Venla Rossi on 24 vuotta nuorempi kuin miehensä Jouni K. Kemppainen, ja se johtaa välillä kiusallisiin tilanteisiin

Kun Venla Rossi ja Jouni K. Kemppainen olivat vasta alkaneet seurustella, he menivät yhdessä huonekalukauppaan ostamaan Jounille ruokapöytää. Myyjä puhui siihen malliin, että kävi kiusallisen selväksi, että tämä piti heitä isänä ja tyttärenä.

Myöhemmin kun he olivat jo naimisissa ja tulivat eräänä yönä taksilla yhteiseen kotiinsa, kuljettaja kyseli pontevasti Venlalta, oliko tämä varma siitä, että jää pois kyydistä tämän miehen kanssa.

– Nämä eivät ole maailman isoimpia asioita, mutta kyllähän ne luovat tietoisuutta, että elää suhteessa, joka ei ole norminmukainen, Jouni sanoo.

Venla on Jounia 24 vuotta nuorempi. Hän on nyt 38-vuotias ja Jouni 62-vuotias. Vaikka parisuhteet ovat nykyään moninaisempia kuin ennen, iso ikäero tuntuu olevan asia, joka herättää huomiota ja toisinaan myös paheksuntaa.

Muutama vuosi sitten Venla Rossi ja Jouni K. Kemppainen kiinnostuivat asiasta myös ammatillisesti.

Venla on freelancetoimittaja ja ravintolakriitikko, joka kirjoittaa juttuja myös Apuun. Jouni on työskennellyt pitkään toimittajana Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja myös hän on ravintolakriitikko. He alkoivat tehdä yhdessä kirjaa ikäerosta parisuhteessa. Kirjan nimeksi tuli Voi siitä olla iloakin.

Se taitaa kertoa jotakin siitä, millaisia ajatuksia iso ikäero usein herättää.

Salaattiin tulee voissa paistettuja herneitä, Snowball-melonia ja burrata-juustoa. Mutta punainen väri puuttuu, huomauttaa Jouni pariskunnan kotona Helsingin Arabianrannassa.

– Aijai, laita vähän lisää sitä marinoitua punasipulia, Venla vastaa, ja äänestä voi kuulla ripauksen huvittuneisuutta, joka kertoo, että tämän keittiön kokit jakavat jonkin yhteisen ymmärryksen.

Hyvä ruoka on molempien työ, harrastus ja intohimo, mutta yhdessä sitä tulee laitettua aika harvoin.

– Meidän rytmit ovat niin erilaiset. Venla on nopea ja tehokas, minä taas tykkään trimmata, Jouni sanoo.

Se tarkoittaa, että yleensä Venla saa ruoan valmiiksi, ennen kuin Jouni ehtii veistä nostaa.

Kirjaansa varten Venla ja Jouni haastattelivat pariakymmentä suomalaista pariskuntaa, joilla ikäero vaihteli 12 vuodesta 30 vuoteen. Nuorin kirjaan haastateltu oli 23-vuotias ja vanhin 93-vuotias.

Kaikki pariskunnat olivat omanlaisiaan, mutta oli selvää, että tietyt asiat yhdistivät heitä. Yksi oli elämäntilanne, jossa suhde sai alkunsa. Venla ja Jouni ovat tästä itsekin hyvä esimerkki.

Yhdeksän vuotta sitten Jouni oli keskellä avioeroa. Se oli kamalaa aikaa. Hän huolehti, miten elämä jatkuisi ja miten hänen silloin kuusivuotias lapsensa reagoisi tilanteeseen. Kun eron tuska alkoi helpottaa, hän tutustui Venlaan.

Venla oli tullut kesätoimittajaksi Jounin työpaikalle Helsingin Sanomien featuretoimitukseen. Kesän aikana he juttelivat töissä ehkä pari kertaa, ei sen enempää. Mutta kesän jälkeen he kohtasivat kerran ohimennen ja päätyivät sitten sattumalta samoihin juhliin. Vai oliko se sattumaa?

– Totta puhuen olin miettinyt, lähdenkö ollenkaan juhliin, mutta sitten tuli mieleen, josko se punatukkainen nainen olisi siellä, Jouni sanoo.

Kiinnostus ruokaan yhdistää Venla Rossia ja Jouni K. Kemppaista. Kahdestaan he voivat uppoutua puhumaan ruoasta.

He päätyivät juttelemaan yhdessä koko illan. Kun juhlat loppuivat, he menivät kahdestaan läheiseen baariin. Siellä tuli puheeksi myös ikä.

– Ajattelin, että oho, ei tästä kyllä tule tällaisella ikäerolla mitään vakavampaa, Venla kertoo.

Hän totesi myös, että Jouni taisi olla ikäerosta järkyttyneempi.

Tuon illan jälkeen Venla lähti työmatkalle viikoksi. Sen aikana he lähettivät toisilleen ”ehkä 500 viestiä”. Ikäero ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta.

Kun Venla ja Jouni haastattelivat muita ikäeropareja kirjaansa, he huomasivat, että usein suhde oli alkanut, kun ihmiset olivat jonkinlaisessa käymistilassa – tavallisen arkensa, rutiiniensa ja ajatustensa ulkopuolella. Niin kuin etenkin Jouni oli ollut.

– Jos olisimme tavanneet vuotta myöhemmin, en ehkä olisi uskaltanut lähteä suhteeseen niin paljon nuoremman ihmisen kanssa. Mutta tuona hetkenä olin täynnä uuden etsimisen halua, hän sanoo.

Myös Venla oli elämässään uudessa paikassa, sillä hän oli vasta vaihtanut alaa ja alkanut työskennellä toimittajana.

Ikä oli vain yksi asia toisessa. He ihastuivat ihan muihin juttuihin.

– Syöksyimme heti tosi isoihin keskusteluihin. Minkään suhteen alussa ei ollut ollut niin avointa, Jouni kertoo.

Ikäero ehkä pakottaa siihen, Venla pohtii. Koska elämäntilanteet ovat niin erilaiset, on pakko puhua, miten toinen suhtautuu vaikkapa lasten hankintaan ja tulevaisuuteen.

– Jouni oli myös tosi hauska, ja moni asia yhdisti meitä: ruokafiilistely, journalismi, kaunokirjallisuus, eläimet ja luonto ja kaikki.

Ikä on vain numero, sanotaan. Venla on tästä täysin eri mieltä. Ikä näkyy vähän kaikessa, isoissa asioissa ja pienissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tietynikäiset olisivat samanlaisia.

Isot asiat ovat esimerkiksi tällaisia: Millainen elämäntilanne ihmisellä on? Missä vaiheessa työuraa hän on? Mitä hän ajattelee terveydestä, perheestä tai vaikka kasvissyönnistä?

Arkeen vaikuttavat asiat voivat kuitenkin olla pieniä.

– Olihan se järkytys, että Jounilla on televisio, josta hän katsoo teksti-tv:tä, Venla sanoo.

Se on vähentynyt, Jouni huomauttaa, mutta kyllä, hänellä on ollut tapana katsoa Valioliigan tulokset teksti-tv:stä.

Suhde teknologiaan on asia, jossa ikäero usein näkyy. Tämä tuli esiin myös kirjan pariskuntien kokemuksissa.

– Kun Jouni kolmatta kertaa unohtaa salasanansa johonkin palveluun ja joudun olemaan it-tukena…, Venla tuskailee.

Onneksi Jounin lapsi alkaa olla sen verran osaava, että häneltäkin voi kysyä apua.

Tietenkin myös suhteen nuoremman osapuolen tavat voivat hiertää. Ehkä on kuitenkin hankalampi kritisoida asioita, joita pidetään itsestään selvinä tässä ajassa, kuin sitä, jos ei hallitse niitä.

Venlan ja Jounin mukaan parisuhteen onnistumista mitataan usein vain sillä, kuinka kauan se kestää.

Jouni asui lapsuutensa Puolangalla ja Kajaanissa. Kun hän oli lukiossa 1970-luvun lopulla, hän innostui punkista, löysi omanhenkisen porukkansa ja alkoi käydä keikoilla. Myöhemmin hän leikkasi irokeesin.

Venla ei ollut tuolloin vielä syntynyt. Hänen teinivuotensa olivat 1990-luvun lopulla Haminassa. Venla harrasti teatteria ja kuunteli Spice Girlsiä ja ”vihaisia naisia”, kuten Natalie Imbrugliaa ja Alanis Morissettea.

He ovat eri sukupolvea. Venlalle ja Jounille tällä eri ole merkitystä, ainakaan kielteistä. Tällaiset erot ovat mielenkiintoisia.

– Toisen kautta saan perspektiiviä esimerkiksi siihen, miten Suomi on muuttunut, Jouni sanoo.

Venlan ja Jounin ikäero on parisuhteessa poikkeuksellinen. He kertovat kirjassaan, että avioliitossa, jonka osapuolet ovat eri sukupuolta, ikäero on Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 3,4 vuotta. Samaa sukupuolta olevien avioliitoissa isot ikäerot ovat hieman yleisempiä.

Suurin osa suomalaisista pariutuu siis melko samanikäisen ihmisen kanssa. Venla huomauttaa, että usein parit ovat myös samasta yhteiskuntaluokasta ja etnisestä taustasta.

– Ääneen sanotaan, ettei ole väliä, onko mahdollinen kumppani sellainen tai tällainen, kunhan hän saa nauramaan. Mutta se ei vaikuta olevan totta.

Kun eräs kirjaan haastateltu nainen alkoi seurustella vanhemman miehen kanssa hieman alle 20-vuotiaana, hänen vanhempansa uhkasivat häntä lastenkodilla. Jotkut miehen tuttavat taas vihjasivat olevansa myös kiinnostuneita hänestä. Toisen haastateltavan vanhemmat eivät olleet yli kymmenen vuoden suhteen aikana koskaan tavanneet tyttärensä nuorempaa puolisoa.

Suurin osa Venlan ja Jounin läheisistä ja tutuista suhtautui heidän seurusteluunsa hyvin, mutta myös penseyttä oli.

– Jos olisin esitellyt heille miespuolisen kumppanin, reaktio olisi ollut kannustava. Mutta kun tulin nuoremman naisen kanssa, niin… Sopivaisuussäännöt eivät koskeneetkaan tämän tyyppistä suhdetta, Jouni muotoilee.

Hän arvelee, että se saattaa liittyä siihen, että ikäeroparisuhteessa on ikään kuin menty väärälle hiekkalaatikolle, viety jonkun ”sopivanikäisen” potentiaalinen kumppani.

Suuren ikäeron parisuhteisiin liittyy myös ennakkoluuloja, jotka voisi ehkä tiivistää kysymykseen, käyttääkö toinen toista hyväksi.

– On ajateltu, että mä jaagaan nuorta naista ja että Venla käyttää mua jotenkin taloudellisesti hyväksi. Ennakkoluulot syntyvät näistä kliseistä, Jouni sanoo.

Kaikenlaisissa ihmissuhteissa voi olla vallankäyttöä. On varmasti ikäerosuhteita mutta myös samanikäisten suhteita, joissa ollaan ainakin osittain seksin tai rahan takia. Kirjan parit korostivat kuitenkin muita asioita.

– Ennakkoluulot ovat enimmäkseen höpötystä, eivätkä pidä paikkaansa. Suomessa parisuhteet ovat hyvin tasa-arvoisia, Venla sanoo.

Venla ja Jouni ovat olleet yhdessä yhdeksän vuotta, niistä seitsemän naimisissa. Perheeseen kuuluu Jounin nyt 15-vuotias lapsi, joka asuu heidän kanssaan vuoroviikoin, sekä kissat Valpuri ja Hukka.

Valpuri on seurallinen tapaus ja tykkää kanniskella leluhiirtään. Nyt hiiri löytyy portaikosta. Hukka on toista maata ja häviää pian näkyvistä.

Venla ja Jouni tekevät usein molemmat töitä kotoa. Sama ammatti on heille ilo, ja he lukevat ja kommentoivat toistensa tekstejä. Kun he tapasivat, Venla ihastui myös siihen, miten Jouni kirjoittaa.

– Jounin tapa kirjoittaa, ajatella ja havainnoida oli tosi hieno. Tai siis on. Nyt mä puhun kuin sä olisit kuollut, Venla sanoo.

Niin, kuolema. Sitä Venla on ajatellut ja pelännyt tässä parisuhteessa enemmän kuin koskaan aiemmin.

– Kun aloittaa parisuhteen, on paljon suuria tunteita. Se oli ehkä yksi suuri tunne muiden joukossa, että apua, rakastan tuota ihmistä niin paljon, mitä jos se kohta kuolee.

Hän uskoo, että ikäerosuhteessa tämän pelon käsitteleminen on tavallaan väistämätöntä. Parisuhteen väliaikaisuus korostuu. Ei voi ajatella, että nyt me molemmat elämme satavuotiaiksi ja kuolemme käsi kädessä. Toisaalta kenenkään ei kannattaisi tuudittautua tällaiseen ajatteluun.

Entä sitten vanheneminen? Iän myötä on suurempi riski esimerkiksi sairastua. Jounista olisi kauheaa olla kiviriippa.

– Tietenkin olen miettinyt sitä. Ei voi tietää, millä tavalla vanhenee.

Venlan mielestä Jouni ei osaa käyttää uusia applikaatioita, Jounin mielestä hän vain käyttää niitä vähän huonommin.

Kun Venla ja Jouni ovat kahdestaan, he voivat uppoutua puhumaan ruoasta. Venlan mielestä tämänpäiväisestä lounassalaatista puuttui täyteläinen elementti. Jouni arvelee, että japanilainen togarashi-mausteseos olisi ollut toimiva lisä.

Keittiönpöydän ääressä puhutaan myös kissoista, päivän uutisista ja toisinaan yhä myös iästä. Muutama päivä sitten ruokailua maustoi filosofinen kiista siitä, tekeekö vanheneminen oikeasti ihmiselle hyvää vai ei.

Yhteinen elämä on muovannut molempia. Venlasta tuli bonusvanhempi. Jouni on oppinut puhumaan enemmän tunteistaan. Siinä nuoremmat sukupolvet ovat hänen kokemuksensa mukaan parempia.

– Oma kasvuympäristöni oli sellainen, että oli vaikea erottaa tunteita perunoista, hän sanoo.

On myös opetus, joka suuren ikäeron suhteessa tulee rysäyksellä, Venla sanoo.

– Nuorempana saattaa ajatella, että noilla viisi-kuusikymppisillä on elämä hallussa, mutta ikäerosuhteessa huomaa, että ok, ei olekaan. Kukaan ei ole sillä tavalla oikeasti aikuinen.