Hyvien festarien pomo: joka kevät Johanna Eurakoski kutsuu maailman kylään Helsinkiin
Aina toukokuun lopulla Helsingissä juhlitaan isossa festivaalissa eri maiden kulttuureja. Johanna Eurakoski päättää tiiminsä kanssa, mitä.
Yksi varma kesän merkki Helsingissä on, kun Maailma kylässä -festivaali täyttää toukokuun lopussa Suvilahden kaikkialta maailmasta tulevalla musiikilla, katutaiteella ja puheella – siis kaikilla meidän maailmamme väreillä. Ohjelmapäällikkö, kulttuurituottaja Johanna Eurakoski on ollut festarien toiminnassa mukana jo 20 vuotta.
Hänen ammatinvalintaansa helpottivat nuoruuden opiskeluajat Kuubassa. Eurakoski opiskeli vuosituhannen vaihteessa Havannan yliopistossa espanjaa ja teki kulttuurituotannon opinnäytetyön.
”Ne kolme ja puoli kuukautta avasivat ymmärrystäni paljon”, hän kertoo työnantajansa, suomalaisten kehitysjärjestöjen kattoyhdistyksen Fingon, tiloissa Helsingissä.
”Opin Kuubassa paljon onnellisuudesta. Raha helpottaa, mutta ei tee onnelliseksi. Löysin itseni tilanteista, joissa jouduin luottamaan paikallisiin ihmisiin, eikä minulla ole heistä kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Ihmisten välittömyys ja avuliaisuus teki vaikutuksen, vaikka heillä ei aina ollut kaikkea mitä he tarvitsivat. Kuuba oli juuri silloin avautunut maailmalle, joten sain olla mukana historiallisessa aikakaudessa.”
Havanna on Kuubassa ykköspaikka yöelämän ja muun kuhinan suhteen, ja sen lähistöllä on hienoja rantoja. Eurakosken suosikkeihin kaupungissa lukeutuu Callejón de Hamelin kuja, joka tunnetaan vaikuttavasta taiteilija Salvador Gonzáles Escalonan luomasta afrokuubalaisesta yhteisötaideprojektista.
Koko alue on täynnä värikkäitä muraaleja ja veistoksia, jotka on valmistettu kierrätystavarasta. Sunnuntaisin kuja puhkeaa rumbaan ja muuhun tanssiin.
Helsinkiläisestä taustastaan huolimatta Eurakoski tunsi Kuubassa olonsa kotoisammaksi maaseudulla. Hän rakasti erityisesti Trinidadin pikkukaupunkia, jossa hän haastatteli kuvataiteilijoita residenssiprojektia varten. Eurakosken muita suosikkipaikkoja maassa ovat muun muassa Viñalesin alue, joka tarjoaa henkeäsalpaavia maisemia tupakkapeltojen keskellä, sekä ekologinen kylä Las Terrazas, jossa on luontopolkuja, vesiputouksia ja maalaistunnelmaa.
Maailma kylässä -festivaaleilla on tarjolla yhteensä yli 60 ohjelmanumeroa. Tänä keväänä (24.-25. toukokuuta) tapahtuma täyttää 30 vuotta, ja teemana on rauha.
”Festivaalin kokoaminen on eräänlainen palapeli, jota kokoamaan tarvitaan iso joukko ihmisiä”, Eurakoski kuvailee. ”Se ei ole kaupallinen tapahtuma vaan festivaali, jolla on missio. Haluamme innostaa ihmisiä toimintaan oikeudenmukaisen maailman puolesta. Siihen keräämme 850 000 euron budjetin.”
Festivaaleilla kuullaan paljon musiikkia eri maista, mutta kun sitä aiemmin kutsuttiin maailmanmusiikiksi, nyt termiä pidetään vanhentuneena, kolonialistisena. Kaikki musiikki on maailmanmusiikkia, hän selittää, musiikkia on ihan kaikkialla, eikä sitä voi pakottaa lokeroihin. Humppa on ”maailmanmusiikkia” siinä missä ghanalainen agbadza.
”Tänä keväänä Maailma kylässä -festareilla kuullaan esimerkiksi sudanilaismuusikon ja palestiinalaisen hiphop-ryhmän musiikkia.”
Festarit avaa rauhankonsertti, jossa esiintyy myös paljon kotimaisia muusikoita Samuli Putrosta lähtien. Tarkoitus on saada ihmiset sekä nauttimaan musiikista että pysähtymään hetkeksi ja kenties myös lahjoittamaan rahaa toimintavaikeuksissa sinnitteleville järjestöille.
Mitä tärppejä Eurakoski nostaisi tapahtumasta esiin?
”Ohjelmapäällikkönä kaikki on minusta tietenkin aivan sairaan hienoa”, hän vastaa nauraen. ”Mutta esimerkkinä voi poimia vaikka Ruotsissa asuvan sudanilaismuusikon Ebo Krdumin, jonka kappaleiden teema on usein rauha ja Sudanin tilanne. Olen ylpeä myös siitä, että meillä esiintyy palestiinalainen hiphop-ryhmä DAM. Syyrian-ranskalaisen Sarāb-yhtyeen musiikki on jännä sekoitus jazzia ja rockia.”
Eurakoski iloitsee myös siitä, että aavikoitumista vastustavan YK-järjestön UNCCD:n hyvän tahdon lähettiläs Inna Modja saapuu pitämään innostavan puheenvuoron. Tärkeää on myös lastenohjelma.
Johanna Eurakoski kuuntelee itse musiikkia laajalti, mutta erityisen lähellä hänen sydäntään on lattarimusiikki: kuubalainen son, bossa nova, afrorumba ja timba. Festivaalin kokoamiseen hän saa ideoita suurelta avustajien joukolta sekä vuosittain eri paikassa järjestettävältä Womex-festivaalilta. Ensi vuonna se pidetään Tampereella.
Minne eri maiden perinnemusiikista kiinnostuneen ihmisen kannattaisi matkailla?
”Tuo on aika laaja kysymys”, Eurakoski sanoo ja nauraa. ”Yksi hyvä vinkki on eri puolilla maailmaa järjestettävä WOMAD-festivaali, joka kokoaa kaikenlaisia muusikoita ympäri maailmaa. Kiinnostava on myös Marokossa järjestettävä Visa For Music, joka tuo yhteen Afrikan ja Lähi-idän nykymusiikin esittäjiä ja muita alan ammattilaisia. Kunpa joskus pääsisin sinne!”
Myös rockfestareilla, kuten Tallinn Music Weekissä, Tanskan Roskildessa ja Unkarin Szigetissä, on paljon kiinnostavaa musiikkia kaikkialla maailmalta.
”Kaikkien ei tarvitse nousta barrikadeille paremman maailman puolesta, mutta jokainen voi vaikuttaa arjessaan vähän.”
Kun Maailma kylässä -festivaalilla on missio, mikä se on? Monikulttuurisuuden edistäminenkö? Eurakoski pitää ”monikulttuurisuutta” ongelmallisena ja eriarvoistavana sanana. Hän puhuu mieluummin moninaisuudesta, joka pitää sisällään valtavan joukon asioita: kielet, kulttuuritaustat, sukupuolet, rajoitteet ja kaikki muutkin asiat, joiden takia ihminen voi kuulua vähemmistöön. Myös köyhyys sulkee ihmisiä pois valtavirrasta, vaikka köyhiä ei voi määritellä vähemmistöksi.
Eurakosken mukaan festivaalin tavoite on luoda paikka, jossa eri taustoista tulevat ihmiset voivat kohdata toisensa avoimesti ja vailla pelkoa. Tarkoitus on oppia ymmärtämään, että olemme kaikki pohjimmaltamme hyvin samanlaisia. Sama sydän pumppaa jokaisen rinnassa.
”Nykyään meille syötetään retoriikkaa, jossa rakennetaan me vastaan he -asetelmaa”, hän harmittelee. ”Ymmärrän, että monia huolettaa maailman tilanne, mutta tarjotut helpot ratkaisut eivät usein ole ratkaisuja ollenkaan. Eikä sekään ole hyvästä, että leikataan tukea järjestöiltä, jotka toimivat yhteiskuntarauhan säilyttämisen puolesta. Vieläpä tällaisessa maailmantilanteessa!”
Tärkeintä on olla lamaantumatta, Eurakoski ajattelee. Kaikkien ei tarvitse nousta barrikadeille paremman maailman puolesta, mutta jokainen voi vaikuttaa arjessaan. Tavalliset toimet ovat hyvä tapa aloittaa – voi vaikka kysyä naapurilta tarvitseeko tämä apua kaupassa käymisessä. Tai hymyillä bussissa tuntemattomille ihmisille.
Eurakoski kasvoi opettajaperheessä, jossa matkoja tehtiin lähinnä ruotsinlaivoilla ja rantakohteisiin. Aikuisena hän teki äitinsä kanssa rohkeampia matkoja, joista repäisevin oli reissu Gambiaan.
Erityisen kasvattavaksi hän koki ystäviensä kanssa ylioppilaskirjoitusten jälkeen tekemänsä matkan. Sillä mentiin halpalennolla Lontooseen ja palattiin muun muassa Brysselin, Amsterdamin, Berliinin ja Pohjoismaiden kautta takaisin. Reissu oli kasvattava, koska se tehtiin vielä aikana ennen kännyköitä. Itse täytyi pitää huolta, että rahat riittivät ja yöksi oli majapaikka tiedossa.
Vanhemmiten häntä on alkanut ahdistaa se, kuinka varsinkin lentomatkailu kuormittaa ympäristöä ja massaturismi tärvelee monia paikkoja. Mutta toisaalta maata pitkin pystyy nykyisin matkustamaan vaikka minne, ja reissut ovat ikimuistoisia, kun niiden eteen täytyy tehdä vähän työtä. Perheensä kanssa Eurakoski on viime vuosina harrastanut staycation-lomia muun muassa Espoon saaristossa ja Virossa.
”Sekin riittää, jos lähtee Porvooseen päiväksi”, hän sanoo. ”Voi kävellä vanhassakaupungissa, istua ihanassa kahvilassa ja palata illaksi takaisin kotiin. Matkailun ei tarvitse olla suurisuuntaista, jotta siitä voi nauttia.”
