Puheenaiheet
Apu

Ilkka Lipsanen, Danny Laulaja, musiikkineuvos. 69 vuotta, Kirkkonummi.

Ilkka Lipsanen, Danny Laulaja, musiikkineuvos. 69 vuotta, Kirkkonummi.

”Tänä päivänä rakkauteniei tiedä päämäärää eikä se pyri mihinkään.”
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Aristellen ei etene, sitä joko varoo tai puskee eteenpäin. Laulajanurani alkumetreillä olin varsin tietämätön kaikista niistä paineista ja vaaroista, mitä tiellä on. Rohkeus on menestyksen edellytys, ja tällä alalla vain yksi asia osoittautui varmaksi – muutoksen välttämättömyys. Opin jo nuorena, että kovimmat tuulet kohdistuvat korkeimpiin puihin. Menestys tuo kateutta, mutta se lisäsi kestävyyttäni. Isoäitini neuvoi, että jos yksikin ihminen on hyötynyt toimistasi, silloin tiedät, että elämäsi on onnistunut. Se antoi minulle voimaa perustaa D-Tuotanto ja auttaa muita.

Sisäisen tunteenpalon tiedostaminen on opettanut paljon. Rikkaita on kahdenlaisia, toiset keräävät eniten, toiset antavat eniten. Olen koko ikäni huomannut haluavani tähän antavien ryhmään. Se ei aina ole ollut viisasta, mutta totta se on ollut. Kilpailu on armotonta, ja siksi harva jaksaa tässä puristuksessa.

Uusiutuminen on välttämätöntä, ja elämässäni on ollut monta merkittävää muutosvaihetta. Ensimmäinen oli intohimoni ryhtyä laulajaksi, toisena tulee ryhtyminen vastuulliseksi yrittäjäksi, jonka jälkeen tuli vastuunotto 360 hengen suuruisesta henkilöstöstä. Armin mukaantulo peräti viideksitoista vuodeksi oli yksi muutoksistani. Kun lopetin vuonna 1980 show-ohjelmien kirjoittamisen ja jatkoin taas vuonna 1992, sain kokea hämmästyttävän uuden paluun. Oikeus muuttua on aina mahdollisuus etsiä ja löytää ja tavoitella suurinta: uskoa, toivoa ja rakkautta.

Kapasiteettinsa rajojen kohtaaminen on hiljentänyt ja tehnyt nöyräksi. Ensimmäisen kerran koin rajani vuonna 1968 Brasiliassa MM-laulukilpailuissa, joissa oli osaajia 50 maasta. Olen joutunut oivaltamaan kouluttamattomuuteni, osaamattomuuteni ja riittämättömyyteni niin laulajana kuin ihmisenä. Mutta hyväksyn sen, ettei kaikkea ehdi elämässään oppia. Työssäni pyrin noudattamaan kaavaa: Tutki. Suunnittele. Tee. Lähes kaikki kokonaisuudet syntyvät perustelluista pienistä ratkaisuista, niin kuin Danny-show aikoinaan, sekä suuresta työmäärästä.

Arjen iloissa tiivistyy elämän tarkoitus. Kaikkein tärkeimpiä asioita elämässäni ovat onnistuneet ihmissuhteet, lapset, rakkaus ja ystävät. Yritimme vaimoni Liisan kanssa monta vuotta muistaa, ettei bisneksiä pidä asettaa perheen ja ystävien edelle. Mutta vuodet kasvattivat tehtäviämme. Koetimme myös noudattaa seuraavaa ohjetta: Rakastakaa toisianne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi ja antakaa rakkauden olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välissä. Lopulta Liisa muutti toiselle rannalle – Ruotsiin.

Naisilta olen oppinut viisautta, kauneuden estetiikkaa, rakkauden rajattomuutta, erotiikan jumalallisuutta ja ystävyyttä. Rakkaus on kaunista ja aikuisuutta, ja se on rohkeuden laji, joka vaatii itsensä paljastamista. Kokemani jälkeen täytyy sanoa, että tänä päivänä rakkauteni ei tiedä päämäärää eikä se pyri mihinkään. Kohtaaminen on enin, mitä toivon ja mihin haluan uskoa.

Perhepiirissäni opetettiin, että parhaat ihmiset ovat kuin vettä. He hyödyttävät kaikkea eivätkä kilpaile kenenkään kanssa. Tästä oivalsin, että elämä ei ole tehtävä, suoritus eikä saavutus. Elämä on. Isäni sanoi joitakin viikkoja ennen kuolemaansa: Pyri olemaan onnellinen, siten olet viisas. Äitini kannusti ajatuksella: Ihmisen merkitys ei ole siinä, mitä hän saavuttaa, vaan siinä, mistä hän unelmoi. Vanhempani ja isovanhempani olivat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä.”

teksti Liisa Talvitie

kuva Timo Pyykkö

Julkaistu: 3.4.2012