Huippu-urheilun muutostyöryhmän 40-sivuinen loppuraportti on täynnä tyhjää jopa raportin tilanneen opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten mielestä. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin (r) vuonna 2010 käynnistämä hanke saatiin loppuun viime joulukuussa. Tavoite oli saada Suomi huippu-urheilun parhaaksi Pohjoismaaksi vuoteen 2020 mennessä.
Työryhmää johti SLU:n silloinen pääsihteeri Jukka Pekkala, ja jäseninä kuusihenkisessä ryhmässä olivat muun muassa Kuortaneen valmennuskeskuksen johtaja Tapio Korjus, mäkivalmentaja Mika Kojonkoski ja ampumaurheilun valmennusjohtaja Leena Paavolainen.
– Mittavasti resursoitu ryhmä sai kasaan 40-sivuisen raportin, jonka sivuilla toistellaan latteita itsestäänselvyyksiä kuten urheilijan polku -teemaa. Se on lähdettä mainitsematta napattu kanadalaisen Jean Côtén vanhoista tutkimuksista. Loppuraportista puuttuu konkretia. Asian paikkaamiseksi ministeriö käynnisti oman tutkimushankkeen, jolla pyritään selvittämään suomalaisten taiteilijoiden ja urheilijoiden tietä menestykseen, kertoo eräs opetus- ja kulttuuriministeriön virkamies.
Humu tuli valtiolle kalliiksi. Ryhmän jäsenillä oli autoetu, ja he nostivat lähes 10 000 euron kuukausipalkkaa. Raporttiin tehtiin kymmeniä haastatteluja, ja niitä tehneet haastattelijat tienasivat 1 000 euroa per haastattelu. Kaikkinensa työ maksoi kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Tutkimuksen yhden sivun hinnaksi kertyy 100 000 euroa.
Ryhmä toimi Olympiakomitean alaisuudessa. Nykyinen Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen ja Tapio Korjus olivat mukana jo vuosina 2008–2010 huippu-urheilun muutostyötä pohjustaneessa työryhmässä. Se esitti pitkälti samoja asioita kuin Humu.
Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) on kritisoinut edeltäjänsä käynnistämää hanketta. Apu kysyi Arhinmäeltä sähköpostitse hankkeesta.
Mitä Humun työ tuotti vai onko kyseessä miljoonia maksanut nollatutkimus?
– Työryhmän tehtävä oli miettiä huippu-urheilun rakennetta uusiksi, ei tehdä tieteellistä tutkimusta. On työryhmä tehnyt myös käyttökelpoisia esityksiä. Monissa lajeissa on mietitty Humun kanssa "urheilijan polkuja", ja ainakin osassa lajeja tätä on pidetty hyödyllisenä. Lisäksi Kihun liittäminen käytännön työhön ja akatemioiden arvostaminen ovat olleet hyviä nostoja Humulta. Humu teki myös tutkimusta ja on selkeä puute, ettei sitä tehty kunnollisia tutkimuskriteereitä täyttäen, joten tieteellistä arvoa Humun työllä tuskin on.
– Pidän myös huonona sitä, että vaikka painotimme ryhmälle koko ajan, ettei valtion suunnalta voi odottaa miljoonien lisäpanostuksia ja työn tuloksena pitäisi tuoda esitys, miten nykyisillä resursseilla asiat voidaan tehdä paremmin ja tehokkaammin, loppuraportin lähtökohta oli merkittävän lisärahoituksen antaminen huippu-urheilulle.
Olisiko työryhmässä pitänyt olla mukana muitakin kuin vain urheilun ammattilaisia?
– Jälkikäteen voi arvioida, ettei tämän kaltainen kaksi vuotta istuva pieni kovapalkkainen työryhmä ollut paras tapa miettiä huippu-urheilua uusiksi.
– On hyvä, että nimenomaan urheilun ammattilaiset miettivät toimintatapoja uusiksi, mutta sitä ei pidä tehdä sellaisessa umpiossa, joka ei ota huomioon ympäröivää yhteiskuntaa laajemmin. Kaikessa työryhmätyössä on eduksi, jos mukana on erilaisia eritaustaisia ihmisiä. Näkökulma jää helposti kapeaksi, jos kaikilla on samankaltainen tausta.
Onko Humu esimerkki hyvä veli -verkoston toiminnasta: ensin istui Risto Niemisen työryhmä 2 vuotta (2008-2010), se asetti Humun, joka tilittää huhti-toukokuussa rahankäyttöään Olympiakomitealle, jonka johdossa on Risto Nieminen?
– En ole ollut tekemässä päätöksiä työryhmän perustamisesta. Työryhmän työn arviointiin ei tietenkään saa vaikuttaa se, että Niemisen työryhmä aikoinaan esitti tällaisen työn käynnistämistä. Itse asiassa Risto Nieminen on puhunut paljon humua laajemmasta perspektiivistä samoista lähtökohdista kuin minäkin: siitä, kuinka huippu-urheilun muutoksen on lähdettävä toimintatapojen muutoksesta, sen sijaan että lisätään aina vain valtion rahoitusta, joka on jo tuplaantunut 2000-luvulla.
Miten ministeriö pystyy jatkossa seuraamaan vastaavien työryhmien rahankäyttöä ja valvomaan myös tuloksia? Miksei käytössä ollut normaalia tulosohjausta? Nyt viiden ihmisen voimin syntyi 40-sivuinen loppuraportti, jossa on ilman kuvia ja kuviota 18 liuskaa tekstiä. Sen laatiminen maksoi kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Sivuhinnaksi tulee yli satatuhatta euroa.
– Vastaavia työryhmiä tuskin on näköpiirissä. Kyse on ainutkertaisesta hankkeesta, jonka toimintatavat, tehtävä ja rahoitus päätettiin edellisen hallituksen aikana.
– Ministeriöstä annettiin kaikki tietotuki, jotta ryhmä voisi keskittyä varsinaiseen työhönsä. Aloitettuani ministerinä seurasimme työtä ja edellytimme enemmän konkreettisia tuloksia. Etukäteen luvattu rahoitus pätkittiin ja sitä annettiin vasta väliraporttia vastaan.
Versio (kello 19.00): Paavo Arhimäen vastaukset julkaistu uudessa versiossa lyhentämättöminiä, sellaisenaan kuin toimittaja ne sähköpostilla sai.
Lue juttu Avusta 9/2013 (to 25.2.2013)
Teksti Liisa Talvitie
kuva Martti Kainulainen / Lehtikuva
