Olen huuhaaihminen. Välillä uskon Jumalan palkitsevan hyviä tekojani, välillä asialla ovat kosmiset voimat.
Mutta Jumala on päättänyt koetella meitä huuhaaihmisiä. Hömpötysten vastaiset voimat ovat aloittaneet taistelun. Tieteestä innostuneet bloggaajat sekä Yleisradion ja Helsingin Sanomien kolumnistit ovat olleet huolissaan siitä, että ihmiset uskovat jumaliin, enkeleihin, luontaishoitoihin tai kyseenalaistavat esimerkiksi THL:n erehtymättömyyden rokotusasioissa. He kysyvät, kuinka kummassa koulutetut ihmiset voivat olla näin hoopoja.
Kysymysten takana on usein niin sanottu vastustamisenergia. Se on voima, joka kohdistetaan muiden epäilyttävän toiminnan tuhoamiseen – riippumatta sen tuhoisuudesta. Joillakin ihmisillä on paljon vastustamisenergiaa. He saattavat olla miesasiamiehiä, jotka vastustavat feminismiä. Tai pyöräilijöitä, jotka vastustavat autoilua. Ihmisiä, jotka eivät halua isoja taloja tai museoita kaupunkiin, koska se liittyy ehkä kokoomukseen. Mutta erityisen usein he ovat tieteellisen maailmankuvan voimakkaasti omaksuneita ihmisiä, joille on jostain syystä sietämätöntä, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin he.
Eivät he niin tietenkään sano. He sanovat, että yhteinen etu toteutuu paremmin heidän maailmankuvansa kautta. Joskus se on varsin totta. Siksi ymmärrän huuhaan vastustamisen silloin, kun se liittyy vaikkapa rokotuksiin – niiden puolesta on aika paljon tieteellistä näyttöä. Ne ovat yhteisölle erityisen hyväksi.
Mutta joku homeopatia: se on suurelta osin harmitonta. Siitä, että joku on ehkä jossain yrittänyt hoitaa syöpäänsä homeopatialla, ei seuraa, että homeopatia olisi yhteisölle vaarallinen ajattelusuuntaus.
Huuhaan vastustajat eivät pysähdy tähän. Aivan kuten maahanmuuttokriitikot, myös huuhaakriitikot näkevät pidemmälle: homeopatia on portti matkalla uskonnolliseen reikihoitodiktatuuriin. Jos annamme ihmisten yksityiselämässään uskoa horoskooppeihin, seuraavaksi homeopatiaa vaaditaan terveyskeskuksiin, ja kohta länsimainen lääketiede kielletään. Tiedättehän, seuraavaksi naimisiin halutaan sitten hauveleiden kanssa.
Se on tietysti vähän hassu ajatus. Vaikka minä hyväksyn markkinatalouden, se ei tarkoita, että hyväksyn lapsityövoiman käytön – vaikka se perustuukin samaan vaihdantaan. Mutta vastustamisenergia on kummallista. Se toimii juuri noin: epäloogisesti.
Joku nyt kysyy, eikö liberaalissakin maailmassa ole oikeus arvottaa näkemyksiä. Tietysti on. Mutta miksi rationaalisuus on ainoa luvallinen mittari myös tieteen ulkopuolisissa asioissa?
Rationaalisuutta käytetään todistelemaan, että jokin rinnakkainen valintaperuste on mahdoton. Se esimerkiksi ohjaa meitä tekemään ”järkeviä” talouspoliittisia toimia, joilla ei ole vaihtoehtoja. Unohtakaa lohtu, hauskuus, usko, luottamus ja uskollisuus! Ottakaa tilalle reaalipolitiikka ja konservatismi!
Järjellä ei ole arvoja.
Mitäpä jos emme jakaisikaan ihmisiä huuhaa- ja järki-ihmisiin, vaan näkijöihin ja seuraajiin? Näkijät ovat niitä, jotka uskovat mahdolliseksi sen, mitä ei vielä ole todistettu tai mikä näyttää seuraajalle aluksi mahdottomalta. Näkijät ovat uskoneet ihmisen voivan matkustaa kuuhun. Näkijät ovat uskoneet kahdeksan tunnin työpäivään, joka oli aikoinaan täysin absurdi tavoite. Se oli oman aikansa enkeliterapiaa ja ylösnousemusta: useimpien mielestä vain kaunis tavoite, joka antoi hölmöille lohtua.
Näkijät ymmärtävät tieteen totuuden olevan vain johtava hypoteesi. Huomenna se voi olla jo toisin. Kehitys on tapahtunut juuri heidän vuokseen, jotka epäilevät.
Rationalisti kertoo, keitä me olemme. Huuhaaihminen kertoo, mitä meistä voi tulla. ■
Riku Siivonen uskoo moneen asiaan, muttei trolleihin.
