Apu

Musiikin monitoimimies Ilkka Vainio raitistui ja selätti syövän: ”Elinan ansiosta olen hengissä” – koronakevät oli pariskunnalle pelastus

Musiikin monitoimimies Ilkka Vainio raitistui ja selätti syövän: ”Elinan ansiosta olen hengissä” – koronakevät oli pariskunnalle pelastus
Ilkka ”Ile” Vainio on ollut viisi vuotta raittiina ja selvinnyt parin vuoden takaisesta syöpäleikkauksesta. Selviytymisestään hän kiittää vaimoaan Elinaa, joka kertoo nyt, millaista on elämä Ilen, miehen kuin elohopea, kanssa.
Julkaistu: 24.8.2022

Elokuu on alkanut lempeästi. Kiire on jäänyt jonnekin moottoritielle, tai ainakin viimeistään koskenkyläläisen metsän halki kulkevan hiekkatien viimeiseen kaarteeseen.

Edessä aukeaa Pernajanlahti, ja sen edessä korkealla kalliolla, kukkulalla on punainen mökki. Sen edessä pihamaalla ja rannassa on vanhan kalastajatilan seitsemän muuta punamultarakennusta.

Mökissä vieraat ottavat vastaan Elina Vainio ja miehensä Ilkka ”Ile” Vainio.

– Istutaan hetkeksi pöytään, ennen kuin Ile esittelee teille tilukset, Elina sanoo.

Elina kattaa pöytään kalastaja Ben Henrikssonin savustamaa lohta, ruijanpallasta, salaattia ja saaristolaisleipää.

– Tämä paikka on meille koti ja henkireikä, jonka merkitys tuli oikeastaan todeksi vasta ensimmäisenä koronakeväänä.

Ruokapöydästä avautuu näkymä kesäiselle Suomenlahdelle. Vesi välkehtii ja vastarannalla näkyy metsää, joskus rannalla kuulemma vilahtaa kruunupäähirvi.

– Vastaranta on onneksi Natura-aluetta, joten sinne ei koskaan nouse yhtään mökkiä, Ile sanoo.

Elina muistelee, miten he tekivät kaupat vuonna 2015.

– Se sattui olemaan hääpäivämme eli 18. syyskuuta. Vuosien varrella paikasta on tullut koko ajan meille tärkeämpi ja olemme täällä myös talvisin. Kovassa maailmassa perusarvot, perhe, suku, ystävät ja terveys ovat ne tärkeimmät.

Kun ylimääräinen karsiutuu pois, tietää miksi elää.

– Täällä teen vielä elämäni parhaat laulut. Saan voimaa Elinasta ja luonnosta, Ile sanoo.

Rannan vanhassa vierasmajassa on hyvä henki, kuten muissakin Elinan sisustamissa Merihuvila Vainion rakennuksissa. – Vieraamme ovat kehuneet, että täällä saa parhaat unet, Ile sanoo.

"Toimeliaisuutemme kohdistuu eri asioihin, siksi liittomme toimii"

Ruokapöydässä Ilen juttu luistaa. Elina katsoo intoilevaa miestään lempeästi.

On kaikkien kaveri, tarinoita, riimejä ja ralleja pulppuava Ile. On hillitymmän oloinen, vaatetus-, sisustus- ja lifestyleyhtiöissä uransa tehnyt yrittäjä Elina. He ovat sielunkumppaneita, rakastavaisia ja toistensa parhaat ystäviä. Mutta vauhdiltaan ja luonteeltaan, kiinnostuksen aiheiltaan toistensa vastakohtia.

– Ile elää tunteella, vähemmän järjellä. Mielelläni heittäytyisin samaan rooliin. Tässä tapauksessa on kuitenkin hyvä, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Toimeliaisuutemme kohdistuu eri asioihin, siksi liittomme toimii. Määrittävin asia on, että elämä on nyt rauhallista ja seesteistä.

Elinan ja Ilen rakkaustarinan kulku on kuin elokuvasta. He tunsivat toisensa nuorina, mutta vierähti parikymmentä vuotta ennen kuin tiet uudelleen kohtasivat. Jotenkin niin oli tarkoitettu, kun tarinaa kuuntelee.

Elina ehti olla kymmenen vuotta töissä vuotta Yhdysvalloissa, Los Angelesissa ja Chicagossa. Hän meni naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa ja sai kaksi poikaa. Samaan aikaan Ile oli mennyt naimisiin Suomessa ja sai silloisen vaimonsa kanssa tytön ja pojan.

– Kun tapasimme vuonna 2007, olimme molemmat eronneet. Ajattelin vielä tuolloin, että olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa, Elina sanoo.

– Pernajanlahden vedet ovat kalaisat, ja edessä aukeaa Natura-alue, Elina ja Ile kertovat sielunmaisemastaan.

"Kun näin Elinan yleisön joukossa, rakastuin lopullisesti"

Myös Ile oli ajatellut, ettei hän enää lähde parisuhteeseen, vaikka kaverit yrittivät järjestää hänelle treffejä. Elinan kuva pyöri silti hänen mielessään.

Hän tiesi Elinan muuttaneen Suomeen ja päätti pyytää tätä Nylon Beatin kultalevytilaisuuteen, jossa juhlittiin duon comeback-levyn menestystä.

– Povitaskussani oli hopeakoru, jonka olin päättänyt antaa Elinalle. Jännitin todella tapaamista, ja kun näin hänet yleisön joukossa samana tummana kaunottarena, jonka muistin vuosien takaa, rakastuin lopullisesti. Tiesin, että hän – eikä kukaan muu – on minun musta joutseneni.

He viettivät heti viikonlopun yhdessä. Ile paistoi kotonaan Olarissa pihvit ja tarjosi alkuruokana mätimoussea.

– Kun päätimme olla yhdessä, kerroimme puolin ja toisin, mitä elämässä on tapahtunut. Mitään luurankoja ei jätetty kaappiin. En olisi uskaltanut lähteä Ilen matkaan, ellen olisi tuntenut häntä.

– Ile laittoi pöytään toinen toistaan huonomman kortin ja kertoi rehellisesti kaiken. Tiesin, ettei matka tule olemaan helpoin. Arvostan Ilen rehellisyyttä ja suoruutta. Tiesin, että hänellä on hyvä sydän ja häneen voi luottaa, Elina sanoo.

Kihloihin he menivät Pyhätunturilla seuraavana vuonna, ja sormuksiin kaiverrettiin päivämäärä 8.8.08. ”Kihlajaispappina” toimi rakas ystävä, laulaja Kari Tapio.

– Meidät vihittiin vuonna 2010 Kotkan edustalla Kukouri-linnoitussaarella. Sen jälkeen juhlimme jäänmurtaja Tarmolla, jossa Heikki S. von Hertzen soitti meille saksofonilla isäni laulun Yksinäinen saarnipuu. Se oli häävalssimme, Ile kertoo.

Hän jatkaa liikuttuneena, että jäänmurtaja symboloi kaikkien esteiden murtumista heidän rakkautensa tieltä.

Alkoholi jäi viisi vuotta sitten

Jäänmurtajia ja kovaa tahtoa, rakkautta Ilen ja Elinan liitto on vaatinutkin. Tänä vuonna on viisi vuotta siitä, kun sanoittajamestari, musiikintuottaja, kansantaiteilija Ile Vainio jätti alkoholin.

– Elinan ansiosta olen hengissä. Hän pelasti minut, Ile sanoo.

Selvänä kaikki hoituu. Se on Ilen motto nyt. Jos mies oli kosteina vuosinaan silkkaa säpinää, töitä, juhlia ja valvottuja öitä, ei vauhtia voi nytkään luonnehtia hitaanpuoleiseksi.

– Teen lauluja koko kansalle, tilauksesta sankareille, firmoille ja ystäville. Kynä kulkee ja jalka nousee, ja pääsen täältä tai työpaikaltani Viikin Viihdekeskuksesta ketterästi keikkailemaan. Olen Vainio mainio, Ile runoilee.

Raitistumispäätöksensä hän teki viisi vuotta sitten Espoonlahden kirkossa yli 700 kuulijan edessä.

– Olin keikalla Eino Grönin kanssa ja lupasin seurakunnan edessä, että nyt loppuu dokaaminen. Eikka totesi, että hän on nähnyt kahden Vainion raitistumisen, sekä isäni Juhan että minun, sanoo Ile, joka arvelee tehneensä Vainion suvun kyseenalaisen dokaamisennätyksen.

Niin erikoiselta kuin se kuulostaa, Ile ei tarvinnut raitistumiseensa katkaisuhoitoa tai terapiaa. Raittiuslupaus ei ollut myöskään mainostemppu, vaikka moni toisin kuvitteli.

– Ileä ei ole koskaan painostettu ratkaisuun, kaikki lähtee itsestä. Jokaisen on tehtävä lopettamispäätös aivan itse. Niin Ile teki ja on päätöksessään pysynyt, Elina sanoo.

– Joskus mietin, miltä maistuisi punaviini hyvän pihvin kanssa, mutta ei! Tiedän, ettei siitä seuraisi mitään tämän parempaa elämää kuin mitä nyt elän, Ile jatkaa.

Elämänmuutos johti painonpudotukseen, Ile laihtui 25 kiloa. Hän löysi vihannekset makkaran ja karkkien sijaan ja keksi, että uunissa voi tehdä ruokaa. Nyt hän on uunissa haudutettavien ruokien ”amatöörimestarikokki”.

Hän sanoo olevansa iloisen selvä, ei ikinä totisen selvä. Hän ei muiden juomiseen puutu, eikä ahdistu muiden bilettämisestä.

– Dokaaminen oli aikoinaan iloinen asia, ja ujona nuorena miehenä rohkaisin itseäni viinalla. Lopulta siitä tuli vain paha olo, eikä nousuhumalan hurmoksesta ollut enää tietoakaan.

Elina sanoo, että raitistumisen jälkeen Ileen on tullut hyvällä tavalla virtaa lisää.

– Aina hän on tehnyt valtavasti töitä, mutta värit tulivat elämään raitistumisen myötä.

Kun Ile oli raitistunut, alkoi elämä näyttää värejään ja hymyillä. Mutta eivät vastamäet siihen loppuneet.

Kolme vuotta sitten Ile kävi lääkärissä ja sai niskasärkyihinsä särkylääkkeet. Verikokeita häneltä ei tuolloin otettu, eikä muitakaan kokeita tehty.

Mutta ongelmat jatkuivat.

– Ilen huono olo paheni vuoden mittaan ja patistin häntä lääkäriin. Kun verikokeet vihdoin otettiin, hän oli jo todella huonossa kunnossa. Hemoglobiini oli 64. Saman tien hänet passitettiin Jorvin sairaalaan, Elina kertoo.

– Uskon musiikin ja ristin voimaan. Kun sairastuin syöpään, nyt jo edesmenneet rakkaat ystäväni Jope (Ruonansuu) ja Vesku (Loiri) sanoivat, ettei ole minun aikani lähteä, Ile sanoo.

Syöpäuutinen pysäytti ajan

Sitten Ile soitti ja kertoi Elinalle, että hänellä on todettu paksusuolen syöpä. Aika pysähtyi hetkeksi niille sijoilleen.

– Tieto järkytti aluksi. On yksilöllistä, miten tietoon suhtautuu, mutta me olimme lopulta aika rauhallisia. Keskityimme oleelliseen ja edessä olevaan leikkaukseen.

Ile päätti heti kertoa sairaudestaan julkisuudessa, se oli Elinan mielestä arvokas asia.

– Syöpä ei saa olla tabu ja uskon, että hänen ulostulonsa rohkaisi muita miehiä tutkimuksiin.

Kirurgien Tuula Ranta-Knuuttilan ja Antti Kivelän tekemä leikkaus meni hyvin, ja kaksi viikkoa myöhemmin saatiin helpottava tieto, ettei syöpä ollut levinnyt, eikä sytostaatteja tarvittu.

Ile oli saanut sairastuessaan ja toipilasaikanaan Elinalta paljon tukea ja rakkautta.

– Minulla oli silloinkin koko ajan rakas ihminen vierellä. En joutunut vielä täältä pois, ja minulla oli paljon hyvää elämää elettävänä, monta riimiä kirjoitettavana ja paljon lauluja tehtävänä. Yksi tärkeimmistä vielä puuttuu. Se on rakkauslaulu Elinalle.

"Elämänmuutos ja unelmat toteutuivat"

Kun Ile sai syövästä puhtaat paperit, elettiin vuotta 2020, ensimmäistä koronakevättä. Koko maa sulkeutui, tapahtumat peruttiin, ja ihmiset linnoittautuivat koteihinsa. Pelko valtasi mielet.

Silloin Elina ja Ile päättivät vaihtaa maisemaa. He muuttivat evakkoon kesäasunnolle Koskenkylään, sillä asunto Olarissa oli remontissa.

– Olin toipilas, työni olivat telakalla ja kaiken lisäksi olin menettänyt puoleksi vuodeksi ajokorttini ylinopeussakkojen takia. Pysähdys ja kiinnittyminen tänne tapahtuivat juuri oikealla hetkellä. Meille se koronakevät oli pelastus, Ile toteaa.

Elina sanoo, että toipilasaika liitti heidät lopullisesti Koskenkylään, Ilen Merihuvila Vainioksi ristimään paikkaan.

Kuljemme tiluksilla. Ilellä tarinaa riittää, ja kaikissa rakennuksissa näkyy Elinan kädenjälki ja varma sisustajan maku. On antiikkia, muistoja ja vähän mitään uutta.

– Tässä entinen navetta, sittemmin kalasavustamo. Elina on kerännyt tänne ylisille kaunista tavaraa, IIe esittelee.

Merihuvila Vainion mansikkapaikka on rannassa sijaitseva, vuonna 1943 rakennettu vierasmaja. Sinne ja saunalle johtavat jyrkät portaat. Pihapiirin yläaitan hirret ovat Myrskylästä ja vuodelta 1833, samoin entisen savusaunan hirret. Tontilla ennen sijainneesta savusaunasta kertoo yhä metsän siimeksessä oleva kivikasa, entinen kiuaskeko.

– Raivaan joka kesä metsänpohjaa, jotta se ei kasva umpeen, käsistään kätevä Elina kertoo.

Savusaunan hirret päätyivät viime vuonna rantaan rakennetun saunan seiniksi. Haapalauteet ovat tuppeen sahattua, höylättyä haapaa, Ile kertoo. Laituri ja terassi ovat jykevää, kosteutta kestävää Siperian lehtikuusta.

– Elämänmuutos ja unelmat toteutuivat. Arvostamme Ilen kanssa nyt aikaa, joka meille on annettu. Meillä on paljon yhteisiä tapahtumia, mutta molemmilla on myös oma työ, omia ystäviä. Se on mielestäni tärkeää, Elina sanoo.

Elina Vainio

  • Syntyi: 4.11.1965 Urjalassa.

  • Ammatti: yrittäjä vuodesta 2020, pitkä ura vaatetus-, sisustus- ja life- styleyhtiöissä Suomessa ja Yhdysvalloissa.

  • Perhe: puoliso Ilkka Vainio, aikuiset pojat Brandon ja Bailey edellisestä avioliitosta.

Ilkka ”Ile” Vainio

  • Syntynyt: 7.10.1960 Kotkassa.

  • Ammatti: sanoittaja, musiikkituottaja, laulaja.

  • Perhe: vaimo Elina Vainio, tytär Paloma ja poika Akseli edellisestä avioliitosta.

  • Ensi vuonna: helmikuussa 2023 mittava Ilkka Vainion 40-vuotistaiteilijajuhla- ja 60-vuotisjuhlakiertue.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »