Apu

Hjallis ja Joel Harkimo yhteishaastattelussa: Aion kasvattaa lapset vanhempieni oppien mukaisesti



Hjallis ja Joel Harkimo yhteishaastattelussa: Aion kasvattaa lapset vanhempieni oppien mukaisesti

Hjallis ja Joel Harkimo soittelevat toisilleen joka päivä. Isän ja pojan läheinen suhde tiivistyi entisestään vuonna 2010, kun Hjallis sai sydänkohtauksen Etelä-Afrikassa. Silloin puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä.
Teksti Apu-toimitus

Kun marraskuussa vietetään isänpäivää, Harkimoiden Sipoon-sukukommuuni kokoontuu  saman pöydän ääreen. Mukana ovat Hjalliksen sisko Maria ja veli Roy, jotka asuvat sadan metrin päässä veljestään, myös Sipoonrannassa asuva mummo Doris tulee mukaan.  Suvun tiiviit suhteet näkyvät paitsi lähekkäin asumisessa, myös siinä, että pojista vanhin Joel, 27, ja Hjallis, 63, soittelevat toisilleen joka päivä, tekevät töitä yhdessä ja naljailevat tavalla, jolla vain hyvin läheiset ihmiset toisilleen voivat.  – Käymme saunassa ja syömme jotain, sitten annamme isänpäivälahjat. Vaikka Hjallis on ollut paljon pois kotoa töiden vuoksi, hän on aina ollut hyvä isä, Joel Harkimo sanoo. 

Atlantin yli -tv-sarjassa Hjallis ja Joel Harkimo purjehtivat julkkisporukan kanssa Karibialta Kanariansaarille.  – Paineet olivat kovat, oli se henkisesti raskasta. Jos jotain olisi tapahtunut, kaikki olisi ollut minun vikani, kippari Hjallis sanoo.

Lähiaikoina isä-poika-kaksikko on tullut suomalaisille entistä tutummaksi, sillä TV5 näytti juuri hyvät katsojaluvut keränneen Atlantin yli -ohjelman. Melkein heti perään alkoi ruudussa pyöriä heidän yhteinen Harkimot-keskusteluohjelmansa. – Tykkään tehdä juttuja, jotka ovat uusia, mutta tätä piti hieman tunnustella: että onkohan se yhtään minun juttuni, koska minulla ei ole yhtään kokemusta haastattelemisesta, Joel kertoo. Omaa, suoraa keskusteluohjelmaa aikaisemmin vetänyt Hjallis taas halusi poikansa mukaan, koska tahtoi tehdä erilaisen ohjelman.  – Kukaan ei ole aiemmin tehnyt ohjelmaa, jossa isä ja poika haastattelevat vieraita yhdessä, Hjallis sanoo. Ensimmäisessä lähetyksessä omaa, kipeää isä–poika -suhdettaan avasivat taiteilija Vesa-Matti Loiri yhdessä Joonas Loirin kanssa. – Vieraillamme on aina sukulainen mukana, he eivät tule yksin. Tulevissa jaksoissa nähdään esimerkiksi jääkiekkoilija Kimmo Timonen äitinsä kanssa. Meidän sukulaisistamme Amanda Harkimo olikin jo ruudussa yhdessä isänsä, setäni Roy Harkimon kanssa. Rolle ei ole ennen antanut haastatteluja, Joel kertoo. Harkimot ovat saaneet myös muita ensikertalaisia mukaan, kuten mäkihyppääjälegenda Matti Nykäsen ja tämän äidin, joka ei ole koskaan ollut julkisuudessa. – Emme karta mitään kysymyksiä ja olemme saaneet ihmiset puhumaan yksityisistäkin asioista. He kertovat omista jutuistaan ja me Jollen kanssa omistamme, joten kaikki antavat vähän, Hjallis kuvailee. Ujoksi itseään kuvaileva Joel jännittää isojen yleisöjen edessä, mutta ei kameroiden tai muutaman ihmisen läsnä ollessa. – Kun saan ensimmäisen kysymyksen ilmoille, jännitys katoaa ja keskityn toiseen ihmiseen.

Hjallis Harkimo, sil­loinen puoliso Leena Harkimo ja Joel juhlivat Teemu Selänteen häissä heinäkuussa vuonna 1996.

Töiden tekeminen yhdessä sujuu hyvin. Harkimoilla on keskusteluohjelman lisäksi yhteinen tapahtumia järjestävä yritys, joka on laajentanut vastikään elektronisen urheilun turnauksiin, ”pelifestareihin”.  – En ehdi pelata paljon, sillä minulla olisi siihen aikaa vain öisin. Opettelen silti pelimaailmaa mahdollisimman paljon, Joel sanoo. Ajan hermolla pysyttelevä Hjallis taas on perustanut oman YouTube-videokanavan kuukausi sitten. Hänellä on yli 13 000 seuraajaa. Hän kertoo olevansa ainoa ”tubettava” kansanedustaja.  – Teen kaksi videota viikossa, ja aiheita riittää. Käytännössä tubetus on ainoa media, jolla pääsen nuoriin kiinni, ja haluan tavoittaa juuri heidät. Sehän on kuin olisi oma tv-kanava.  Hjallis kysyy toisinaan ”someneuvoja” pojiltaan.  – Ensin he nauroivat minulle. Nyt he ovat ihmeissään, Hjallis kuittaa. – Kyllä se vähän nauratti, kun olimme katsomassa JVG:n konserttia yhdessä faijan kanssa, ja sitten hän meni takahuoneeseen tubettamaan. Eihän se nyt kuulosta kuusikymppisen äijän touhuilta, Joel hymyilee. Kaksikon yhteistyötä Joel kuvailee saumattomaksi. – Meidän välillämme on rehellisyyttä ja lojaalisuutta, joka ei riipu palkanmaksusta. Bisneksessä tulee usein tiukkoja tilanteita, mutta olemme aina samalla puolella. Se ei tarkoita, ettemme olisi asioista eri mieltä. Ne keskustellaan sitten yhdessä.

Harkimon kolme suku­polvea, Hjalliksen isä Osmo, Hjallis ja Joel, seurasivat pronssiottelua Hannoverissa jääkiekon MM-kisojen (2001) pronssiottelua USA–Ruotsi.

Vertailua isäänsä Joel ei pelkää. – Uskon, että ihmiset huomaavat, miten erilaisia olemme. Ohjelmassakin meillä on aivan erilainen tyyli haastatella: minä olen lempeä ja Hjallis intensiivinen. On meillä yhteisiäkin piirteitä, mutta olen enemmän äitini Leena Harkimon kaltainen. Minulla on pidempi pinna, mutta annan kyllä sitten takaisin jossain vaiheessa. Mietin aina ennen kuin sanon, ja Hjallis sanoo ennen kuin miettii. – Joel on paljon enemmän äitinsä kaltainen, Hjallis säestää. Koko ikänsä Joelilta on kysytty ensimmäisenä, oletko sukua Hjallikselle. – Ehkä viime vuosina oman tekemisen kautta ihmiset ovat alkaneet kiinnostua enemmän minusta ja tekemisistäni, eikä vain Hjalliksen. Se on ollut raikas tuulahdus, Joel hymyilee.  Sekä Leena että Hjallis ovat aina antaneet Joelin tehdä omat päätöksensä ja tukeneet häntä varauksettomasti. Neuvojen suhteen Joel kääntyy joskus ensimmäisenä isänsä, toisinaan äitinsä puoleen. – Minua ei ole ikinä pakotettu mihinkään. Hjalliksen kanssa työskentely on luontevaa, sillä olen seurannut häntä koko ikäni: oli kyse Jokereiden pelistä, eduskunnan kahvilasta tai Hartwall Arenan rakentamisesta. Kun tavallinen isä menee töihin ja tulee kotiin, minua on roudattu mukana töissä. Olen nähnyt sitä niin läheltä, että kiinnostus samoihin hommiin heräsi itsestään.

Joel, pikkuveli Leo ja Hjallis Harkimo Diili-ohjelman julkkisfinaalissa vuonna 2013. 

Hjallis ja Joel ovat kovia tekemään töitä. Joelin päivätyö on tapahtumatuotanto. Sen lisäksi hän on Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen (kok), liikuntajaoston puheenjohtaja sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan varajäsen. – Olen aikaoptimisti. Kuvittelen aina, että ehdin vaikka mitä, vaikka joka päivälle on jotain iltaan asti. Ehkä vanhempia seuraamalla olen nähnyt, mitä tarkoittaa, kun tehdään paljon töitä. Totta kai joskus on sellainen olo, että olen aivan loppu. Sitten pitää vain kasata itsensä ja muistaa levätä. Kesäisin pyrin purjehtimaan kolme viikkoa. Jo pienenä kipinän purjehdukseen saanut Joel omistaa nykyään oman purjeveneen, ensimmäisen hän tosin sai jo kuusivuotiaana lahjaksi. Ennen Atlantin ylitystä hänellä ei ollut paljon kokemusta avomeripurjehduksesta, vaan tutuiksi olivat tulleet enemmän Sipoon kulmat ja Suomen rannikko. – Opin kuvausten aikana paljon sekä purjehduksesta että isästä. Hjalliksen maailmaympäripurjehdukset ja muut saavutukset tapahtuivat ennen syntymääni, joten ylitys oli minulle pitkäaikainen unelma. Minua ei pelottanut missään vaiheessa, ja luotin faijaan. – Minua pelotti koko ajan! Jännitti, että joku putoaa kannelta veteen tai jonkun käsi menee vinssiin, Hjallis huokaa. Merellä normaalisti nopeista liikkeistään tunnettu Hjallis rauhoittui huomattavasti. – Siellä hän oli kannustava ja loi yhteishenkeä, Joel kiittää.

Hjalliksella on pitkä kokemus bisneksestä, Joel vasta aloittelee. – Jolle on välillä hieman hätähousu. Sitä paitsi kyllä kaikki tietävät, kuka päättää, Hjallis nauraa.

Vuonna 2010 Hjallis oli perheineen Etelä-Afrikassa lomalla, kun hän sai sydänkohtauksen. Pallolaajennuksen jälkeen luvassa oli rauhallista toipumista ja lentokielto Suomeen. Kun muu seurue lähti takaisin kotimaahan, Hjalliksen seuraksi jäi Joel. – Olimme safarilla keskellä ”ei mitään”, joten oli se kova paikka. Avun saaminen kesti kirjaimellisesti puolitoista tuntia. Soitin lukiooni, että en ole tulossa tunneille viikkoon ja jäin isän seuraksi. Hjallis ja Joel eivät olleet koskaan aikaisemmin viettäneet kahdestaan niin pitkää aikaa. – Makasimme hotellihuoneessa, tilasimme huonepalvelusta ruokaa ja katsoimme leffoja. Kävelimme kerran päivässä 150 metriä rannalle ja olimme siellä pari tuntia. Puitteet tarjosivat mahdollisuuden henkevämmälle keskustelulle. – Ikävästä asiasta seurasi tavallaan hyvää. Juttelimme tosi paljon ja lähennyimme entisestään. Joel on tällä hetkellä sinkku. Tyttöystäväehdokkaista hän näkee yleensä ensisilmäyksellä, ovatko he kiinnostuneita Joelista vain tämän sukunimen perusteella. – Olen vanhempieni kautta tavannut niin paljon ihmisiä, että huomaan helposti aitouden. Harkimoiden perheessä hyvät käytöstavat ja huomaavaisuus on iskostettu poikiin pienestä pitäen. – Jos joskus saan lapsia, aion käyttää samoja kasvatusperiaatteita kuin vanhempanikin. Kotona on aina ollut selvät säännöt ja niitä noudatettiin. Olen saanut hyvän kasvatuksen, enkä olisi voinut pyytää parempia vanhempia. En ole aina saanut, mitä olen halunnut, mutta olen aina saanut sen, mitä olen tarvinnut. Vaikka Joel monessa asiassa isäänsä kuunteleekin, tatuoinnit eivät ole yksi niistä. – Teen paljon sellaista, mitä hän toivoo, mutta ihan kaikessa en Hjallista tottele. Tatuoinnit ovat omia juttujani. Myöskään hiljattain hankkimastani prätkäkortista vanhemmat eivät tykkää, moottoripyörän ostoa suunnitteleva Joel hymyilee. 

Teksti Annika Vuorensola, kuvat Milka Alanen ja Lehtikuva

Julkaistu: 13.11.2017