Apu

Ihmiskaupan uhri kertoo tarinansa – yhteiskunnallinen merkittävyys ja elokuvalliset ansiot eivät kohtaa


Arvostelu: Takaisin valoon on dramatisoitu dokumenttielokuva suomalaisesta naisesta, joka kaapattiin Tunisiaan. Se kertoo järkyttyvän ja tärkeän tarinan mutta on elokuvana lattea. Elokuvan ensi-ilta on perjantaina 19. lokakuuta.

Arto Halosen tuoretta dokumenttielokuvaa Takaisin valoon on pidetty visusti vakan alla. Sen markkinointi käynnistyy nyt Euroopan ihmiskaupan vastaisena päivänä, ja ensi-ilta on heti perjantaina 19. lokakuuta.

Takaisin valoon kertoo Tunisiaan myyntitavaraksi kaapatusta Marissa Jaakolasta, joka onnistui lopulta pakenemaan takaisin Suomeen. Jaakola kertoo, kuinka julma rikollinen houkutteli hänet mukaansa Tunisiaan naamioiduttuaan huolellisesti kansainvälisen lakiasiaintoimiston edustajaksi, joka palkkaa muka Jaakolan töihin firmaan.

Elokuvassa Jaakola sekä muut tapauksessa tiiviisti mukana olleet kertovat haastattelusessioissa, miten tapahtumat etenivät. Kertojaäänet on kuvitettu dramatisoiduilla kohtauksilla, joissa todelliset henkilöt on korvattu näyttelijöillä. Ohjaaja Halonen on tunnettu dokumentaristi jo ennestään teoksilla, joista mahdollisesti tunnetuimmat ovat Sinivalkoinen valhe ja Valkoinen raivo.

Dramatisoiduissa osuuksissa Marissa Jaakolaa näyttelee Stella Kylä-Liuhala. Kuva: Joonas Pulkkanen.

Takaisin valoon on hankalin mahdollinen elokuva arvioida yleispätevästi. Sen taustalla oleva tositarina ja sen yhteiskunnallinen merkittävyys eroavat vahvasti sen elokuvataiteellisista ansioista.

Jos Takaisin valoon olisi tavanomainen fiktiivinen elokuva, se ei jättäisi minkäänlaista vaikutusta. Ihmisen kärsimystä heijastavat tehokeinot ovat kliseisiä, eikä elokuva vie katsojaa mukanaan maailmaan, jossa se tapahtuu. Dokumenttinakin se on toteutettu vanhahtavasti ja geneerisesti, sillä se koostuu näytellyistä kohtauksista, joiden päälle on liimattu puhuvia päitä toimimaan kertojina ja muistuttamaan, että tapahtumat ovat todellisia.

Sen ilmaisu on toteutettu mahdollisimman diskreettinä. Esimerkiksi raiskaustilanteista vihjaillaan ainoastaan yksittäisillä kuvilla, joissa hahmo avaa housunnappinsa. Vaikka tapahtumia näytellään katsojalle kertomisen tueksi, rajuimmat kohtaukset on pidetty suuntaa antavan abstrakteina. Ohjaaja tuntuu suojelevan kohdehenkilöään traumojen avaamiselta, mikä inhimillisenä tekona on erittäin ymmärrettävä. Se kuitenkin saa katsojan kyseenalaistamaan koko toteutustavan, joka elokuvalle on valittu.

Tosielämän Marissa Jaakola käsittelee traumaansa taideterapian avulla.

Elokuvan taustalla oleva tarina on kuitenkin äärimmäisen tärkeä. Takaisin valoon -teoksen yhteiskunnallinen merkittävyys on täysin peräisin itse tarinasta – ei sen kerrontatavasta. Se kertoo yhtäältä yhden ihmisen kärsimyksistä mutta toisaalta välittää myös tärkeän viestin siitä, kuinka vaikeaa kansainvälinen yhteistyö on, kun suvereenien valtioiden loputtomasta byrokratiasta huolimatta toisen lainvalvonta on niin korruptoitunutta, ettei järjestelmästä ole apua. Se paljastaa myös kaikkien muiden järkyttävien osatekijöiden lisäksi sen, kuinka heikko oikeus- ja talousturva jopa suomalaisella ihmisellä on, jos hän joutuu kansainvälisen kaappauksen ja petoksen uhriksi.

Vaikka elokuva ei ole ilmaisultaan mitenkään poikkeuksellinen tai erityisen taitavasti tehty, se kannatta siitä huolimatta nähdä jo pelkän aiheensa takia.

★★

Julkaistu: 18.10.2018