Eeva

Ikääntymisen taito 5/6: Suvun ketjussa



Ikääntymisen taito 5/6: Suvun ketjussa

Omilta vanhemmiltaan voi oppia paljon, mutta myös jälkeläisiltään.
Teksti Kaija Maria Junkkari ja Lari Junkkari
Kuvat Anu Ikävalko

Monelle aikuiselle lapselle tulee yllätyksenä, että siihen asti hyvinvoivat ja itsenäiset vanhemmat alkavat toden teolla vanhentua. Vanhempien turvattomuuden tunne lisääntyy ja he tarvitsevat apua.

Olin suunnitellut asuvani puolet vuodesta Italiassa heti eläkkeelle päästyäni. Sitten ilmeni, että molemmilla vanhemmillani oli dementia. Olen ainoa lapsi, joten se siitä aurinkoon muuttamisesta. Minusta tuli omaishoitaja.

Nainen, 62

Vanhemmissa tapahtunut muutos ahdistaa, onhan se askel kohti lopullista eroa. Rakkauden, surun, pelon ja riittämättömyyden tunteet täyttävät mielen.

Sisarusten välillä voi syntyä erimielisyyttä siitä, miten vastuu vanhemmista jaetaan. Kuin huomaamatta voi käydä niin, että lähinnä asuva tytär joutuu kantamaan suurimman vastuun vanhemmista.

Minulta meni pitkäksi aikaa välit poikki veljeni kanssa, koska hän pakeni vaikeasta tilanteesta vanhempiemme sairastaessa.

Nainen, 66

Vanhempien sairastuminen herättää pohtimaan heidän elämäänsä. Mitä kaikkea he ovat joutuneet kokemaan sen aikana?

Samalla oma itsetuntemus saattaa lisääntyä. Millaisen henkisen perinnön olen saanut? Mikä siinä on hyvää, mistä haluan päästä eroon?

Joskus uudenlainen ymmärrys vanhemmista tulee esiin vasta näiden kuoltua.

Tutustuin isääni vasta hänen viimeisen vuotensa aikana. Isä oli sodan käynyt mies, hiljainen ja etäinen. Kun hän sairastui, aloimme puhua monista vaietuista asioista, itkimme ja nauroimme yhdessä. Opin arvostamaan isääni aivan uudella tavalla.

Mies, 61

Ohjaaja Ingmar Bergmanilla oli vaikea suhde ankaraan isäänsä. Hän käsitteli asiaa esimerkiksi elokuvassaan Fanny ja Alexander.

Bergmanin näkemys vanhemmistaan muuttui hänen vanhetessaan. Ohjaaja puhui heistä hyvin kunnioittavasti ja alkoi viimeisinä elinvuosinaan ymmärtää heitä aivan uudella tavalla.

Kannatko omien lastesi huolia?

Vanhempien harras toive on, että lapset löytävät paikkansa maailmassa. Näin usein käykin: Opinnot sujuvat, mieluinen työpaikka löytyy ja parisuhde voi hyvin. Elämä tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia.

Läheskään aina elämä ei kuitenkaan suju toiveiden mukaan. Jälkeläisten työttömyys, päihdeongelma, ero tai työuupumus kuormittavat myös vanhempia. Tunnetaan huolta lastenlasten hyvinvoinnista.

Varsinkin äitien on vaikea kokea omassa elämässään onnellisuutta, jos lasten asiat ovat onnettomalla tolalla. Tunnetaan surua, syyllisyyttä, kiukkua ja häpeää.

Huolestuneelle vanhemmalle voi käydä niin, että hän jää tunteidensa ja ajatustensa umpikujaan. Hän saattaa eristäytyä muista ja arvioida koko elämäänsä lastensa kautta. On vaikea uskoa, että jossain vaiheessa lapset saisivat elämänsä kuntoon.

Kuuntelen töissä työkavereitteni hehkutusta menestyneistä lapsistaan ja olen hiljaa. Rakastan poikaani, mutta hänen vaikea masennuksensa ja minun suruni eivät kuulu työpaikalle.

Mies, 62

Vanhempien on kannettava vastuu omasta elämästään – niin kuin lastenkin omastaan.

Eräs äiti kertoo, kuinka hänen elämänsä muuttui paremmaksi, kun hän liittyi alko-holistien läheisille tarkoitettuun vertaistukiryhmään. Siellä hän tulee kuulluksi ja saa tukea muilta. Hän on oppinut laittamaan rajoja sille, miten tytär voi häntä kohdella: ”Suru elää minussa, mutta en anna sen määritellä koko elämääni.”

Tuoko isovanhemmuus vain onnea?

Kokemus suvun ja elämän jatkumisesta on sanoinkuvaamaton, ja lastenlasten syntymä herättää monissa ilon ja ylpeyden tunnekirjon. On myös helpottavaa, ettei itse tarvitse olla päävastuussa pienokaisista.

Olen valtavan onnellinen kolmesta lapsenlapsestamme. Vien heitä harrastuksiin ja ulkomaanmatkoille. Iloitsen heistä enemmän kuin omista lapsistani.

Nainen, 68

Joskus käy niin, että etenkin mummit suorastaan kaappaavat lastenlapsensa. Psykoterapeutti Jaana Pajunen puhuu meduusa-isovanhemmista. Nämä auttavat esimerkiksi taloudellisesti mutta samalla tarraavat lastensa elämään kuin meduusa. He saattavat myös suosia yhden lapsensa perhettä muita enemmän.

Isovanhemmuus voi myös herättää ristiriitaisia tunteita.

En olisi uskonut, että ihanat lastenlapset voivat olla niin rasittavia. Lapset perheineen tulevat kylään koko viikonlopuksi, enkä enää jaksaisi heidän aiheuttamaansa melua ja epäjärjestystä.

Nainen, 67

Niitäkin isovanhempia on, jotka antavat alusta asti ymmärtää, etteivät ole valmiita hoitamaan lastenlapsiaan. He ovat iloisia jälkikasvusta, mutta eivät muuta omaa elämäänsä heidän takiaan.

Pajunen puhuu pissismummoista ja prätkäukeista. Isovanhemmuus muistuttaa heitä ikävällä tavalla vanhuudesta ja elämän rajallisuudesta. Mummi ja ukki saattavat alkaa elää kuin viimeistä päivää.

Kiitäjä-isovanhemmat haluavat antaa työlle enemmän aikaa. Myös monet mielenkiintoiset harrastukset ja matkustaminen vievät mennessään.

Jos isovanhemmat eivät ole lastensa ja lastenlastensa tukena missään vaiheessa, he saattavat puolestaan jäädä vanhuudessa yksin. Joskus taas isovanhemmat menettävät yhteyden lastenlapsiinsa näiden vanhempien eron myötä.

Kun poikani erosi, tapaan enää harvoin 3- ja 5-vuotiaita lapsenlapsiani. Ikävä on suunnaton.

Nainen, 61

Mitä sukusi kertoo sinusta?

Suvun kanssa seurustelu ei ole pakollista vaan oma valinta. Tutkijat puhuvat sanattomasta sopimuksesta, jonka mukaan sukupolvien kuuluu olla itsenäisiä ja toisen elämään saa tulla vain pyydettäessä. Toisistaan pitävät sukulaiset taas heimoistuvat, seurustelevat keskenään ja yrittävät asua kohtalaisen lähellä toisiaan.

Suvun ristiriitoja on vaikeaa ottaa esille, koska pelätään välien lopullista rikkoutumista. Toisaalta ei ole viisasta yrittää sietää loputtomasti sellaista, johon liittyy ahdistusta ja surua. Mitä tulehtuneempi tilanne on, sitä pienemmin askelin on edettävä.

Vaikeat lähisuhteet antavat mahdollisuuden itsetutkisteluun. Ketkä ovat minulle tärkeitä sukulaisia ja miksi? Keitä välttelen ja mistä syystä? Mitä suhteita en voi muuttaa paremmiksi, vaikka kuinka yritän?

Ihmiselämän helppous ja vaikeus, rikkaus ja rujous paljastuvat erityisesti sukulaisuussuhteissa. Ne toimivat peileinä, joiden kautta näemme oman arvomaailmamme, asenteemme ja ihmiskäsityksemme. ●

Julkaistu: 5.11.2018