Apu

Hotakaisen ja Lehtolan yhteistyö kantaa hedelmää – Ihmisen osa on koominen ja kipeä kuvaus kommunikaation vaikeudesta

4

Arvostelu: Kari Hotakaisen ja Juha Lehtolan kirjoittama elokuva Ihmisen osa pohjautuu Hotakaisen samannimiseen romaaniin vain löyhästi. Elokuvan ensi-ilta on perjantaina 21. joulukuuta.
Teksti Valtteri Mörttinen

Jos Jussi-gaalassa jaettaisiin palkinto vuoden tuotantoyhtiölle, olisi vuoden 2018 valinta ilmiselvästi Bufo. Sekä joulun alla ensi-iltansa saavan Juha Lehtolan Ihmisen osan että alkusyksystä ilmestyneen Aleksi Salmenperän Tyhjiön tuottanut firma hallitsee vuoden kolmen parhaan kotimaisen joukossa ainakin kahta sijaa.

Ihmisen osa on Kari Hotakaisen romaanin pohjalta tehty vakavamielinen komedia, jossa Hannu-Pekka Björkman näyttelee Pekka Malmikunnasta – konkurssin tehnyttä yrittäjää, joka yrittää peittää varattomuutensa ja joutuu vaikeuksiin, kun hänen etääntynyt perheensä alkaa yhtäkkiä tehdä lähempää tuttavuutta.

Malmikunnaksen perheen näyttelijäkaarti on kokonaisuudessaan eräänlainen tähdistökokoonpano. Leena Uotila on Pekan sympaattisena mutta miljööhön sopeutumattomana äitinä niin osuva, ettei rooliin voisi kuvitella ketään muuta. Pekan siskoina nähtävät Ria Kataja ja Armi Toivanen sekä itsepäistä isää esittävä Asko Sarkola tuovat myös omilta osiltaan Hotakaisen ja Lehtolan hirtehisestä dialogista terän esiin.

Pekka Malmikunnas (Hannu-Pekka Björkman) teeskentelee olevansa menestynyt yrittäjä, vaikka on rahaton ja koditon. Kuva: Bufo.

Menestysromaanien pohjalta tehdyt elokuvat joutuvat väistämättä arvioitaessa ikävään osaan, sillä niiden loistavat alkuperäistekstit eivät tuo niille lisäpisteitä vaan asettavat ainoastaan korkean riman, jolle elokuvan pitää yltää onnistumalla vastaamaan pohjamateriaalinsa laatuun. Ihmisen osan tapauksessa on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa lähteä arvioimaan, mitkä ansiot ovat romaanin ja mitkä elokuvan, koska elokuva ottaa niin paljon vapauksia lähdeteokseen nähden.

Ohjaaja Lehtolan ja kirjailija Hotakaisen yhdessä tekemää elokuvakäsikirjoitusta voi tulkita melkeinpä alkuperäistekstinä. Vaikka teemat ja hahmot ovat samoja, itse kehystarinaa, dialogia ja esittämisen tapaa on muokattu niin paljon, että olisi väärin kutsua elokuvaa suoraksi filmatisoinniksi Hotakaisen samannimisestä romaanista. Mahdollisesti tästä syystä tekijät ovatkin jo markkinoinnissa kertoneet elokuvan olevan romaanin innoittama ja välttäneet käyttämästä tavanomaista ilmaisua romaaniin perustuva.

Malmikunnaksen perheessä (Asko Sarkola, Armi Toivanen, Björkman, Della McLoud, Ria Kataja, Leena Uotila) kaikilla on salaisuuksia. Kuva: Bufo.

Ihmisen osa on täynnä nokkelaa dialogia ja purevaa tilannekomiikkaa, mutta se on myös hyvän näköinen elokuva. Lehtola onnistuu kuvittamaan Hotakaisen kynänjäljen uskottavasti ja esittämään loskaisen Helsingin juuri niin karuna ja masentavana, että se alkaa saada epätoivoisen koomisia piirteitä. Juuri näin kiteytyy suomalaisen kaupungin leudon talvinen ydin.

Björkman meinaa moneen otteeseen varastaa show’n, mutta elokuvaa ei ole kirjoitettu tai ohjattu yhdenkään näyttelijän varaan. Hahmojen välillä on toimiva dynamiikka, ja heidän vuorovaikutuksensa on yhtäältä aitoa mutta toisaalta absurdia. Toden ja älyvapaan välille on löydetty tasapaino, ja elokuvasta löytyy – pieniä yksittäisiä hairahduksia lukuun ottamatta – se komedian kannalta kaikkein oleellisin korvaamaton elementti eli toimiva rytmi.

★★★★

Julkaistu: 20.12.2018