Ihosyövät yleistyvät rajusti
Terveys ja hyvinvointi
Ihosyövät yleistyvät rajusti
Liiallinen UV-säteily altistaa ihosyöville. Epäilyttävät ihomuutokset on syytä saada ajoissa lääkärin arvioitavaksi, ja auringon alla kannattaa muistaa maltti.
Julkaistu 28.3.2016
Apu

Iholla on hyvä muisti. Se taltioi saamansa UV-säteilyn määrän. Vuosikymmenten altistuksen jälkeen iholle tulee niin sanotusti mitta täyteen, ja säteilyn haitat saattavat ilmetä aurinkokeratoosina, joka on okasolusyövän esiaste, tyvisolusyöpänä tai melanoomana.

Melanoomassa ihon palamishistorialla on ratkaiseva merkitys, kun taas muissa ihosyövissä pitkäaikainen altistus on vaikuttava tekijä. Joskus ahkera auringonpalvoja voi saada koko potin aurinkokeratoosista melanoomaan.

Ihosyöpäaltistukselle ovat herkempiä vaaleaihoiset sekä ulkona auringossa työskentelevät tai harrastavat.

– Jos iholle ilmestyy muutos, jonka luonteesta ei ole varma ja joka ei parane perusvoiteella, on viisainta varata aika lääkärille. Yleislääkäreiden on vaikea tunnistaa ihosyöpää, mutta he osaavat lähettää epäilyttävät tapaukset erikoislääkärin konsultaatioon, sanoo ihotautien erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Tomi Leivo Mehiläinen Ympyrätalosta.

Hänen mukaansa pahanlaatuisten ihomuutosten kirjo on niin valtava, että niiden tunnistamiseen on vaikea antaa muuta kattavaa ohjetta.

Joskus ihosyövät löytyvät sattumalta jonkin muun tutkimuksen yhteydessä, kun ihotautilääkärin harjaantunut haukankatse löytää iholta muutoksen, johon potilas ei ole itse kiinnittänyt huomiota.

– Nämä tilanteet palkitsevat aina. Aikainen diagnoosi takaa kevyemmän hoidon, ja ennuste pysyy parempana kuin jos muutos on saanut kasvaa rauhassa pidempään.

Aurinkokeratoosia voi sanoa kansantaudiksi. Sen aiheuttamat ihomuutokset – hilseilevät, karheat, karstaiset tai punaiset laikut – ilmestyvät niille alueille, jotka ovat elämänkaaren aikana saaneet eniten aurinkoaltistusta, kuten kasvoihin.

– Pitkä altistusaika vaikuttaa siihen, että aurinkokeratoosimuutokset tulevat esiin pääsääntöisesti 40. ikävuoden jälkeen, Leivo sanoo.

Vaikka aurinkokeratoosi on yleinen, sitä ei juuri tunneta. Usein siitä kuullaan ensi kertaa lääkärissä.

Aurinkokeratoosin yleisin hoitomuoto on nestetyppijäädytyshoito, joka voidaan antaa jo ensi käynnillä ihotautilääkärin luona. Lääkäri ruiskuttaa spraypulloa muistuttavalla laitteella ihomuutokseen -196-asteista nestetyppeä, joka jäädyttää ihon pinnan. Jos kyseessä on pinnallinen tyvisolusyöpä, jäädytykseen tarvitaan runsaampi annos nestetyppeä.

Jäädytyksen jälkeen iho käy läpi punoitus-, turvotus-, rakkula- ja rupivaiheet. Kun rupi paranee, jälki on yleensä siisti. Joskus alue saattaa jäädä aavistuksen vaaleammaksi kuin muu iho. Vaihtoehtoisesti aurinkokeratoosiin voidaan käyttää lääkevoidehoitoja.

Aurinkokeratoosi on syytä hoitaa ajoissa, sillä se on okasolusyövän esiaste.

– On kuitenkin mahdotonta ennustaa, mikä aurinkokeratooseista muuttuu ajan mittaan okasolusyöväksi ja kuinka nopeaa kasvu on. Siksi varmin tapa on hoitaa kaikki aurinkokeratoosit.

Okasolusyöpä löydetään yleensä yli 50-vuotiailta, ja tyypillisin potilas on yli 70-vuotias. Kasvot, ylävartalo ja kämmenselät ovat okasolusyövän tyyppipaikkoja.

Okasolusyöpä todetaan yleensä paikallisena, jolloin sen ennuste on hyvä. Jos syövän hoito viivästyy, se voi levitä läheisiin imusolmukkeisiin. Okasolusyöpä poistetaan aina leikkauksella.

Basaliooma eli tyvisolusyöpä on monimuotoinen ja okasolusyöpää huomattavasti yleisempi. Sen ominta aluetta ovat kasvot ja vartalo, ja sairastuneiden ikäjakauma on samassa linjassa muiden ihosyöpien kanssa.

Tarkkaa ja luotettavaa tietoa uusien basalioomatapausten määrästä ei ole, sillä Syöpärekisterillä ja patologian laboratorioilla on erilaiset koodauskäytännöt. Tämän lisäksi osa tyvisolusyövistä hoidetaan ihotautilääkärin vastaanotolla kliinisen diagnoosin perusteella.

– Hyvin karkea arvio on 20 000 uutta tyvisolusyöpää vuosittain. Samalla ihmisellä voi olla useita basalioomia. Minulla on potilas, jolla on niitä noin 20, Leivo kertoo.

Todennäköisesti puolella potilaista, joilla on todettu yksi tyvisolusyöpä, todetaan seuraavan kolmen vuoden aikana yksi tai useampi uusi syöpätapaus. Kumulatiivinen auringon vaikutus ratkaisee tulevaisuuden: mitä vähemmän aurinkoa vastedes saa, sen parempi on tyvisolusyövän ennuste.

Tyvisolusyöpä kasvaa yleensä hitaasti, eikä se lähes koskaan lähetä etäpesäkkeitä. Sen sijaan se voi aiheuttaa merkittävää paikallista kudostuhoa. Yleisin tyvisolutyypeistä on nodulaarinen basaliooma.

Pinnallisen basaliooman voi jäädyttää, hoitaa imikimodia sisältävällä lääkevoiteella tai leikata.

Kaikkien ihosyöpien ennustetaan lisääntyvän rajusti UV-säteilylle altistuneen väestön ikääntyessä. Sekä ennaltaehkäisyyn että jälkihoitoon pätee sama ohje mahdollisimman hyvästä aurinkosuojauksesta.

– Ensimmäiseksi voisi hankkia leveälierisen hatun. Lippalakki ei suojaa juuri muuta kuin otsaa ja kaljua päälakea. Miesten kannattaa tuoda leveälierinen hattu matkatuliaisena tai tilata netistä, Leivo neuvoo.

Syytä on käyttää myös aurinkolaseja, joissa on UVA- ja UVB-suojat, korkeiden suojakertoimien aurinkorasvoja ja paahteelta suojaavia vaatteita.

– Minulla on tapana sanoa vastaanotolla nuorille auringonahmijattarille: muista, että vaalea iho on kaunis ja rusketus on lähinnä valovaurion merkki. Sitä paitsi aurinko vanhentaa ihoa.

Lopputulos on aina arvovalinta.

Terve suhde aurinkoon vaatii tiedostamista ja vaivannäköä. Auringosta saa kuitenkin nauttia. Ilman sen valohoitoa meidän olisi tukala elää.

Melanooma on ihosyövistä vaarallisin. Sen salakavaluus perustuu kykyyn lähettää etäpesäkkeitä jo varhaisessa vaiheessa.

– Vaikka melanooma löytyy usein paikallisena tai se on levinnyt vain lähi-imusolmukkeisiin, sen uusiutumisriski jatkuu pitkään, sanoo syöpätautien erikoislääkäri Tuomo Alanko Docrates Syöpäsairaalasta.

Riskiä voidaan arvioida esimerkiksi kasvaimen syvyyskasvun perusteella: syvälle tunkeutuneet tapaukset ovat hanakampia uusiutumaan.

– Melanooman uusiutumisriski on aina arvoitus. Se pystyy säilymään elimistössä piilevänä pitkään, ennen kuin se jostain syystä aktivoituu ja muodostaa etäpesäkkeitä. Laukaiseva tekijä voi olla melanoomasoluihin kehittyvä mutaatio tai potilaan elimistössä oleva tekijä.

Vuonna 2013 melanoomaan sairastui 1 427 henkilöä. Samana vuonna tautiin menehtyi reilut 200 potilasta, kun etäpesäkkeet ottivat lopulta vallan. Melanoomaa esiintyy lähes yhtä paljon miehillä ja naisilla, mutta melanoomaan menehtyneissä miehiä oli kaksinkertainen määrä naisiin verrattuna.

– Näyttää siltä, että miehet eivät seuraa ihomuutoksiaan yhtä tarkasti kuin naiset. Melanooma saa kasvussaan etumatkaa, jos muutoksia tullaan näyttämään lääkärille myöhään.

Syöpäjärjestöjen mukaan melanoomat lisääntyvät kymmenen vuoden kuluessa 60 prosentilla. Lapsuudessa ja nuoruudessa palaminen on erityisen haitallista. Luomimuutokset ilmenevät useiden vuosikymmenten päästä, usein eläkeiän kynnyksellä ja sen jälkeen.

Alanko myöntää, että kansalaisten valistuneisuus on parantunut, kiitos viestinnän, joka on tuonut UV-säteilyn ja auringossa palamisen vaarat tunnetuksi. Toinen juttu on, millä tavalla tieto vaikuttaa yksilön toimintaan. Ruskeaksi paahtuneen ihon ihannointi ei ole tyystin kadonnut.

Suuri osa melanoomista olisi ehkäistävissä hyvällä suojauksella ja järkevillä auringonottotavoilla. Auringossa kannattaa olla erityisen varovainen, jos iho on pisamainen, ruskettuu hitaasti ja palaa herkästi. Myös melanooman esiintyminen suvussa tai runsasluomisuus ovat riskejä.

Melanoomat ilmestyvät yleensä ihoalueille, jotka ovat kylpeneet eniten auringossa: naisilla käsivarsiin ja sääriin, miehillä vartaloon. Melanooma voi kuitenkin joskus syntyä myös täysin auringolta piilossa olevalle alueelle, vaikkapa korvakäytävään.

Yleissääntö on, että lääkäriin kannattaa mennä näyttämään muutaman kuukauden aikana ilmestynyttä epäsymmetristä ja reunoistaan epätarkkaa luomea. Toinen tarkastusta vaativa tapaus on vanha luomi, joka alkaa muuttaa muotoaan tai väriään lyhyessä ajassa tai jonka päälle kasvaa rupi.

Melanooman hoito alkaa leikkauksella, joka on lähes aina kaksivaiheinen. Ensin poistetaan luomimainen ihomuutos, ja mikäli patologiset tutkimukset varmistavat näytteen pahanlaatuiseksi, kirurgi tekee laajemman uusintaleikkauksen.

Melanoomakasvaimen syvyys sanelee, kuinka laajalti ihoa poistetaan ja otetaanko vartijaimusolmukkeesta biopsianäyte. Näyte kertoo, onko kasvain levinnyt muihin imusolmukkeisiin. Jos näin on, kirurgi poistaa useita imusolmukkeita kerralla.

Hoitojen kehitys on edennyt vahvasti kahdella alueella, täsmälääkkeissä ja immunologisissa hoidoissa.

Noin puolella melanoomaa sairastavista on geenimuutos, johon täsmälääkkeet purevat. Etäpesäkkeitä lähettävän melanooman hoidossa nämä pari kolme täsmälääkettä ovat tuoneet toivoa monelle potilaalle.

– Täsmälääkkeillä saavutetaan hyvä vaste, mutta se kestää useimmiten vain rajallisen ajan. Immunologisten lääkkeiden sivuvaikutuksena elimistö voi aktivoitua hyökkäämään myös omia elimiään vastaan. Tästä seuraa esimerkiksi suolisto- tai maksatulehduksia.

Onneksi suurin osa melanoomista diagnosoidaan pinnallisina ja hyväennusteisina, jolloin ainoaksi hoitotoimenpiteeksi jää leikkaus.

Korkean uusiutumisriskin kasvaimissa saatetaan käyttää liitännäishoitona interferonia. Joissain yksittäistapauksissa annetaan solunsalpaajia ja sädehoitoa, joista jälkimmäinen voi tulla kyseeseen laajalle imusolmukkeisiin levinneissä kasvaimissa.

Teksti Riitta Heimonen

Kommentoi »