Herätys tomppelit! Suomalaisessa jääkiekossa on kaikki katastrofin ainekset – Sihvonen: ”Sormeni tärisevät kauhusta ja vihasta”
Suomalainen jääkiekkoilu on palannut noin 20 vuoden takaiseen alkupisteeseensä, jolloin laatupelaajatuotanto oli romahtanut. Sama mittari, NHL:n varaustilaisuuden suomalaisten pelaajien vähäinen määrä ja myöhäiset varausvuorot, paljastaa lajin tilan.
”Kaikki katastrofin merkit ovat nyt vastaansanomattoman ilmeiset suomalaisessa jääkiekkoilussa.”
Ei hyvin mene. NHL:n varaustilaisuudessa varattiin kokonaista kahdeksan nuorta suomalaista pelaajaa – eikä ainuttakaan heistä ensimmäisellä eikä kolmannella kierroksella.
Lasse Boelius varattiin toisella kierroksella huudolla numero 60, Benjamin Rautiainen neljännellä kierroksella varausvuorolla 108. Muista suomalaisista ei kannata edes puhua.
Täytyy mennä aina vuoteen 2010, jolloin suomalaisilla oli vielä huonompi kysyntä NHL:n suuntaan. Tosin silloin vallinneeseen jääkiekkoilulliseen apatiaan oli reagoitu vuotta aiemmin pitämällä Vierumäen suuri seminaari, jossa tehtiin uusia linjauksia jääkiekkoiluumme.
Juhannuksen 2007 vaiheilla korkein suomalainen NHL-varaus oli neljännen kierroksen Niklas Lucenius. Mutta hyvin menee, väittivät jääkiekkoihmiset kuten Jukka Holtari ja Kari Savolainen, ei ongelmaa.
Tuolloin liki kaikki pelkäsivät Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummolaa, muutkin kuin Holtari ja Savolainen. Vasta, kun Kummola itse totesi, että päin persettä menee, myös lakeijat tohtivat lopettaa valehtelemisensa.
Kummola antoi Erkka Westerlundille määräyksen kutsua jääkiekkoväki hätäseminaariin Vierumäelle. Historiallinen paradoksi liittyy siihen, että SM-liiga suljettiin uudemman kerran juuri 2009 eli samana vuonna, kun Vierumäellä istuttiin seminaaria.
Huvitti, kun seminaarissa tärkeän puheenvuoron piti Holtari, ja siis aiheesta, joka hänen mukaansa ei ollut ongelma.
”Eivät voineet Urpo Helkovaara ja Kalervo Kummola aavistaa, millaiseen kujanjuoksuun he suomalaisen jääkiekkoilun vielä ajavat, kun laittoivat ja sallivat aikoinaan seurojen laittaa SM-liigan kiinni.”
Kaikki katastrofin merkit ovat nyt vastaansanomattoman ilmeiset suomalaisessa jääkiekkoilussa.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutkii, onko SM-liiga ollut kartelli. Kartelli tai ei, SM-liigan tapa järjestää itsensä suljettuna sarjana on johtanut seurauksiin, jotka voivat oikeasti romahduttaa suomalaisen jääkiekkoilun. Vähältä pitää, ettei paljoa puutu.
Suljetun sarjan seurauksista ylivoimaisesti pahin on laatupelaajatuotannon romahtaminen.
Eivät voineet Urpo Helkovaara ja Kalervo Kummola aavistaa, millaiseen kujanjuoksuun he suomalaisen jääkiekkoilun vielä ajavat, kun laittoivat ja sallivat aikoinaan seurojen laittaa SM-liigan kiinni. Kummola oli asialla vieläpä kahdesti. Tiettävästi tämä on ainoita tekoja, joita Kummola katuu pitkällä, ansiokkaalla urallaan.
”Kartelli tai ei, SM-liigan tapa järjestää itsensä suljettuna sarjana on johtanut seurauksiin, jotka voivat oikeasti romahduttaa suomalaisen jääkiekkoilun.”
Se, että tänä kesänä NHL:n varaustilaisuudessa suomalaisia nuoria pelaajia varattiin ainoastaan vaivaiset kahdeksan kappaletta, on suoraa seurausta suomalaisen jääkiekkoilun kilpailun puutteesta läpi linjan.
Suljettu SM-liiga on johtanut kilpailun hiipumiseen kilpailusta ja urheilun kuivumiseen urheilusta.
SM-liigassa seurat ovat voineet lillua vailla huolen häivää. On jouduttu ja voitu nostaa uusia kokemattomia valmentajia valmentamaan ja vielä kokemattomampia pelaajia pelaamaan. Tosin nyt joudutaan jo turvaamaan kolmannen ja neljännen luokan ulkomaalaisiin pelaajiin, kun nuoret suomalaiset säällisen tason pelaajat ovat kortilla.
SM-liigaan nostetiin vuosien ajan liian nuoria ja keskeneräisiä pelaajia pelaamaan junioriputken heikosta yläpäästä.
Ja totta kai tuo kertautui sitten niin, että U20 ikäluokan SM-sarjassa – joka on liioittelematta kaikessa laajuudessaan ja kehnoudessaan maailman kamalin jääkiekkosarja – pelaa liian nuoria ja huonoja pelaajia, mikä kertautuu alaspäin samana kuviona U18-, U17-, U16-, U15-, U14-, U13- ja U12-ikäluokissa.
Kierre katkeaa vain ja ainoastaan sillä, SM-liigan A-liigasta (10–12 joukkuetta) tulee niin kova sarja, ettei sinne enää voi nostaa raakileita keskikertaisuuksia pelaamaan. Eikä tarvitse turvata heikkoihin ulkolaisiin.
Samalla SM-liigan B-liigasta (10 joukkuetta) tulee superkova sarja verrattuna nykyiseen täysin hunnigolle ja tuuliajolle jätettyyn Mestikseen. Sanomatta on selvää, että A-liigasta voi pudota, ja B-liigasta nousta.
Ja johan terävöityy myös U20-sarjakin! Senkin muuten voisi järjestää kilpailutuksen kautta 12+12 A- ja B-sarjoiksi. Eikä sovi unohtaa, että myös U18- ja U16-sarjoista tulee tehdä maksimaalisen kilpailulliset. Minkäänlaisille mandaattipaikoille ei ole tulevaisuudessa sijaa juniorilätkässä.
”Melkoinen seppä taitaa tämä herra Seppä olla.”
Vaan mitä on tekemässä SM-liiga? Sormeni tärisevät kauhusta ja vihasta, kun kirjoitan tämän: puheenjohtaja Jyrki Seppä esikuntineen on kaavailemassa 16 seuran SM-liigasta 18 seuran SM-liigaa! Millään ei ole enää mitään väliä, näemmä.
Melkoinen seppä taitaa tämä herra Seppä olla. Tohdin jo uskoa, ettei SM-liigan historian huonoimman puheenjohtajan Heikki Hiltusen toilailuja ylitä kukaan, mutta hyvinkin voi olla, että Seppä taikoo esiin uudet ennätykset. Tuntuu, että häntä viedään kuin litran mittaa.
Kysyn: Mistä uudet pelaajat 18 seuran SM-liigaan? No mistäpä muualta kuin ulkomaalaisten pelaajien kansainvälisestä alelaarista, Mestiksestä ja alle kaiken arvostelun olevasta U20-SM-sarjasta.
Ehkä sitä pitää vielä sitten nähdä jokin sellainen vuosi, että NHL:ään ei varata ainuttakaan suomalaista pelaajaa.
Sitä sitten saunalle juhlistamaan Seppä, Hiltunen, Kummola, Helkovaara, Riku Kallioniemi, Mikko Pulkkinen ja Tuomas Nyholm voi pitää porukalle puheen.
”Suljettu SM-liiga on johtanut kilpailun hiipumiseen kilpailusta ja urheilun kuivumiseen urheilusta.”
En liioittele – täytyy sanoa –, että hullujahan suomalaiset jääkiekkopäättäjät ovat.
Eikä ole pienintäkään toivoa, että Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja, lajivanhus Heikki Hietanen muuta kuin sumealla hitaalla katseellaan seuraisi suorin polvin käsillä olevaa etenevää katastrofia.
Kummola sentään laittoi mikroviestipalvelu X:ään viestin: ”Jo kolmas kerta tällä vuosikymmenellä, kun ei yhtään suomalaista varattu NHLn 1. kierroksella. Jos Liigaa ja junnusarjoja pyöritetään aina vaan heikoimpien ehdoilla, ovat kaikki kohta heikkoja.”
Osuvasti sanottu. Olkoonkin, että siinä entinen pukki kaalimaan vartijana julistaa. Kummolan olisi sopinut lisätä, että älkää tehkö niin kuin minä tein, tehkää niin kuin minä sanon.
Teen perättäisin sanoin selväksi, että totta kai jatkossa on arvioitava kaikkia mahdollisia lajin sisällöllisiäkin tekijöitä Suomessa. Miten harjoitellaan, miten pelataan. Mutta millään ei ole niin kauan mitään väliä, jos rajua rakenteellista kilpailua kera oikeassa iässä olevien pelaajien oikeissa sarjoissa ei palauteta välittömästi suomalaiseen kiekkoiluun.
Ja kaikki lähtee liikkeelle todella terävän SM-liigan A-liigan perustamisesta. Muun hoitaa kilpailu kuin itsestään.
”Kummolan olisi sopinut lisätä, että älkää tehkö niin kuin minä tein, tehkää niin kuin minä sanon.”
Katsokaa piruuttanne sinne SM-liigaseurojen toimistojen väen suuntaan. Siellä työskentelee heikko aines joka portaalla. Mikäs siellä on suojatyöpaikoissa oljennellessa, kun ei ole mitään vaaraa, että työpaikka menee alta. Eihän sellaiset vätykset saa juurikaan mitään myydyksi, mitään strategioita kirjoitetuksi, saati jalkautetuksi.
Ja sama virsi SM-liigan toimistolla. Siellä työskentelevät ne, jotka ovat jääneet muusta työelämästä tai jääkiekkopisneksestä yli. Suomen Jääkiekkoliiton väkeen pätee pitkälti sama vaiva.
Eikä jääkiekkomediakaan ole saanut annetuksi painetta SM-liigan ja Jääkiekkoliiton suuntaan. Joskus takavuosina MTV Urheilu ja Hämeen Sanomat sentään hieman yrittivät.
Nyt SM-liiga ja Jääkiekkoliitto kutsuvat paikalle tiedotustilaisuuksiinsa enää myötäilijöitään. Tässäkin heikko seppä Jyrki Seppä on vienyt Heikki Hietasen jälkeen SM-liigaa ojasta allikkoon.
Epäilyni eri toimijoiden hulluuden tilasta on toistettava voimakkaammin, eli teknisesti ilmaisten: hulluja ja osaamattomia ne ovat!
”Vanhempien ei kannata heittää rahaansa enää syvään loputtomaan kaivoon lastensa harrastuksen suhteen – ellei suomalaisen jääkiekkoilun järjestystä ja olemistapaa viritetä viipymättä uuteen uskoon.”
Itse erehdyin lievästi kannattamaan Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi Hietasta Erkka Westerlundin sijaan. Nyt myönnän, että kyllä Westerlund olisi ollut parempi. Ja olisin jättänyt puolet haukuistani kohdentamatta Hiltusen suuntaan, jos tiesin, että Seppä taitaa olla Hiltustakin heikompi puheenjohtaja SM-liigalle.
Ehkä ainoa toivo tässä keskellä toivottomuutta on enää se, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto onnistuisi liki lakkauttamaan nykyisen SM-liigan, tai se, että isot seurat – tämäkin on kyllä kamala vaihtoehto mutta käy paremman puutteesta – perustaisivat keskenään aivan uuden 10 seuran pääsarjan.
Myös kuluttajiin panen toivoni.
Jos hiemankin jääkiekkoa harrastavien lasten vanhemmilla on hoksnokkaa, he tajuavat, ettei Suomessa ole enää tarjolla polkua, josta mitenkään on mahdollista luoda uraa NHL-pelaajaksi.
Vanhempien ei kannata heittää rahaansa enää syvään loputtomaan kaivoon lastensa harrastuksen suhteen – ellei suomalaisen jääkiekkoilun järjestystä ja olemistapaa viritetä viipymättä uuteen uskoon.
