Mondo

Ihana loma Karibian syleilyssä: Dominikaaninen tasavalta on suomalaisten suosikkeja, ja syystä

Ihana loma Karibian syleilyssä: Dominikaaninen tasavalta on suomalaisten suosikkeja, ja syystä
Silkinpehmeitä hiekkarantoja. Ympäri vuoden lämpöiset päivät. Paljon hauskoja aktiviteetteja. Ei ihme, että Dominikaaninen tasavalta houkuttaa yhä useampia suomalaisiakin lomailijoita.
Julkaistu: 21.10.2020

Tyyni, turkoosi vesi läikehtii auringossa veden kovertamien kalliomuodostelmien välissä. Näky on kaunis ja kauhistuttava.

Jyrkät kiviseinämät ympäröivät kapeaa laguunia, ja pudotusta alas on vajaat kahdeksan metriä. Tuonne pitäisi uskaltaa hypätä. Oppaamme, 27-vuotias Frantony, vakuuttaa, että kaikki on turvallista, ja toivottaa sen jälkeen virnistäen perään ”nähdään huomenna!”.

Loikan jälkeen pintaan tullessa meitä jo naurattaa. Tämähän on hauskaa!

Olemme Damajaguan vesiputouksilla kokeilemassa yhtä Dominikaanisen tasavallan elämyksistä: luonnon vesipuistoa, jossa oppaan ohjauksella hypitään vesiputouksista alas ja lasketaan vesiliukumäkeä kallionkouruista. Aika ajoin jännitykseen saa helpotusta rauhallisella uinnilla kanjonissa hitaasti virtaavassa vedessä.

Dominikaaninen tasavalta on tunnettu all inclusive -hotelleistaan ja valkohiekkaisista paratiisirannoistaan, mutta maan maisemissa voi kokea myös laajan skaalan erilaisia luonto­elämyksiä ja aktiviteetteja. Cascadingiksi nimetyn vesi­putoushyppelyn lisäksi tarjolla on ainakin ratsastus­retkiä, vuoristopyöräilyä, sukellusta ja koskenlaskua.

Maa sijaitsee Karibialla Hispaniolan saarella, jonka läntinen puoli kuuluu Haitille. Damajaguan putoukset ovat saaren pohjoisrannikolla lähellä Puerto Plataa, joka on Punta Canan lisäksi toinen saaren suosituimmista hotellikeskittymistä.

Puerto Platan keskus­aukion Parque Independencian ympärillä voi ihailla restauroituja viktoriaanisia rakennuksia.

Puerto Plata on noin 150 000 asukkaan kaupunki, jossa voi aistia myös paikallista tunnelmaa. Keskusaukio Parque Independencian ympärillä on värikkäitä viktoriaanisia rakennuksia, ravintoloita ja kahviloita. Joka paikassa päristelee motoconchoja, kevyitä moottoripyöriä, jotka toimivat myös takseina. Niillä kuuluu ajaa lujaa ja ilman kypärää, ja ne ovatkin maan onnettomuusalttein liikkumistapa. Parempi vaihtoehto on paikallisbussi, guagua.

Francisco De la Cruz myy kasviksia Puerto Platan torilla.

Köysiradan tasainen hurina sekoittuu lintujen ääniin, kun parin sadan metrin korkeudessa kulkeva vaunu etenee kohti vuoren huippua. Vihreä seinämä kohoaa suoraan edessä, ja alas rehevään viidakkoon katsoessa huimaa.

Nousemme köysiradalla Isabel de Torres -vuorelle, joka on kiinnostava päiväretkikohde Puerto Platasta. Huipulta avautuu komea näkymä kaupunkiin, ja vuorelle kannattaa tulla aamulla aikaisin, jotta pilvet eivät ehdi väliin. Vuorella voi tehdä mukavan kävelyn kasvitieteellisessä puutarhassa, ihaillen kukkivia tulppaanipuita, kahvipensaita ja kahdeksaatoista erilaista palmulajia.

Köysiradalla pääsee vajaan kolmen kilometrin matkan Isabel de Torres -vuoren huipulle.

Kristoffer Kolumbus purjehti Puerto Plataan toisella löytöretkellään vuonna 1493. Tarinan mukaan hän nimesi paikan hopeiseksi satamaksi viereisen vuoren kimaltavan pilvipeitteen ansiosta. Toinen versio kertoo, että Kolumbuksesta meri täällä kimmelsi auringossa kuin hopeakolikot. Nykyään satamassa kiiltävät myös ­kansainväliset ­risteilyalukset, kun ne tuovat tuhansittain matkailijoita.

Kun Kolumbus saapui Hispaniolan saarelle, sen taínoiksi kutsuttu alkuperäiskansa toivotti hänet tervetulleeksi lahjoin. Kolumbus kuitenkin vastasi tähän nimittämällä saaren Espanjan kruunun omaisuudeksi ja orjuuttamalla taínot pakkotyöhön. Sadassa vuodessa suurin osa väestä oli tapettu tai muuten kuollut, ja 1503 saarelle alettiin tuoda orjia Afrikasta. Nykyisen Dominikaanisen tasavallan aluetta hallitsivat Espanjan jälkeen vielä Ranska, Haiti ja Yhdysvallat.

Saaren historian vaikutteet näkyvät lähes jokaisessa asiassa ruokakulttuurista musiikkiin. Otetaan esimerkiksi kansallismusiikki merenguen yleisimmät soittimet: afrikkalaistaustainen tambora-rumpu, saksalaisten kaup­piaiden tuoma haitari ja alkuperäiskansa taínoilta tullut, ison säilyke­tölkin näköinen güira, jota soitetaan pikku kepillä.

Matkailijan on Dominikaanisessa tasavallassa käytännössä mahdotonta olla kuulematta merengueta, ja ennen kuin hän huomaakaan, hänet on myös vedetty tanssilattialle. Synkästä historiasta huolimatta arki on täynnä hymyä, naurua, kovaäänistä musiikkia ja tanssia.

Merengue-musiikki ja Dominikaanisen tasavallan tanssi­kulttuuri on listattu Unescon maailman­perintö­listalle.

Rento elämänasenne ilmenee konkreettisesti paikallisessa aikamääreessä: saarella puhutaan dominikaanisesta minuutista, jonka kesto on määrittelijästä riippuen 75–120 sekuntia. Dominikaanisia minuutteja voi kuluttaa vaikkapa Puerto ­Platan lähellä sijaitsevassa Cabaretessa, joka on tunnettu maan surffauspääkaupunkina.

Sen rannalla on tyylikkäitä baareja, joihin voi unohtua nauttimaan juomaansa. Jos surffaus ei innosta, voi katsella purjelautailijoiden leijoja taivaanrannassa.

Suurin osa matkailijoista tulee tänne nauttimaan hotellielämän helppoudesta, auringosta ja rannoista.

Punta Canan hotellialue on saanut nimensä paikallisen palmulajin mukaan. Täällä on halutessaan helppo viettää lomaa edes poistumatta kauemmas. Alueella riittää isoja resortteja, jotka muistuttavat jo pientä kylää ravintoloineen, baareineen, kauppoineen ja uima-altaineen.

Punta Canan helmi on Juanillon ranta. Sen baari Little John sopii täydellisesti lomapäivän viettoon. Välittömässä läheisyydessä ei ole muita hotelleja, ja merestä ja baarin antimista saa nauttia rauhassa: ranta sijaitsee Cap Cana -resortissa. Sisään pääsyn ehto on 20 dollarin kulutus, joka täyttyy helposti, sillä hinnat ovat melko lailla Suomen tasoa.

Palmunlehvät kahisevat yllä, kun makaamme aurinko­tuolissa ja juomme pillillä kookosvettä suoraan pähkinästä. Tarjoilija tulee kysymään, halkaistaanko kookospähkinä, jotta voimme syödä myös hedelmälihan. Se maistuu makean­mehevältä, kuin kiinteältä kookosmaidolta. Edessä lainehtii meri, ja valkoinen hiekka heijastaa palmunlehviin epä­todellisen värin. On kuin joku olisi laittanut koko näkymään liian voimakkaan instagram-filtterin. Tämä on suorastaan naurettavan ihanaa!

Omatoimimatkailijalle voi tulla yllätyksenä, että moni ranta ja käyntikohde etenkin Punta Canassa sijaitsee suljettujen porttien takana. Alueille on vaikea päästä ilman resortin ranneketta tai ainakin autoa. Sisäänpääsyä saattaa joutua neuvottelemaan portilla ja mahdollisesti hankkimaan erillisen pääsyluvan portin lippukioskista. Motoconcholla liikkuvilla paikallisilla ei ole porttien taakse juuri asiaa.

Maassa onkin oikeastaan kaksi erilaista arkea, suurten hotellien lomaolot ja paikallisten elämä.

Punta Canan alueen viimeinen helppopääsyinen, rauhallinen ranta on surffareiden suosima Playa Macao. Sillä on vain keltaiseksi maalattu rantabaari, surffikoulu, pehmeää hiekkaa ja palmuja. Rannalle ollaan kuitenkin rakentamassa 18-kerroksista hotellia, jonka on määrä avautua vuonna 2021, ja lisää on suunnitteilla.

Michael Clive Hudson myy jäätelöä Playa Macaolla.

Kiinnostava käyntikohde Punta Canassa on luonnon­suojelualue Ojos Indigenas. Siellä voi patikoinnin lisäksi uida ­kirkasvetisissä laguuneissa, joita taínot ovat kutsuneet silmiksi. Suurimmassa luonnonaltaassa on kävijöitä kuhinaksi asti, mutta muutaman minuutin matkan päässä on pienempi laguuni, jonne harva jaksaa kävellä.

Ojos Indigenas -luonnonsuojelualueen turkoosit laguunit ovat unohtumaton uintikokemus.

Iltapäivän aurinko paistaa suoraan silmiin, ja koko näky avautuu vasta laskeutuessa muutaman portaan alas laguuniin. Rehevän kirkkaanvihreä saniaiskasvusto riippuu alas vesirajaan ja heijastuu vedestä. Yllä kaartuu palmuja, ja vesi on niin kirkasta, että pohjaan näkee vaivatta. Voiko tämän hienompaa uimahetkeä ollakaan?

”Ottakaa yksi vihannes ja pistelkää siihen reikiä. Ei hätää, saatte kyllä maistaa kaikkea. Tämä on family style cooking, kaikki valmistavat yhden vihanneksen ja lopuksi kaikki jaetaan”, opastaa kokki Cristian Baez.

Meneillään on kokkauskurssi Le Sivory -hotellissa Punta Canassa. Rannalle palmujen alle on tuotu pöytä, jossa opettelemme valmistamaan punanapsijaa kookoskastikkeessa samalla kun ihailemme rantaan iskeytyviä aaltoja.

Tökimme grillivartailla reikiä vihanneksiin, jotka laitetaan kokonaisina hiilille. Punanapsijat saavat päälleen kastikkeen, jota kokki-Christian kutsuu picaduraksi: selleriä, sipulia, vihreää paprikaa ja korianteria. Koko komeus kääritään folioon, viimeistellään kirsikkatomaateilla ja kookosmaidolla ja asetellaan grilliin. Kun saamme annokset, ruoka maistuu taivaalliselta.

Vaikka ollaan saarella, kalaa täällä syödään lähinnä rannikolla. Tyypillinen ruoka on riisiä, papuja ja lihaa. Se on niin yleinen, että sitä kutsutaan nimellä la bandera dominicana, Dominikaanisen tasavallan lippu. Trooppisia hedelmiä taas käytetään niin tuoreina, mehuissa kuin lämpimissä ruuissa.

Playa Grande on parin kilometrin mittainen ranta, jolta voi löytää niin omaa rauhaa kuin paikallisten suosimia kohtia ruokakojuineen.

Kaupungin äänet vaimentuvat, ja muurien ympäröimä hämärä sisäpiha tarjoaa helpotusta iltapäivän paahtavaan helteeseen. Hetken kuluttua pöytään saapuu jäähileinen chinola- eli passiohedelmämargarita.

La Alpargatería on tunnelmallinen kahvila-baari. Se kätkeytyy sisäpihan rauhaan, käsintehtyjä espadrillo-kenkiä myyvän kenkäkaupan takaosaan. Paikka on Dominikaanisen tasavallan pääkaupungin Santo Domingon siirtomaa-­aikaisessa keskustassa, zona colonialissa.

”Tämä on ehdottomasti paras alue Santo Domingossa. Rakennuksia on restauroitu, ja tämä on kaupungin ainoa alue, jossa voi liikkua kävellen”, kertovat La Alpargaterían omistajat Ricardo Fernández ja César Garcia. ”Alueessa yhdistyvät trooppinen karibialainen ja moderni kansainvälinen fiilis. Ihmiset ovat iloisia, on tanssia ja railakasta musiikkia.”

Ricardo Fernández (vas.) ja César Garcia pyörittävät La Alpargatería -kenkä­kauppaa ja kahvilaa.

Vähintään yksi päivä Dominikaanisen tasavallan reissusta kannattaa omistaa Santo Domingolle. Se on uuden maailman vanhin eurooppalaisten asuttama kaupunki: Kristoffer Kolumbuksen veli Bartolomeo perusti sen vuonna 1496.

Santo Domingon keskustan ottaa helposti haltuun päivässä. Myöhäiskeskiaikaisten kivitalojen keskellä Parque Colón -puistossa pauhaa merengue, ja ryhmä miehiä pelaa keskittyneesti dominoa. Kaduilla riittää kahviloita ja baareja. Puiston reunalla sijaitsee näyttävä Catedral Primada de América, tällä maailmanlaidalla ainutlaatuinen goottilainen katedraali.

Museoksi muutetussa Alcázar de Colón -palatsissa Santo Domingossa voi tutustua Kolumbuksen ajan historiaan.

Ranta- ja kaupunkielämysten ohessa saari tarjoaa luontoretkiä. Esimerkiksi Samanán niemimaalta pääsee katamaraanilla merelliseen Los Haitises -kansallispuistoon.

Vajaan tunnin merimatkan jälkeen moottori sammutetaan, ja vene lipuu korkeiden karstikallioiden välissä. Kaksi fregatti­lintua levittelee kalliolla siipiään pöyhkeillen, ja parvi pelikaaneja on vallannut leposijakseen vanhoja puupölkkyjä.

Erilaiset merilinnut pitävät majaa Los Haitises -kansallispuiston korkeilla kallioilla.

Aikoinaan merirosvojen piilopaikkana ollut Los Haitises on toiminut muassa Jurassic Park- ja Pirates of the Caribbean -elokuvien kuvauspaikkoina. Kieltämättä on helppo kuvitella näkevänsä kapteeni Jack Sparrow esimerkiksi taínojen vanhassa rituaalipaikassa, hiekkapohjaisessa luolassa, jonka kivenkolosta pilkottaa merivesi.

Kallioiden ja luolien lisäksi puistossa voi nähdä laajoja mangrovesuoalueita, jotka toimivat lintujen pesimäpaikkoina ja luonnon suojamuureina eroosiota vastaan. Puistoon voi tutustua veneretkillä, jotka lähtevät Samanán tai Sabana de la Marin satamasta, tai kajakilla oppaan kanssa.

Los Haitises -kansallispuiston mangrovesuot toimivat tärkeinä merieläinten ja lintujen pesimäpaikkoina

Samanán alue on maan vehreintä seutua mutta vaikeammin saavutettavissa kuin Puerto Plata ja Punta Cana. Siksi matkailu on Samanássa hiljaisempaa. Täällä voi yhä nähdä kanojen kuljeskelevan vapaana pihoilla ja muuleja käytettävän normaaleina kulkuvälineinä. Pienet talot koreilevat karibialaisittain kirkkaan keltaisina, pastellinsinisinä ja vaaleanpunaisina. Tasaisin väliajoin vastaan tulee colmado, kulmakioski, joka toimii baarina ja kohtaamispaikkana.

Elokuvien lisäksi täällä on tietysti kuvattu mainoksia. Veneemme rantautuu Cayo Levantadolle, joka tunnetaan myös Bacardi-saarena siellä kuvattujen rommimainosten mukaan. Jalat uppoavat valkoiseen hiekkaan, rannan lämpimässä vedessä voisi kellua loputtomiin. Kauempana kalastajat kokevat päivän saalista ja pari pelikaania tuijottaa heidän venettään herkeämättä.

Pelikaanipariskunta sukii höyheniään Los Haitisesin kansallispuistossa.

Cayo Levantadon ainoa majoitus on tyylikäs Bahia Principe -hotelli, jolla on oma ranta. Toisella puolella saarta on hieno yleinen uimaranta, jossa useimmat veneretket Los Haitises -kansallispuistossa pysähtyvät. Päivällä rannalla onkin ruuhkaa, mutta iltapäivällä hiljenee. Illalla saarella saa nauttia omasta rauhasta. Vietämme täällä yhden yön, ja lähtiessämme rannassa tulee vastaan kyltti: You are now leaving paradise. Kuinka totta.

Kalastajat kokevat verkkoja Cayo Levantadon edustalla.

Matkan viimeisenä päivänä ajamme minibussilla takaisin kohti Puerto Platan lentokenttää. Pysähdymme tauolle Naguan lähellä Playa Poza de Bojolossa. Rannalla vaikuttaa siltä, että joka ikinen lähialueen asukas on tullut viettämään sunnuntai-iltapäiväänsä juuri tänne.

Rantahiekalle on kannettu muovituoleja ja pöytiä, aurinko­varjoja ja kylmälaukkuja. Hieman kauemmaksi pysäköityjen autojen katoilla on jättikaiuttimia, joista pauhaavat letkeät merenguen rytmit. Rantavedessä kelluu ja istuskelee lapsia ja aikuisia.

Hotellikompleksit eivät ole ehtineet tänne asti. Nämä dominikaaniset minuutit painuvat meihin syvälle.

Dominikaaninen tasavalta

Matka

Dominikaaniseen tasavaltaan ovat myyneet pakettimatkoja ainakin Aurinkomatkat, Tjäreborg, TUI, Aventura ja Apollomatkat.

Viikon matkan hinnat talvikaudella alkaen noin 1 050 euroa/hlö.

Finnair on lentänyt reittilentoja Puerto Plataan ja Punta Canaan joulu–maaliskuussa (suorat lennot alkaen noin 700 euroa.).

Majoitus

Suurin osa kävijöistä majoittuu valmismatkalla resortissa, mutta omatoimisille löytyy vaihtoehtoja. Turvallisuus kannattaa ottaa huomioon aluetta ja majoitusta valitessa, esimerkiksi varkauksien varalta. Airbnb ja muut vuokrauspalvelut ovat usein edullisempia kuin resortit, mutta sesongin ulkopuolella resorteista saa tarjouksia.

Paras aika

Huippusesongit ovat joulu–helmi­kuussa ja heinä–elokuussa. Lämmintä maassa on ympäri vuoden, mutta syys–lokakuussa sataa toisinaan ja on olemassa pieni hurrikaanienkin mahdollisuus. Jos haluaa välttää ruuhkia ja säästää kuluissa, maalis–toukokuu voi olla otollisinta aikaa.

Ruoka

Moni matkailija syö vain lomaresorttinsa ravintoloissa, mutta kannattaa kokeilla muitakin ruoka­paikkoja. Ne ovat turistialueilla kohtalaisen hintavia, pikkukaupungeissa edullisempia.

Kookoksella maustetut kala, katka­ravut ja riisi ovat yleisiä herkkuja. Karamellisoidut banaanit ovat pääruuan lisuke, vaikka niitä tekisi mieli syödä jälkiruokana.

Karibian tapaan rommia on tarjolla joka puolella. Kannattaa maistaa paikallista erikoisuutta, mamajuanaa, jonka nimestä ei pidä tehdä vääriä johtopäätöksiä. Se on shottina tarjoiltava rommi­cocktail, jota nimitetään myös maan omaksi viagraksi. Mamajuana on yhdistelmä rommia, viiniä, hunajaa, yrttejä ja puun kuorta. Juoma maistuu etäisesti glögiltä.

Kommentoi »