Sehän on vain pukeutumiskysymys, on ollut standardi vastaus, kun olen päivitellyt kotimaan kovia pakkasia. Sitähän se elämä meille naisille aina on – pukeutumiskysymys. Silti sopeutuminen kuivaan, liki 30 asteen pakkaseen vaatii vakavia mentaaliharjoituksia ennen kotimaanmatkaa.

Kesällä minua ei Brysselissä pidättele mikään, mutta Keski-Euroopan leudot talvet ovat tehneet tehtävänsä. Kovat pakkaskelit puistattavat. Kukaan ei kadehdi elämää Belgiassa ilmojen vuoksi. Yleinen kommentti on, että siellähän sataa aina.

Belgia kuuluu Golfvirran vaikutusalueeseen, joten vettä sataa tasaisesti, lähes 200 päivänä vuodessa. Mutta onko se huono asia, jos vastineeksi saadaan talvi, jonka keskilämpötila on +7 astetta?

Kun olin pikkutyttö, talvet olivat kunnollisia, paljon lunta ja kovat pakkaset. Eikä hiihtolenkki rapeassa 30 asteen pakkasessa tuntunut miltään. Jossakin vaiheessa 80-luvun lopulla Etelä-Suomen talvet muuttuivat vetisiksi ja vähälumisiksi. Pitäisikö nyt kiittää ilmastonmuutosta, että olemme saaneet takaisin kunnon vuosikertatalvet?

Ystävät suosittelevat kerrospukeutumista: villapaitoja, toppahousuja, välihousuja, pitkiä kalsareita. Kaikki käy, silloin kun ollaan hiihtolomalla mökillä tai pohjoisen hangilla. Muuten elämä Michelin-ukkona tuntuu vastenmieliseltä. Ainoaksi ratkaisuksi jää turkki, jonka kantamisesta on tehty lähes maanpetosta lähentelevä rikos.

TURKISTARHAUS ON ala, joka herättää aika ajoin kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Samaan aikaan kun muotitalot lanseeraavat uudet trendit, toisaalla eläinaktivistit kampanjoivat turkisten käyttöä vastaan.

Toimintatavat ja poliittinen retoriikka ovat viime vuosina muuttuneet. Eläinaktivistit toimivat entistä tehokkaammin vaikuttaakseen mediaan ja poliitikkoihin, entistä suorempaan myös Euroopan unionissa.

EU tukee vapaata kauppaa ja yrittäjyyttä, mutta se ei kuitenkaan voi suitsia yksittäisiä EU-maita siinä, pitäisikö näiden puuttua turkistarhaukseen lailla vai ei. 

Suomessa on tällä hetkellä 1 300 turkistilaa. Suomi on maailman suurin kettujen ja suomensupien tuottajamaa. Turkishuutokaupoissa myydään vuosittain reilut kaksi miljoonaa ketunnahkaa. Minkin myynnissä Suomi kuuluu keskikastiin reilulla kahdella miljoonalla nahalla. Suurin minkin kasvattajamaa on Tanska, ennen Puolaa.

Meillä tuotetuista turkiksista 99 prosenttia menee vientiin. Nimekkäät kansainväliset muotisuunnittelijat käyttävät turkiksia näyttävästi kokoelmissaan, ja he panostavat entistä tarkemmin laatuun. Myös tuotteen alkuperä on heille tärkeä.

Suomen turkiksilla on hyvä maine. Laadun takeena on tiloilla tehtävä laadunvalvonta. Suomensupien kasvattajista noin 80 prosenttia on sertifioitu ja kaikista turkistuottajista jo reilusti yli puolet.

Sertifioinnin perustana käytetään eläinten hyvinvointia koko elinkaaren ajan, turkistilan kaikinpuolista moitteettomuutta, yrittäjän toimintaa, koulutusta ja eläinten lääkitystä. Tiedon jatkuva dokumentointi on laaduntarkkailun perustekijöitä. Mikäli tarkastuksissa löytyy puutteita ja laiminlyöntejä, niihin puututaan välittömästi.

KIIHKOILLESSA hyvä muistaa, että kaikki tekstiiliteollisuus kuormittaa ympäristöä. Keinokuitukankaissa, kuten myös keinoturkiksissa, käytetään raaka-aineena öljyä, uusiutumatonta luonnonvaraa.

Hyvin hoidettu tila on vihreä tuote. Turkikset edustavat kestävää kehitystä jo pitkän käyttöikänsäkin puolesta. Yhden turkin ikä, välillä mallia tuunaten, saattaa olla reilusti yli 30 vuotta.

Turkistarhausta vastaan on helppo hyökätä. Aikaisemmin puhuttiin eläinten hyvinvoinnista, nyt puhutaan eläinten oikeuksista. Keskusteluissa vedotaan julkiseen moraaliin ja eettisiin syihin. Tämä johtaa siihen, että pian ihminen ei voi käyttää eläintä missään muodossa, ei lihaa, ei maitoa, ei villoja, ei nahkaa eikä turkiksia.

Suomen luonnonsuojeluliitto on lanseerannut suomen kieleen sanan turhake. Se on jokin turha ja tarpeeton tavara tai laite. Turhake ei siis ole hyödyke. Suomen luonto -lehti valitsi turkiksen vuoden 2010 turhakkeeksi. 

Valinnasta voidaan olla montaa mieltä, mutta minun mielestäni turkis on Suomen leveysasteilla liian hyödyllinen ja käyttökelpoinen, kaikista näkökulmista katsottuna, että se voitaisiin julistaa pelkäksi turhakkeeksi.