Kun Seppo tapasi ensi kertaa tulevan kumppaninsa Teemun isän, tämä istui keittiössä kivääri kädessään: “Käännyin äkkiä takaisin”
Seppo Sorvari ja Teemu Porko olivat Raahessa vasta toinen parisuhteensa virallistanut homopariskunta. Alkuaikoina he olivat varuillaan, millaisia reaktioita heräisi. Myöhemmin pelot häipyivät.
Kissoja kuin Vilkkilässä. Vanha sanonta tulee mieleen, kun astuu rivitalon eteiseen. Yksi viiruturkki saapuu oitis tervehtimään vierasta, toisen epäluuloiset silmät tuijottavat nurkasta. Kolmannesta näkyy vain hännänpää, kun se vilahtaa makuuhuoneen sängyn alle.
– Ei niitä ole kuin viisi. Meillä on ollut kissoja viimeiset 25 vuotta, naurahtaa Seppo Sorvari, 49.
– Ne on pääosin hankittu löytöeläinkodista, jatkaa Teemu Porko, 48.
Raidalliset kissat Rane ja Massi ovat päältäpäin veljekset kuin ilvekset. Aili-neito on hyvin ihmisrakas, se pyörii kiehnäämässä itseään vieraankin nilkkoihin.
Hilma, talon kuningatar, ei pidä vieraista. Se katoaa heidän tultuaan aina sängyn alle.
– Roope on ikuinen penska, jolla on järkyttävän suuri ego. Kun se tuli meille kymmenviikkoisena, niin heti kopasta noustuaan se meni Ranen luo ja kaatoi tämän maahan. Roope ei pelkää mitään, kertoo Teemu ylpeänä.
Kissat ovat miesten lapsia, muita lapsia ei ole kaivattu.
Seppo ja Teemu löysivät toisensa 28 vuotta sitten lehden kirjeenvaihtopalstan kautta. Teemu asui tuolloin Kokkolassa, Seppo Oulussa. He sopivat tapaamisen Raaheen, missä Seppo kävi kauppaopistoa.
Hän ihastui Teemun rauhalliseen olemukseen. Nuori mies oli muutenkin valmis vakiintumaan. Hän oli bilettänyt riittävästi viisi viimeistä vuotta.
– Minä taas tykästyin siihen, että Seppo pukeutui värikkäästi. Hänellä oli huumorintajua ja myös kuuntelemisen taitoa, kehuu Teemu.
Molemmilla oli ollut suhteita myös aiemmin. Seppo kertoi rakastuneensa ensimmäisen kerran 17-kesäisenä. Oulussa VR:n vanhassa kerhotilassa järjestettiin kerran kuussa homodiskoja.
– Liimailimme ikkunoihin jätesäkkejä, jotteivat ulkopuoliset pääsisi kurkistelemaan sisälle. Oulu ei ollut suvaitsevainen kaupunki – lieneekö nytkään, Seppo toteaa.
Miehet muuttivat Raaheen 1999. Pienessä, Perämeren rannalla sijaitsevassa kaupungissa oli tuolloin noin 17 000 asukasta.
– Tapasimme Raahen vanhassa Matkahuollossa, ja jatkoimme matkaa yhdessä Ouluun. Jo seuraavana päivänä oli selvää, ettemme luovu toisistamme, Seppo kertoo.
Elokuussa 2002 he rekisteröivät parisuhteensa. He olivat tuolloin toinen pari, joka sen teki Raahessa.
Juhlavuus oli tilaisuudesta kaukana. Henkikirjoittajan huone oli ahdas ja papereita täynnä.
– Tilanne oli meille kaikille uusi, myös henkikirjoittajalle. Hän oli tuonut kynttilän mukanaan. Henkikirjoittaja luki runon, jonka olimme valinneet ja kysyi ne pakolliset tahdotko-kysymykset. Sen jälkeen allekirjoitimme paperit ja pyöräilimme pois, Seppo kertoo.
Kun he muistelevat Sepon ensivierailua Kokkolassa Teemun vanhempien luona, molempia alkaa naurattaa.
– Isäni sai tietää vasta muutamaa tuntia ennen, että kumppani onkin mies. Olihan hän varmaan suuntautumistani jo arvaillut, mutta tämä vierailu oli lopullinen vahvistus, Teemu kertoo.
Isä oli aseharrastaja ja kävi paljon metsällä. Oli tavallista, että hän istui keittiön pöydän ääressä aseen kanssa puuhaillen.
– Kun olimme tervehtineet, menin viemään tavarani toiseen huoneeseen. Kun palasin keittiöön, Teemun isä istui siellä metsästyskivääri kädessään. Käännyin äkkiä takaisin olohuoneeseen. Kyllä siinä hetken pohdin, pitäisikö juosta karkuun, Seppo sanoo ja nauraa.
Miehet ovat lähtöisin tavallisista, kolmen lapsen työläisperheistä. Kumpikin muistelee, että kotona homoseksuaalisuuden paljastuminen oli melko kivutonta.
Isovanhemmille asia ei ollut yhtä helppo Sepon kohdalla.
– Papalla oli lestadiolaistausta, ja hänelle asian hyväksyminen oli vaikeaa. Ensimmäisinä vuosina Teemu ei saanut olla lainkaan mukana, kun kyläilin hänen luonaan. Jossakin vaiheessa hän kuitenkin heltyi ja alkoi jopa soitella Teemulle kyselläkseen meidän kuulumisiamme, Seppo muistelee.
Sepolle läheinen isomummu ei kommentoinut asiaa millään tavoin. Nuoret miehet kävivät hänen luonaan vierailulla vanhainkodissa.
– Viimeisellä käynnillä mummu kuitenkin sanoi: ’Voin lähteä levollisin mielin, kun tiedän ettet jää yksin’. Siitä tiesin, että hän oli arvannut suhteemme ja myös hyväksynyt sen, sanoo Seppo ääni hieman värähtäen.
”Jossakin työpaikan illanvietossa suorapuheinen kollega lausahti suureen ääneen, että ’tehän olette poikapari, kaikkihan sen tietävät, ei sitä tarvitse peitellä’.”
Teemu työskentelee Raahen lukiossa koulusihteerinä. Hän arvelee oppilaiden tietävän, että hän on miehen kanssa naimisissa.
– En ole kuitenkaan saanut suoraan negatiivista palautetta. Selän takana saatetaan puhua, Teemu toteaa.
Seppo toimii hallintoasiantuntijana kaupungin teknisessä keskuksessa. Hänelle on vuosien varrelta jäänyt mieleen – jos ei nyt ihan lekalla lyömistä – niin ainakin pieniä pistoja.
Alkuaikoina kun hän oli töissä kaupungin opetusvirastossa, hän sai tietää, että joku henkilö puhui hänestä ”puppelipoikana”.
– Jossakin työpaikan illanvietossa suorapuheinen kollega lausahti suureen ääneen, että ’tehän olette poikapari, kaikkihan sen tietävät, ei sitä tarvitse peitellä’. Kun katsoin ympärilleni, huomasin paikalla olijoiden katseista, etteivät kaikki todellakaan olleet asiaa tienneet. Se tuntui aika kiusalliselta.
Pienenä piikkinä ovat Sepon mieleen jääneet myös seurakuntavaalit, joissa häntä ei kelpuutettu listoille jonkin tekosyyn perusteella.
Molemmat sanovat kuitenkin, että ajat ovat sikäli muuttuneet, ettei koko ajan tarvitse olla varuillaan mahdollisten loukkausten varalta. Myös itsevarmuus on lisääntynyt.
– Olen niin sinut itseni kanssa, etten koe enää tarvetta selitellä tai puolustella, mikä minä olen, Teemu toteaa.
Seppo muistaa olleensa joskus paljon säikympi. Kerran hänellä oli jalassa lenkkarit, joissa oli kiiltävät, sateenkaaren väriset kengännauhat. Joku mies pysäytti hänet kadulle.
– Säikähdin, että käykö hän kiinni. Kaveri vain totesi, että sinulla on makeet kengät, hän naurahtaa.
”Eräs työkaveri totesi, että pitkän avioliiton salaisuus on siinä, että tunnistaa tilanteet, joissa ei voi voittaa, ja osaa pitää silloin suunsa kiinni.”
Jotkut pääkaupunkiseudulla asuvat tuttavat ovat ihmetelleet, miten Seppo ja Teemu voivat elää pienessä ja ahdasmielisessä Raahessa. Eräs entinen raahelainen on kertonut saaneensa kadulla turpiin aikoinaan. Monella on edelleen käsitys, että Raahessa on homona vaarallista elää.
Teemu ja Seppo taas ovat sitä mieltä, että kun Helsingissä astuu homobaarista kadulle, ei koskaan tiedä, onko joku vihamielinen tyyppi vastassa. Raahen kadut tuntuvat turvallisemmilta.
Jos miehet menevät joskus illalla baariin, ei heille suoraan tulla sanomaan mitään. Joskus päät kääntyvät ja supatellaan. Arki on kuitenkin ihan tavallista.
– Päivät käymme töissä ja illat olemme kotosalla, paitsi Seppo istuu tietysti kokouksissa, sanoo Teemu.
Nykyisin Seppo istuu kokouksissa edustamassa Raahen vihreitä, joiden ainoa kaupunginvaltuutettu hän on.
Parisuhteessa ei pahempia konflikteja ole ollut. Vastakohtaiset luonteet, järkkymättömän rauhallinen Teemu ja eläväinen, puhelias Seppo tuntuvat täydentävän toisiaan. Seppo juo kahvia pitkin päivää, Teemu teetä. Seppo on paljon poissa kotoa, Teemu hoitaa kauppa- asiat ja ruoanlaiton.
– Eräs työkaveri totesi, että pitkän avioliiton salaisuus on siinä, että tunnistaa tilanteet, joissa ei voi voittaa, ja osaa pitää silloin suunsa kiinni, naurahtaa Seppo.
– Minulla saattaa olla joskus sanomista siitä, miten paljon paikallispolitiikka vie Sepolta aikaa, toteaa Teemu.
Oletteko pitäneet mykkäkoulua?
– Kerran lenkillä, kun Teemu puhui jostakin asiasta tauotta. Sanoin, että voisitko olla vähän aikaa hiljaa. Teemu oli kaksi päivää hiljaa, virnistää Seppo.
Rahasta ei tule riitaa. Teemu hoitaa talouden ja kertoo kuun lopussa, paljonko Seppo on velkaa.
Koska molemmat tunnustautuvat nörteiksi, joskus tilanne kuumenee siitä, että toinen räplää tietokonetta iät ajat ongelmatilanteessa. Kun toinen tulee kysymään, mitä sinä oikein teet, valmiiksi ärsyyntyneenä saattaa seurata jonkinlainen räjähdys. Silloin myös kaikki kissat kerääntyvät ympärille osallistuakseen konfliktiin.
Kun vieras laittaa kenkiä jalkaan, eteiseen tulee monta saattajaa. Myös makuuhuoneen sängyn alta näkyvät viiksikarvat ja terävä katse. Mene jo!
