Image

HIM ja etäinen nautinto



HIM ja etäinen nautinto

Ville Valo on kuukautta ennen WTC-iskuja paremmassa vientikunnossa kuin Nokia. Teemu soittaa suoraan lähetykseen. Kuusitoista vuotta myöhemmin HIM lopettaa.
Teksti Antti Hurskainen

Elokuussa 2001 Jussi Heikelällä menee lujaa. Hän työskentelee MTV3:n Jyrki-ohjelman juontajana ja saa vetovastuulleen HIMin live-esiintymisen. Lasipalatsin lämmöt nousevat loppukesän paahteessa saunalukemiin. Heikelä ja Ville Valo käyvät haastattelujen ja livevetojen välillä ulkona vilvoittelemassa. Mannerheimintiellä odottaa kirkuvien fanien lauma. Heikelä jakaa bändin signeeraamia julisteita kuin lihaa piraijoille ja näyttää hämmästyneeltä. Tyyni Ville Valo seuraa tilannetta paksussa meikissään ja pitkässä takissaan, jonka selässä lukee ”Your pretty face is going to hell”.

HIMin kolmas pitkäsoitto Deep Shadows and Brilliant Highlights ilmestyy kahden viikon kuluttua. Edellinen albumi Razorblade Romance (1999) on laittanut Suomen lisäksi Euroopan polvilleen. Kymmentuhatpäiset festivaaliyleisöt osaavat Join Me in Deathin ulkoa. Pian valloitettaisiin Amerikka, missä Ville Valo ei toistaiseksi ole käynytkään. Nyt skeittari Bam Margera on kutsunut yhtyeen vieraakseen. Matkatavaroihin pakataan tuore levyllinen kiimaista love metalia. On vain ajan kysymys, koska Madison Square Garden täyttyy HIM-faneista. Ville Valo on erittäin valmis vastaanottamaan heidän six-six-sixinsä.

Suoraan HIM Live @ Jyrki -lähetykseen pystyy myös soittamaan:

Heikelä: “Kuka siellä?”

Soittaja: “Juu, haloo.”

Heikelä: “Moi!”

Soittaja: “Täällä on Teemu. Itse asiassa mulla ei mitään kysyttävää, ei todellakaan. Mä haluun vaan sanoo, että Distinct Pleasure on paljon parempi bändi kuin HIM tulee koskaan olemaan.”

Valo: “Ai, tää oli mainos. Hyvä mainos, wau.”

Heikelä: “Teemu, sä oot ihan perseestä. Kiitos soitosta.”

Valo: “Ei tolleen saa sanoo. Toi on ihan nerokas kela, hyvä mainoskampanja. Mä alan tehä tota ihan samaa.”

Ville Valo puolustaa häirikkösoittajaa koska on varma voitostaan. Distinct Pleasuren lisäksi kaikki muutkin suomalaiset yhtyeet painivat elokuun 2001 HIMiin verrattuna maakuntasarjassa. Oli realistista ajatella, että Ville Valosta tulisi uusi Iggy Pop – vähintään jotain tuhat kertaa suurempaa kuin Michael Monroesta, Suomen edellisestä maailmanvalloittajakandidaatista. HIM ei ollut vielä tehnyt ainuttakaan virhettä.

Kohta räjähtäisi!

Deep Shadows and Brilliant Highlights ilmestyi, WTC-tornit sortuivat eikä myynti vetänyt odotetusti. Arvostelut olivat varautuneita. Heartagramista vääntyi sakara, six-six-sixistä tippui kutonen. Missä oli uusi Join Me in Death? Bam Margera teki minkä pystyi, mutta vasta levyt Dark Light (2005) ja Venus Doom (2007) tavoittivat jenkit. Silloinkin vain rock-henkisimmät heistä innostuivat.

00-luvun lopun Ville Valo oli jo liian kulunut ja kyyninen herättääkseen globaalia massahysteriaa. Elokuun 2001 Lasipalatsissa hän sitä vastoin tiesi olevansa maailman suurin ja kaunein, aavistuksen salassa maailmalta. Vaikka Cheek tekisi kymmenen stadionkeikkaa peräkkäin, hän ei koskaan saavuttaisi itsevarmuutta, joka Ville Valossa oli juuri ennen HIMin laskeutumista kuolevaisten joukkoon.

Jyrki-ohjelma lopetettiin joulun 2001 alla. Jussi Heikelä siirtyi radioon eikä enää blondannut hiuksiaan. Hänen viisaita sanojaan kannattaa muistella nyt, kun HIM soittaa vihoviimeisen keikkansa ja lakkaa olemasta. HIMiä vähättelevät teemut ovat edelleen ihan perseestä. He eivät ymmärrä, että pienen Nokia-huumaisen hetken Ville Valo ei pelkästään muistuttanut rock-tähden ideaalia vaan oli se ideaali.

Ylisuorituksen varjolla sai seuraavan viidentoista vuoden ajan tehdä ainoastaan hiukan parempia levyjä kuin suomalaiset rock-yhtyeet yleensä.

Ehkä teemut juhlivat keväitä 1995 ja 2011. Minä valitsen elokuun 2001, Lasipalatsin etäisen nautinnon.

HIMin viimeiset keikat ovat Helsingin jäähallissa 27.12., Oulussa 28.12., Seinäjoella 29.12., Tampereella 30.12. ja Helsingin Tavastialla 31.12.2017.

Julkaistu: 26.12.2017