Ice Cage toi amerikkalaisen meiningin suomalaiseen kamppailu-urheiluun – “Nykyaikaisessa huomiotaloudessa nämä ovat ne realiteetit, joilla asioita myydään“

Viime vuoden marraskuussa tubettaja Jake Paul ja nyrkkeilylegenda Mike Tyson kohtasivat nyrkkeilykehässä. 27-vuotias Paul voitti selkeästi yli 30 vuotta vanhemman vastustajansa. Tapahtumaa seurattiin tarkalla silmällä ympäri maailmaa.

Mitä Amerikassa edellä, sitä Suomessa perässä. Toukokuussa järjestetyn kamppailutapahtuman Ice Cage 4:n vetonaulana ollut ottelu oli luotu lähes täysin samalla kaavalla kuin Paulin ja Tysonin kohtaaminen. Toisella puolella kehää oli vihattu sosiaalisen median vaikuttaja Joni “Stagala” Takala ja toisessa kulmassa entinen rikollinen ja vapaaottelija Mika “Immu” Ilmén. Ikäeroa suomalaisella kaksikolla on myös kolme vuosikymmentä.

Ice Cage 4 täytti 8 000 katsojaa vetävän Helsingin jäähallin. Moni tuli katsomaan toivoen, että “vanhan liiton konna” Ilmén löisi Takalan kanveesiin. Toisin kuitenkin kävi, sillä nuori somevaikuttaja tyrmäsi vastustajansa jo ensimmäisen erän alussa. Yleisö ei päässyt juhlimaan Ilménin voittoa, mutta saivat illalta jotain ihan muuta. Ennen illan päättävää kohuottelua areenalla nähtiin oikeasti laadukasta kamppailu-urheilua.

Kehässä käytiin yhteensä 12 ottelua, lajeina nyrkkeily, potkunyrkkeily, thainyrkkeily ja vapaaottelu. Nimekkäimpinä toisistaan mittaa ottivat vapaaottelijat Makwan Amirkhani ja Joni Salovaara sekä Theo Kolehmainen ja Hama Dara. Yleensä vapaaottelua ja kamppailu-urheilua seuraa pitkälti vain lajiniilot. Julkkisten väliset ottelut ovat niitä, jotka tuovat uusia silmäpareja seuraamaan tapahtumia.

Kamppailu-urheilu on osannut taitavasti hyödyntää sosiaalisen median voiman. Yhä useampi kamppailija brändää itseään entistä taitavammin ja päästää ihmiset lähelle arkeaan. Harjoittelua, elämää ja kaikkea sitä, mikä ihmisiä kiinnostaa. Kun urheilijat ovat kiinnostavia, lajin pariin ja tapahtumia seuraamaan rantautuu enemmän ihmisiä.

Samaa mieltä on kamppailu-urheilun ja erityisesti vapaaottelun asiantuntija Jaakko Dahlbacka. Hänen mielestään kamppailulajien ja vapaaottelun viime aikoina kokema noste on pitkälti sosiaalisen median ja Ice Cagen ansiota.

– Näytösnyrkkeilymatsilla myytiin jäähalli täyteen, mutta kyllä siitä vapaaottelukin suuresti hyötyy, koska se on siellä sivutuotteena, Dahlbacka pohtii.

Ice Cage 4 on kerännyt kritiikkiä siitä, että Takalalle annettiin näkyvyyttä. Alun perin Takala nousi julkisuuteen väittämällä, että naiset ovat itse aiheuttaneet sen, jos heidät raiskataan. Dahlbackan mukaan äänen antaminen Takalan kaltaiselle ihmiselle on urheiluhengen ja hyvien tapojen vastaista, vaikka toiveena olisikin, että hänet hakattaisiin kehässä.

– Takalan arvot ovat kaukana omista arvoistani ja mistään muistakaan hyvistä arvoista.

– Nykyaikaisessa huomiotaloudessa nämä ovat ne realiteetit, joilla asioita myydään. Harmittaa, mutta jos urheilu siitä hyötyy, se on tietenkin hienoa.

8 000 henkilön yleisö on suomalaisessa kamppailu-urheilumaailmassa todella paljon ja harvinaista. Reilu vuosi sitten järjestetty Ice Cage 2 veti jo 2 500 katsojaa, mikä oli enemmän kuin missään vastaavassa tapahtumassa kahdeksaan vuoteen. Ilman kohumatsia. Kiinnostusta kamppailu-urheiluun siis on myös ilman julkkisotteluita, mutta Ilmén vastaan Takala nosti katsojaluvut uusiin sfääreihin. Seuraava tehtävä on saada katsojat kiinnostumaan kamppailu-urheilusta laajemmin ja jatkamaan sen seuraamista.

– Loputtomasti katsojille ei voi tarjoilla kohumatseja. Seuraava askel on saada huomio siirrettyä oikeaan urheiluun, virallisiin ja tasaisiin otteluihin.

Dahlbacka kertoo, että tarvitaan säännöllisiä tapahtumia, jotta mielenkiinto saadaan pidettyä yllä.

– “Kummeliotteluiden” rinnalla täytyy ajaa sisään oikeita ottelijoita ja totuttaa katsojat siihen, millaista homma oikeasti maailman huipulla on.

Kamppailu-urheilulla on Suomessa pitkät perinteet, mutta lähinnä nyrkkeilyn ja painin kautta. Makwan Amirkhani on viimeisin suomalainen, joka on yltänyt vapaaottelumaailman huipulle, UFC:hen. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina oleellisesti.

Nykyään Suomesta löytyy monta lahjakasta vapaaottelijaa, jotka saatetaan tulevaisuudessa nähdä jopa UFC:ssä. Dahlbacka nostaa esiin Abdul Husseinin, Omar Tugarevin ja Omran Chaabanin.

– He ovat tällä hetkellä lähimpänä. Kaikki he ovat jo merinoituneita ammattilaisia.

Erityisesti Dahlbacka hehkuttaa juuri ammattilaisdebyyttinsä tehnyttä poikkeuksellisen menestynyttä amatöörivapaaottelijaa, 20-vuotiasta Sani Brännforsia. Nuoren lupauksen uraa seurattiin hiljattain Yle Areenan dokumenttisarjassa, Sani – Voittamaton.

– Sekä urheilijana että ihmisenä aivan valioluokkaa. Vain taivas on rajana siinä, mitä Sanista tulee, Dahlbacka kehuu.

Ice Cage 5 järjestetään syyskuussa Turussa. Osa ottelupareista on julkistettu jo, mutta ei kaikkia. Jää nähtäväksi, otetaanko vetonaulaksi taas kohuottelu vai annetaanko oikeasti laadukkaan urheilun puhua puolestaan.