Ilari Kotimäki sanoo, ettei ole lukenut yhtään kirjaa – Silti hänellä on oma kirjasto keskellä metsää Pihlajavedellä
Pihlajaveden Korpikirjasto muistuttaa hobittikylää, mutta isäntä Ilari Kotimäki tuhansine kirjoineen on itsekin kuin taruolento.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.
Korpikirjaston Kirjakahvion toisessa kerroksessa on ikivanhoista lattialankuista tehty pitkä pirtinpöytä. Keskellä pöytää tuoksuu vadillinen Ilari Kotimäen juuri paistamia pullia. Ikkunoista näkyy mielikuvitusta ruokkiva pihapiiri hirsirakennuksineen sekä Korpikirjasto ry:n työntekijöiden soma taukotupa. Paikalla heistä ovat pöydän ääressä tällä kertaa Juha Vejander sekä Miina ja Ismo Liimatainen. Pulla ja kahvi maistuvat kaikille.
Kotimäki itsekin istahtaa kahvipaussille. Muutama raesokerikide varisee pullan päältä ja jää kimmeltämään hänen muhkeaan partaansa.
– Aloin vuosituhannen vaihteessa olla viidenkympin tietämillä. Rupesin kaipaamaan muutosta kaupunkielämään, muistelee 73-vuotias eläkkeellä oleva kemisti päätymistään Pihlajavedelle.
Hän ei ostanut ikäkriisille tyypillisesti moottoripyörää, vaan vanhan hirsimökin Iso Korpijärven rannalta Pihlajavedeltä. Mies asui tuolloin vielä reilun sadan kilomerin päässä Jyväskylässä. Hän kaipasi erämaan rauhaa, jossa saisi mietiskellä mennyttä ja tulevaa. Hän kävi viettämässä mökillään aikaa ja nautti erämaaluonnosta, vaikka toisinaan pelkäsikin. Karhut, sudet ja petolinnut ovat tuttuja vierailijoita alueella.
– Eräänä pimeänä pakkasyönä menin ulkohuussiin. Kauhukseni ulkoa alkoi kuulua melkoista mölinää ja ryskettä. Rakennus tärisi. Lopulta minun piti vain syöksyä takaisin kotiin paleltumisvaaran takia.
