HIFK:n tiedotustilaisuus oli sama kuin Alexander Stubb tulisi kertomaan toimittajille, että hän on Suomen presidentti

Toivottavasti suomalaiset ovat jo ehtineet toipua HIFKin omituisesta tiedotustilaisuudesta, jossa ei tiedotettu mitään.

Kyseinen mediaspektaakkeli rikkoi kaikki ennätykset nerokkaalla sisällöllisellä tyhjyydellä, joka herätti urheilukansan koko tunneskaalan. Median ja somen reaktiot kulkivat raivosta ja tyrmistyksestä pettymyksen ja turhautumisen kautta huvittuneisuuteen ja huutonauruun.

Harva pystyy samaan.

Tässä vaiheessa voimme ehkä perata läpi tilaisuuden mokat, sillä me sivustakatsojat voimme sentään oppia HIFKin virheistä. Sen sijaan Helsingin IFK:n oma kantapää saattaa olla jo niin vereslihalla, että oppiminen on tässä vaiheessa mahdotonta.

Kokosin yhteen viisi kehitysvinkkiä ja yhden vahvuuden.

Otetaan ensiksi itsestäänselvyys: tiedotustilaisuudessa on pakko olla jotain tiedotettavaa. Muuten tapahtuma ei edes ole mikään tiedotustilaisuus, vaan kyseessä on johdon kiva jutusteluhetki.

Tiedotettava asia tarkoittaa suomeksi jotain uutta. Kyseessä ei ole tiedotettava uutinen, jos paikalle tullaan kertomaan, että kiekko on pyöreä ja jää on liukas. HIFK:n tiedotustilaisuus oli sama kuin jos Alexander Stubb tulisi kertomaan toimittajille, että hän on Suomen presidentti.

Toiseksi kannattaa muistaa, että jos kutsut paikalle toimittajia, ei kannata nälviä heitä.

HIFK:n markkinointipäällikkö ja tilaisuuden juontaja Kim Salin totesi pokkana näin:

– Kiitos median, jokainen kyllä tietää, että IFK on sarjassa viimeisenä.

Salin siis väittää, ettei kukaan tietäisi HIFK:n surkeaa sarjasijoitusta ilman mediaa. Ilmeisesti on jotenkin median syytä, kun onneton tilanne on kaikkien tiedossa.

Tämähän on posketon valhe. Jopa HPK:n kymmenvuotiaat junnut osaavat korjata väitteen todenmukaiseksi: Kiitos IFK:n itsensä, jokainen kyllä tietää, että IFK on sarjassa viimeisenä.

Kolmanneksi viestinnän pitää olla täsmällistä. Jos lupaat jotain, se pitää myös toimittaa. Muuten seura syö omaa mainettaan ja luottamustaan, kun yleisö oppii, ettei seuran sanaan voi luottaa.

HIFK oli antanut ymmärtää, että tiedotustilaisuudessa kerrotaan uusista pelaajahankinnoista, mutta sellaista ei kuulunut. Jos faneille tuottaa tietoisesti pettymyksen, se on sama kuin jättäisi menemättä oman lapsensa lätkämatsiin.

Neljäs vinkki syntyy suoraan edellisestä. Jos menee lupailemaan höttöjä, ei ainakaan pidä syyllistää vastaanottajia siitä, etteivät he ole ymmärtäneet viestiä.

Kun toimittajat kyselivät tilaisuuden lopussa hämmentyneinä pelaajajulkistusten perään, seuran urheilujohtaja Janne Pesonen kuittasi ihmettelyt näin:

– Mun ymmärtääkseni kutsussa oli, että tilanteeseen liittyen on kutsuttu media paikalle. Eihän me olla ennenkään tällaista tilaisuutta järjestetty pelaajatiedotuksia varten.

Eli tyhmiä olette, jos meitä uskoitte. Oma moka.

Viides vinkki: hanki äkkiä viestintäpäällikkö tai -johtaja. HIFKin toiminnasta näkee vaikka pipo silmillä, kuinka käy kun porukassa ei ole viestinnän ammattilaista.

Seura kyllä hakee sinnikkäästi viestintäpäällikköä, mutta halukkaita ei tunnu löytyvän. Jännä juttu, ettei kiinnostuneita ole jonoksi asti.

Pestihän on yhtä houkutteleva kuin Titanicin kapteenin tuoli.

Jos IFK:n tiimissä olisi edes yksi viestinnän ammattilainen, tällaista tunarointia ei olisi päästetty koskaan tapahtumaan. Kuka tahansa viestintäharkkarikin pystyisi kertomaan, että olisi parempi olla hiljaa kuin puhua nollasisältöjä.

Mutta yksi asia täytyy sanoa HIFK:n kunniaksi.

Heidän ansiostaan suomalaiset pääsivät tyhjentämään sekä popcorn-kipot että meemipankit. Tiedotustilaisuus oli camp-huumorin ja populaarikulttuurin kannalta erittäin viihdyttävä.

Ehkä HIFK:n tiedotustilaisuudesta tulee samanlainen kulttuurinen meemi kuin jäniskevennyksestä tai ilmaveivistä.