HIFK:n pelaajabudjetti paljastui: luultua paljon pienempi – "Stetsonista heitettyjä lukemia"
Vastoin mainettaan HIFK:n taloudelliset rajat tulevat vastaan nopeammin kuin viidellä muulla Liiga-seuralla. Tässä muutama totuus liigaseurojen pelaajabudjeteista.
Ennen kiekkokauden alkua kiekkojännärit kutsutaan buffet-pöydän ääreen, kun Liiga julkistaa kaikkien seurojen pelaajabudjetit. Tämä 16 lukeman listaus on ehtymätön lähde kuittailulle ja ylistykselle, riippuen siitä, voittaako suuri pienen, häviääkö joku köyhemmälleen, ja ennen kaikkea suoriutuvatko kaikki resurssiensa edellyttämällä tasolla, jota kukaan ei oikeasti osaa määritellä.
Kiekkokansan syvissä riveissä raha määrittelee sen, miten laadukasta työtä liigaseuroissa pitäisi tehdä.
”Ilman ravintolatoimintaa firma ei olisi kestänyt jääkiekkotoiminnan kahden viime kauden tappioita.”
Sen verran tuli nähtyä elämää kulissien takana, että tiedän näiden pelaajabudjettien olevan stetsonista heitettyjä lukemia. Isoimmissa seuroissa mietitään, paljonko kehdataan vetää alakanttiin, ettei jokainen omaa jengiä koskeva syksyn lehtijuttu ala sanoilla ”jättimäisillä resursseilla operoiva…”, ja pienimmät seurat miettivät, miten paljon pitäisi ilmoittaa, ettei näytä ihan keppikerjäläiseltä.
Ja budjetti on tietysti vain menoarvio. Ei se kerro, kuinka paljon rahaa pelaajiin oikeasti käytetään.
Ennen kuluvan kauden alkua ilmoitetuissa pelaajabudjeteissa HIFK ei enää ollut ykkönen.
Pokaali meni Tapparalle, jonka 3,5 miljoonan euron pelaajabudjetti on varmaankin suht lähellä totuutta, ainakin kauden alkaessa. Kakkosena on Ilves (3,3), joka uuden areenan myötä on paisuttanut pelaajabudjettiaan noin miljoonan euron verran.
Melkein saman lukeman ilmoitti Kärpät (3,25), joka lienee historiallisesti eniten pelaajabudjettiaan vähätellyt liigaseura. Neljäs on HIFK, jolla 3,15 miljoonan budjetti lienee paukkunut loukkaantuneiden paikkailun myötä. Rauman Lukko ilmoitti rapiat kolme miljoonaa, mutta joukkueen ikärakenne on sellainen, että ei siellä ihan oppisopimuspapereilla taideta vetää.
”Pääkaupunkiseudun ruotsinkielinen yhteisö, hellittelynimeltään Ankkalampi, tuskin päästää HIFK:ta ikinä konkurssiin, mutta mikään seteliautomaatti se ei ole.”
Kun puhutaan resursseista, katseet kääntyvät aina HIFK:hon. Suurimmat syyt ovat siinä, että ensinnäkin seura on helsinkiläinen, ja toisekseen joukkueella on paitsi taipumus loukkaantumisiin, myös tapana vetää syyskausi aivan vihkoon. Mutta se ei täysin pidä paikkaansa, mitä HIFK:n rahkeista kirjoitetaan ja sanotaan. Oikeasti HIFK on resursseiltaan Liigassa sijalla kuusi. Se on muuten ylempää keskikastia.
Kärpät on taloudellisesti ylivoimainen ykkönen, koska siellä liiketoiminnan pohja on rakennettu loistavasti jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. He ovat nyt jo edesmenneen Seppo Arposen johdolla rahansa ansainneet, ihan itse. Ilves ja Tappara operoivat uudehkossa areenassa, jota on jonkin verran suunniteltu liiketoiminta edellä, mutta silti urheilutapahtumiin sopivaksi. Lukossa ja TPS:ssä omistajat kuittaavat kauden miljoonatappiot omasta pussistaan.
”Useiden pienomistajien joukossa on paljon vauraiden suomenruotsalaisten sukujen edustajia.”
HIFK:lla on takanaan käytännössä vain henkistä pääomaa, siis elinkautista istuvan kannattajakuntansa viha-rakkaussuhde, ja yhtiön pitää pärjätä omillaan. Pääkaupunkiseudun ruotsinkielinen yhteisö, hellittelynimeltään Ankkalampi, tuskin päästää HIFK:ta ikinä konkurssiin, mutta mikään seteliautomaatti se ei ole. Fyrkkaa ei tipu, ennen kuin on todellinen hätä.
Viimeksi näin oli keväällä 2008, jolloin Oy HIFK-Hockey Ab järjesti suunnatun osakeannin ja keräsi yli kolme miljoonaa euroa uutta pääomaa. Useiden pienomistajien joukossa on paljon vauraiden suomenruotsalaisten sukujen edustajia. Nämä eivät olleet mitään toiminta-avustuksia laskujen maksuun, vaan sijoituksia yhtiöön, joka jo tuolloin suunnitteli uuden areenan rakennuttamista Helsingin keskustaan.
Oy HIFK-Hockey Ab on merkittävä omistaja areenan kehitysyhtiössä, mutta liikevaihdosta sijoituksia ei ole tehty. Tampereella nähtiin, miten uusi areena toi elämää keskustaan, mutta myös se, että suomalaiselle jääkiekkoseuralle ensisijainen kasvun suunta on toimintaympäristön kehittäminen. Samaa hakevat myös HIFK ja Helsingin kaupunki.
Hymyhuulet-sarjan hahmo Pelle Svinrik määritteli nousukkaan niin, että hän on itse ansainnut omat rahansa. HIFK tekee niin, vaikka sen isännöimä areena on rakennettu 1960-luvulla.
Muutama vuosi sitten HIFK otti ravintolatoiminnan itselleen, mikä on tuplannut yhtiön liikevaihdon, ja itse asiassa pelastanut yhtiön taseen. Ilman ravintolatoimintaa firma ei olisi kestänyt jääkiekkotoiminnan kahden viime kauden tappioita.
Kirjoittaja on työskennellyt urheilutoimittajana ja aiemmin urallaan HIFK:n organisaatiossa viestintäpäällikkönä.
