Nämä ovat sinun hautajaisesi. Haukon hiukan henkeä. Istun silmät suljettuna ja annan rauhallisen naisäänen johdattaa minut läpi oman muistotilaisuuteni. 

Ajattele ihmisiä, joista välität eniten. He astuvat yksi kerrallaan lausumaan muistosanansa arkkusi ääreen. Mitä he sanovat?

Ääni nauhalla on yhdysvaltalainen karismakouluttaja Olivia Fox Cabane, joka myy monelle lohdullista sanomaa. Cabanen mukaan karisma ei ole mystinen, harvoille langennut lahja, vaan taito, jota voi treenata. Cabane on kehittänyt harjoitteita, joiden avulla voi muuttua muiden silmissä kiinnostavammaksi, luotettavammaksi, karismaattisemmaksi tyypiksi.

Cabanen kirja The Charisma Myth (2012) on myyntimenestys. Hän on luennoinut aiheesta huippuyliopistoissa Harvardista Stanfordiin ja kouluttanut työntekijöitä mm. Googlella ja YK:ssa.

Cabanen opeille on kysyntää, sillä nykyisin työelämässä pärjäävät karismaattiset huoneentäyttäjät, eikö niin? Hiljaiset introvertit tönitään sivuun, kun kunnianhimoiset, itsestään ääntä pitävät uraleijonat ruoskivat itsensä ja toisensa tehtävästä toiseen. 

No, näkeehän näitä. Mutta ehkä ajatus on turhan mustavalkoinen kuva työmarkkinoista – ja karismasta. Huoneen voi täyttää hiljaakin, eikä karismaattisin aina ole eniten äänessä. Ryhmän todellinen mielipidejohtaja paljastuu harvoin ensisilmäyksellä.

Karismassa ei olekaan kyse siitä, kuka pitää parhaan puheen. Karismassa on kyse läsnäolosta ja lämmöstä, Olivia Fox Cabane väittää. Ja hetken hautajaisistani toivuttuani olen valmis myöntämään, että hän on oikeassa.

Valta pukee harvoja, mutta niitä, joita se pukee, joiden hartioille se ikään kuin istuu, yhdistävät juuri nämä: läsnäolo ja lämpö.

Läsnäolo tarkoittaa, että on valmis kuuntelemaan muita, kiinnostunut muista ja ainutlaatuisesta tilanteesta ympärillään – jopa valmis reagoimaan muuttuvan tilanteen tai muiden mielipiteiden mukaan. Lämpö tarkoittaa myötätuntoa. Että suhtautuu muihin armollisesti, ajattelee tapaamistaan ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

Cabanen mukaan karismaattisen ihmisen tulee suhtautua lämmöllä ja armolla myös itseensä. Sitä harjoitellaan makaaberilla hautajaisleikillä. 

Armollista suhtautumista muihin voi treenata näin: Kuvittele kaikille kohtaamillesi ihmisille selkään pienet enkelinsiivet.

Myös karismagurua kohtaan on oltava armollinen ja nähtävä viisaus rivien välissä. Sillä siellä se on.

Pohdin kahta pomoani. Toinen oli klassinen huoneentäyttäjä, vetoava puhuja. Menestyjän näköinen. Toinen oli paljon arkisempi, vetäytyvämpi – mutta myös lämpimämpi ja läsnä. Ensimmäiselle ei olisi tullut mieleenkään puhua yksityisasioista, toinen oli tunnettu työyhteisön itkumuurina. Arvaa kumpaa seuraisin.

Tai kahta työkaveriani. Toinen oli palaverien puheenvuoromestari, kaiken pisteliäs kommentoija ja mielestään myös verraton koomikko. Toinen istui hiljaa takarivissä ja osoitti tukensa hienovireisin elein ja kritiikkinsä hyvin kysymyksin. Kuitenkin hän oli tiimin todellinen mielipidejohtaja – luultavasti äänekkäämmän tapauksen tätä edes tajuamatta.

Todellinen karisma ei herätä vain ihailua, vaan syvempää luottamusta. Halun seurata.

Kova karisma on heikompaa kuin pehmeä. Jos todella haluaa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, kannattaa opetella puhumisen sijaan kuuntelemaan.

Tuntuuko hankalalta? Voimme treenata muutamalla yksinkertaisella harjoitteella. Sulje silmäsi. ■

210 | Toukokuu 2014