Sari Hujanen, 58, uskoo, että ikä on pelkkää plussaa töissä – ”Vanhempana ajattelu ei ole niin minäkeskeistä”

Sari Hujanen ajatteli nuorena, ettei kulttuuri­alalle aikova tarvitse lainkaan oikeaa ammattia. Häneltä julkaistiin jo parikymppisenä lastenkirja. Sen jälkeen hän opiskeli vaihtoehto­koulussa ensin laulua ja myöhemmin hierontaa. Tie vei lopulta klassisen hieronnan opintoihin, joista Hujanen valmistui 35-vuotiaana.

– Aloin miettiä jo tuoreena yrit­täjänä nelikymppisenä, mitä tehdä myöhemmin. Hieronta on fyysinen työ ja näin vanhemmista kol­legoista, että se rikkoo ihmisen.

Viisikymppisenä Hujanen päätti vaihtaa alaa. Hän valitsi sosiaali­alan. Hierojana hän oli nauttinut ihmisten kanssa keskustelusta. Sosiaalialalla Hujanen arveli voivansa hyödyntää myös kulttuurialan kokemustaan.

Hujanen valmistui sosionomiksi 56-vuotiaana vuonna 2023. Hän uskoi työllistyvänsä nopeasti päivätyöhön johonkin sotealan hankkeeseen, järjestöön tai yhdistykseen, sillä opintojen alussa töitä oli ollut tarjolla paljon. Suhdanne oli kuitenkin muuttunut. Hujanen pääsi kymmeneen työhaastatteluun, mutta ei tullut valituksi.

Rekrytoijat vakuuttivat, ettei kyse ollut iästä. Se oli helppo uskoa, sillä myös moni haastattelija oli Hujasta vanhempi.

– Koen ikäni vain plussana. ­Vanhempana ajattelu ei ole niin minäkeskeistä, vaan on hiljaista ­tietoa elämästä ja muista ihmisistä.

Loppuvuodesta 2024 Hujanen sai määräaikaisen työpaikan Sylvia-kodista, joka tarjoaa erityistä tukea tarvitseville asumispalveluita ja työ- ja päivätoimintaa. Kesällä hän pääsi vakituiseksi ohjaajaksi vasta perustettuun nuorten aikuisten asumisyksikköön.

Opinnotkin jatkuvat.

– Nyt opiskelen ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Pystyn yhdistämään opintoja työhöni ja luovaan osaamiseeni. ●