmen pisteen heitto juuri ennen neljänneksen päätössummeria. Lyhyen tauon jälkeen päätösjakson aloitti energinen Pacers-joukkue eikä heikosta edellisneljänneksen lopusta ollut tietoakaan.

Pacers sai avausviisikkonsa ulkopuolelta kolmannessa ottelussa 49 pistettä. Thunderin vastaava lukema oli 18. Oklahoma City on peluuttanut läpi kauden laajaa rotaatiota, mutta nyt vaikuttaa siltä, ettei mitat täyttäviä roolipelaajia löydy ottelusta toiseen riittävästi.

Sattumaa tai ei, vierasjoukkue näytti väsyvän kolmannen finaalin lopussa ja sortui pallonmenetyksiin sekä esimerkiksi ohi heitettyihin vapaaheittoihin. Samaan aikaan Pacers-pelaajat prässäsivät vierasjoukkuetta koko kentällä eivätkä passivoituneet hetkeksikään.

Indiana raastoi kolmosfinaalissa niin sanottuja korkean energian suorituksia, kuten pallonriistoja ja heitontorjuntoja, vastustajaansa enemmän. Otanta on pieni, mutta Carlislen peluutus ja järkähtämätön usko pelaajistoon vaikuttaa satavan kauden viime metreillä indianalaisten laariin.

Pacersin menestystarinassa taustalla on tietenkin valtava määrä tilastoja, numeroita, taktiikkaa ja taitoa. Joukkueen supervoima on kuitenkin saada tuo kaikki kilpailijoitaan paremmin lihaksi ja vereksi kentälle. Siinä toisiin sekä itseen uskomisella on kaikkein tärkein rooli.

Thunder on edelleen suosikki voittamaan mestaruuden. Voi hyvin olla, että Pacersin lento ei riitä aivan maaliin saakka, sillä vastassa on historiallisen hyvä joukkue ja etenkin puolustus.

Sarjan lopputuloksesta huolimatta Indiana on antanut tärkeän muistutuksen siitä, millaiselle kivijalalle joukkueurheilussa tulisi rakentaa. Jokainen suoriutuu parhaiten, kun ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat antaa kaikkensa, koska heihin uskotaan.