HIFK:n kyntäminen jatkuu – Sihvonen sivaltaa: ”Jääkiekkoilun jumalat rankaisevat HIFK:n Olli Jokista ja urheilujohtaja Janne Pesosta”

Aitio otti puhelimitse lausunnot jääkiekkoasiantuntijaltaan Petteri Sihvoselta SM-liigan lauantain kierrokselta mielenkiintoisimmistä otteluista.

HPK-Kiekko-Espoo 3–2 (JA)

– Viime Kaudella sekä HPK:n päävalmentaja Mikko Manner että Kiekko-Espoon päävalmentaja Jyrki Aho peluuttivat joukkueilleen pystysuunnan jääkiekkoa. Nyt komento on muuttunut täysin, molemmat peluuttavat melko selkeärytmistä Meidän peliä.

– Ennen Rinkelinmäen ottelua Kiekko-Espoon riesana oli ollut eilisen perjantain loisto-ottelu JYPiä vastaan, espoolaisten lataus Hämeenlinnan vieraspeliin ei ollut aivan tapissaan. Vastaavasti HPK hyödynsi asetelmaa, se tuli todella keskittyneenä ja energisenä peliin sisään. Ensimmäisen erän alussa HPK oli niskan päällä, mutta periodin mittaan myös espoolaiset alkoivat saada juonesta kiinni.

– Kiekko-Espoon strategisesti tärkeät maalikohdat ensimmäisen erän loppuun ja toisen alkuun jäykistivät Kerhon pelaamista. Siinä ikään kuin hyvässä lennossa olevan Kiekko-Espoon hyvä karma yhytti hyvää karmaa.

– Silmääni pisti se, ettei Kristian Vesalaisen touhut sentterinä ole aivan kohdallaan. Ei hän nyt aivan mikään Patrik Laineen tapainen katastrofi keskushyökkääjänä ole, mutta jos jotakuta kiinnostaa, kannattaa käydä seuraamassa Vesalaisen koko vaihto Kiekko-Espoon 1–1-tasoitusmaalissa. Siinä ei täyty ollenkaan vaade, joka sentterillä on pelatessa SM-liigassa. Vesalainen karkaa, haahuilee eikä saa merkatuksi omaa puolustettavaansa.

– Lopulta se, että HPK tasoitti pelin 2–2 ilman maalivahtia ja ylivoimalla sekä kihautti voittoon jatkoajalla, kuvasteli hyvin koko pelin draaman kaarta. Ripauksen tuoreempi ja peliin erityisemmin valmistautunut Kerho ansaitsi voittonsa.

Ässät-Kärpät 5–2

– Jarno Pikkaraisen Ässät ja Petri Karjalaisen Kärpät pelaavat kumpikin liki täysimääräistä Meidän pelin rytmiä. Molempien hyökkäämisessä on toisteisuutta.

– Isomäessä nähtiin koko kierroksen laadukkain ja myös tasalaatuisin läpi 60 minuuttia vyörynyt matsi.

– Sitä tässä mietin, että kun Kärpät pelasi jossakin Raksilan pelissään viljalti peliä sentterin kautta, missä se nyt oli? Ovatko nämä tällaiset valmentajien puolelta ikään kuin leikin asia, että joskus pelataan, toisinaan ei. Mahtoiko ennen Porin reissua Kärpillä olla ollenkaan harjoitteita, joissa peli olisi tehty sentterin kautta?

– Ässiä tekee mieleni huomauttaa siitä, että liian usein pelinrakentelun rytmi Kärppiä vastaan johti pakki-pakki-kevennyssyöttöön. Siinä alempi lopuksi kiekolliseksi tuleva pakki joutuu peliä pakottavaan syöttötilanteeseen. Kärpillä näissä taisi olla muutaman kerran vielä yksi palautus kyseiseltä puolustajalta.

– Ässistä Kärppiin siirtyneen maalivahti Niklas Rubinin dramaattinen loukkaantuminen ottelun alussa loi varjoa Kärppien ylle, mutta ei se lopulta mitenkään ratkaissut ottelua Ässien hyväksi. Ässien tekemät maalit eivät menneet Visa Vedenpään piikkiin.

– Jarno Pikkaraisen Ässiä on luonnehtinut kaiken aikaa harmoninen pelaaminen, jonka ytimessä on syöttäminen ja pelaajien sijoittuminen. Tämä pelaaminen lopulta pehmitti Kärpät tänään.

HIFK-SaiPa 1–4

– No niin, siellähän nähtiin Olli Jokisen HIFK:lta nyt hieman trapin pelaamista, rytmiä, tiivistä viisikkoa, jopa palauttelua ja kiekottelua. Kyllä järjen käyttö ja parempi pelin valmentaminen ovat sallittuja ja jopa toivottuja tähtivalmentaja Jokiselta.

– Jos puhutaan pelin viihdearvosta hieman pelikirjojen tuolla puolen, seuratkaa tarkasti SaiPan pirunnyrkkiä Otto Kivenmäki-Antti Kalapudas-Miikka Salomäki. Kyseessä on SM-liigan ehkä taitavin ja luovin ykkösvitja. Tässä kohtaa Raimo Helmisen vapaa pelikirja etenkin mitä tulee hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen, oikein villitsee Kivenmäkeä, Kalapudasta ja Salomäkeä sopimaan keskenään ja toteuttamaan juonikkaita kuvioitaan. On SM-liigan kannalta hienoa, että Kalapudas ja Salomäki pelaavat SaiPassa eivätkä Kärpissä.

– Jääkiekkoilun jumalat rankaisevat päävalmentaja Jokista ja urheilujohtaja Janne Pesosta heidän taannoin viljelemistään löperöistä maalivahtipuheista. Minun papereissani Niko Hovisen ei pitänyt enää pelata sekuntiakaan SM-liigassa, mutta sinne se taas Hovinen jouduttiin kesken peliä luisteluttamaan maalin suulle ja kas, päästämään heti aika helpon maalin, ja perään toisen. Lisäksi ottelun aikana vielä kolme IFK:n kenttäpelaajaa loukkaantui.

Ilves-Lukko 6–3

– Tommi Niemelän Ilves on tällä hetkellä epävakaa joukkue. Eilen se pelasi yhtä lätkää Lahdessa, tänään toista Tampereella. Tuo epävakaus luonnehti myös suoritusta Lukko vastaan. Välillä Ilves dominoi, välillä se oli sillassa, omaa ei-toisteisuuttaan.

– Jos en väärin nähnyt, Ilves viljeli paikoin jopa Florida Panthersin 2-3-trapia, kolmen puolustavan pelaajaan pohjalla. Toisiaan Ilves pelasi lievästi liian nopeasti pystyyn, välillä se rytmitti.

– Ilves varasti jälleen hyökkäyssuuntaan, sillä on kasassa pelaajisto, joka ei ole luontainen puolustamaan. Ilveksen helmasynti on ja oli, ettei se saanut kovinkaan nopeasti puolustusalueen puolustuspelillään Lukon hyökkäysalueen hyökkäyspeliä.

Lukko ei saanut eikä saa pelin alussa aikaiseksi ensimmäistä näyttöä, että nyt otamme ohjat kiekkokontrollilla. Sieltä ei tule sitä virtamaista yhtä, kahta veret seisauttavaa palautusta tai u-käännöstä.

Kalle Sahlstedt ja Tomi Lämsä näyttäisivät olevan luopumassa Lukon Pekka Virta -lätkästä. Tilalla on jokin, sanoisinko Moisanen-pelitapa. TPS kärsi vuosia Moisanen-lätkästä, nyt on Lukon vuoro olla sen ikeen alla. Ei ehkä konkreettisesti, mutta vaihtoaitiossa vallitsee Moisasen komento ainakin silloin, kun televisiokamerat kuvaavat.

Yltyleensä on sanottava, että jos ei sekä Ilveksen ja Lukon kurssi ala muuttua luotettavamman ja toisteisemman jääkiekon suuntaan, se sopii oikein hyvin viimeistään keväällä Rikard Grönborgin Tapparalle, joka kyllä vie nimiinsä talkoot, joissa varioidaan. Niemelä ja Lämsä ovat valmistamassa pitoja ja paraatimarssia Grönborgin köpötellä jälleen mestaruuteen.