”Parantajien” puheisiin heidän hoitojensa tehosta kannattaa suhtautua varauksella – Erityisesti hypnoosiin liittyy ylilyöntejä

Valvotun terveydenhuollon ulkopuolelta kantautuu välillä merkillisiä tarinoita siitä, kuinka poikkeuksellisen hienoja tuloksia saavutetaan tietyn henkilön vastaanotolla vaikeidenkin häiriöiden kuten riippuvuuksien tai syömishäiriöiden hoidoissa. Kertoja on yleensä palveluntarjoaja itse. Ero siihen, mitä hoitomuodon vaikuttavuudesta tiedetään tutkimuksen valossa, voi olla huima.

Ilmiölle on useita helposti ymmärrettäviä syitä, jotka yhdessä selittävät sen. Ensinnäkin on laajalti osoitettu, että potilaat keskimäärin raportoivat terapeutilleen paremman hoitotuloksen kuin neutraalille kolmannelle taholle. Sellainen kohteliaisuus voi liittyä hoidon tarjoajan vilpittömään intoon yhtä lailla kuin haluun irrottautua ilman enempiä selityksiä epämiellyttäväksi koetusta hoitosuhteesta. Tavoite, esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen, raportoidaan saavutetuksi, jotta tilanteesta päästäisiin irti.

Lisäksi yksikseen toimiva ”parantaja” ei tosiasiallisesti pysty seuraamaan hoitotuloksen kestävyyttä eikä sitä, miten jälkikäteiseen hoitotuloskyselyyn vastanneet ovat valikoituneet. Osa tulkitsee onnistumiseksi sen, ettei potilas tarvittaessa palaa vastaanotolle, vaikka kehotettu on.

Tosiasiassa eritoten riippuvuuksiin ja painonhallinnan ongelmiin liittyy valitettavan paljon syyllisyyden- ja häpeäntunteita, jotka tekevät omalla nimellä omalle terapeutille annetut vastaukset epäluotettaviksi.

Käsitystä itse tarjotun hoidon paremmuudesta voi tukea myös se, että vastaanotolle luonnollisesti valikoituu muihin hoitomuotoihin pettyneitä. Lääkitykseen reagoimaton masennuspotilas hakeutuu psykoterapiaan, ja psykoterapiaan pettynyt potilas taas lääkehoitoon. Kun hänen tilansa kohenee, saattaa syntyä illuusio jommankumman hoidon yleispätevästä paremmuudesta. Erityisesti riippuvuuksien hoidossa lopputulosta ennustaa ratkaisevasti myös potilaan motivaatio. Jos henki on lähes konkreettisesti katkolla vaikkapa tupakoinnin vuoksi, on motivaatio toista luokkaa kuin silloin, kun omainen moittii pahaa tapaa.

Erityisen ylilyövää mainontaa tai piilomainontaa harrastavat esimerkiksi toimijat, jotka markkinoivat hypnoosia ilman terveydenhuoltoammattia. Lääkäreille hypnoosi on Suomessa ollut 1880-luvulta alkaen yksi keino muiden joukossa, ja siihen kohdistetut odotukset ovat systemaattiseen tutkimukseen perustuvia ja maltillisia. Siihen reagoivien sairauksien ja oireiden kirjo ei ole järin laaja, ja sillä pitäisi hoitaa vain sellaisia tiloja, jotka hoitaja tuntee, ja joita hän osaa hoitaa muillakin tavoilla.

Tupakka- ja tulevaisuudessa enenevästi myös nikotiiniriippuvuus on kansanterveydellisesti suuri kysymys. Tarvittaisiin vakavasti otettavaa tutkimusta esimerkiksi hypnoosin soveltamisesta sen hoitamisessa. Se edellyttää suurta hoitoryhmää ja verrokkiryhmää, joka saisi osakseen saman tuntimäärän vaikkapa ryhmämuotoista terveysvalistusta. Kahden vuoden seurannassa tupakoimattomuus varmistettaisiin laboratoriokokein.