Huonekasvien keväthuolto – 10 vinkkiä onnistumiseen

Aurinkoiset kevätpäivät ovat kuin piristysruiske, joka antaa uutta puhtia niin ihmiselle kuin pimeiden talvipäivien koettelemille huonekasveillekin. Lisääntyneen valon ansiosta vuoripalmuun tai rönsyliljaan ei enää ilmesty kellastuneita lehtiä, ja siellä täällä pilkistää jo raikkaan vihreitä lehdenalkuja.

Helmi–maaliskuun vaihteessa on aika ottaa multa, ruukut ja sakset esiin ja huoltaa kodin huonekasvit. Traakkipuut ja anopinkielet virkistyvät silmin nähden, kun niitä suihkutetaan, lehdet pyyhitään ja juuret pääsevät tuoreeseen multaan.

Käsittele hoidokkejasi hellävaraisesti, sillä sanotaan, että kasvit aistivat kosketuksen. Niille kannattaa myös puhua. Tutkijat kiistelevät vielä, kuuleeko kasvi puhetta, mutta ainakin se hyötyy ihmisen hengityksen tuottamasta hiilidioksidista.

1. Mullanvaihto

Mullanvaihto on paikallaan kasvukauden alkaessa. Kaikki lajit eivät kuitenkaan kaipaa juuriston pöyhimistä joka kevät, vaan ne viihtyvät ­samassa ruukussa useita vuosia. Toimen­pide on tarpeen silloin, kun juuret täyttävät ruukun tai multa on tiivistynyt. Kasvi vaihdetaan aina muutaman sentin edellistä suurempaan ruukkuun. Kookkaimmat yksilöt voi jakaa useaksi taimeksi.

Ruukkuihin valitaan uutta, puhdasta huonekasvimultaa, jonka sisältämät ravinteet ja kuohkea rakenne herättävät juuret kasvuun. Useimmat Suomessa myytävät viherkasvit kasvatetaan turvemullassa. Ne kannattaakin ensi töikseen vaihtaa hiekan ja mullan sekaiseen kukkamultaan, joka pidättää vettä paremmin kuin turve.

2. Leikkaus

Leikkaus ja vioittuneiden osien poisto siistii kasvia, jonka lehtiä talvinen huoneilma on kuivattanut. Kasveja leikataan myös haaroittumisen edistämiseksi, kauniin muodon palauttamiseksi ja yksinkertaisesti tilanpuutteen vuoksi.

Moni harrastaja leikkaa kiinanruusunsa keväällä 30 sentin korkuiseksi, mikä saa versot haaroittumaan. Mitä tuuheampi pensas on, sitä enemmän siihen kehittyy kukkanuppuja. Leikkuutähteenä syntyy paljon pistokkaita, joista voi juurruttaa uusia taimia.

3. Pölyjen pyyhkäisy

Kostealla liinalla pesee pois lämmityskauden aikana kiiltäville lehdille laskeutuneet pölyt. Toimenpide poistaa pintasolukkoa varjostavan peitteen, joka heikentää valonsaantia ja ­yhteyttämistä.

Lehdet kannattaa pyyhkiä aurinkoisena päivänä, sillä kirkkaassa valossa on helppo havaita lehtihankoihin ja lehtien alapinnalle pesiytyneiden vihannespunkkien hienonhienot seitit. Myös varret ja lehtiruodit on syytä tarkistaa tuholaisten varalta.

4. Tuholaisratsia

Tuholaisratsia on talven jälkeen tarpeen, sillä kuivassa asuinhuone­ilmassa huonekasvit ovat alttiita tuholaisten hyökkäyksille. Talven heikentämään kasviin iskevät vihannespunkit ja kilpikirvat sekä lehdillä vilkkaasti liikkuvat pienet mustat ripsiäiset. Pumpulimaisen nukan suojissa lymyävät villakilpikirvat ­ilmaantuvat salakavalasti kaktusten uurteisiin, mistä niitä voi kaivella tulitikun päähän pyöritetyllä pumpulitupolla.

Kasveille tekee hyvää, jos ne viedään kylpyhuoneeseen ja lehdet suihkutellaan yltä päältä haalealla vedellä. Suihkun ajaksi ruukun voi sujauttaa muovikassiin ja sulkea suun niin tiukasti, että multa ei huuhtoudu veden mukana.

5. Kasvien sijoittelu

Kasvien sijoittelu suotuisille paikoille käy kätevästi keväthuollon ­yhteydessä. Syksyllä valon vähetessä ikkunapaikalle siirrettiin kaikki, jotka suinkin mahtuivat. Kevätauringon paistaessa päivä päivältä kirkkaammin on syytä varmistaa, että ohutlehtiset sademetsien saniaiset tai polttovioituksia lehtiinsä saavat paavalinkukat ovat kuumien auringonsäteiden ulottumattomissa. 

6. Säännöllinen kastelu

Säännöllinen kastelu alkukeväästä loppukesään saa huonekasvit kukoistamaan. Varmimmin kasteluntarpeen voi arvioida tunnustelemalla mullan kosteutta sormin tai nostamalla ruukkua ja arvioimalla sen painoa.

Valtaosa kasveista kastellaan mullan pinnalle, mutta nukkalehtiset kellosoilikki, gloksinia ja paavalinkukka on varminta kastella aluslautaselle. Veden annetaan imeytyä, kunnes pintamulta tuntuu kostealta. Ylimääräinen vesi kaadetaan pois.

Kasveille on eduksi, jos vesi saa lämmetä ja hapettua kastelukannussa. Kannun voi sijoittaa ruukkujen lähelle, missä se muistuttaa kasteluntarpeen tarkistamisesta.

7. Lannoitus

Lannoitus aloitetaan maaliskuussa kasvun käynnistyessä. Jos kasvi vaihdetaan uuteen multaan, sen annetaan asettua ja juurtua muutaman viikon ajan ennen kasteluveden mukana annettavan lannoituksen aloittamista.

Lannoite valitaan sen mukaan, kasvaako ikkunalaudalla kukkivia ruukkukasveja vai lehdillään koreilevia kaunottaria. Jos kukkivalle kasville antaa runsaasti typpeä sisältävää viherkasvilannoitetta, se keskittyy lehtien kasvatukseen kukinnan kustannuksella.

8. Pistokaslisäys

Pistokaslisäys on helppo tapa uusia ränsistynyt kirjopeippi tai rionjuoru. Maaliskuussa versojen kärjistä leikatut latvapistokkaat juurtuvat hanakasti, kun ne pistää miedosti lannoitettuun taimimultaan. Sumuttelu ja peittäminen kirkkaalla muovilla nopeuttaa juurtumista.

9. Lepokausi

Lepokautta viettäneet verenpisarat, ruukkuruusut ja pelargonit siirretään viileästä varastostaan asuinhuoneeseen kasvun alkaessa. Niiden annetaan totuttautua jonkin aikaa valoon kevyesti kastellen, minkä jälkeen kasvit vaihdetaan uuteen multaan ja talven heikossa valossa venyneet versot typistetään.

10. Uusien kasvien hankinta

Uusien kasvien hankinta on ­hyvä ajoittaa kevääseen, jolloin ne kevätauringon siivittäminä sopeutuvat kotoisiin kasvuoloihin. Lajit kannattaa valita sen mukaan, mihin ilmansuuntaan kodin kukkaikkuna avautuu.

Uudet kasvit on aina hyvä pitää muutama viikko erillään muista kasveista. Tänä aikana niitä tarkastetaan ahkerasti tuholaisten varalta, jotta tulokkaan mukana ­kotiin ei vahingossa kulkeudu kutsumattomia vieraita.